Luin juuri artikkelin läheisriippuvuudesta ja kiinnostuin siitä niin paljon että tilasin kirjankin aiheesta. Mitä teille läheisriippuvuus tarkoittaa ja oko tullut jollain lailla omassa elämässä vstaan?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Voi luoja mitä sekopääkommentteja.
18:08
Äläs nyt.
Senkö takia Suomessa alkoholisoidutaan? Tutin kuva jäänyt suuhun joillain.
Rintaruokinnan jatke?
Beng
(No tietenkin syyt ovat moninaisemmat.)
Jossain määrin tunnen läheisriippuvuutta enkä pidä pahana. Jos parisuhde on mennyt pieleen ja on ykisin niin kohta alkaa kaivata toista ihmistä lähelleen. Rakastan olla siliteltävänä ja hemmoteltavana. En haluaisi että olisin: en tavitse ketään, haluan olla yksin. Mikä sitten on kohtuullista ja normaalia. Pidän enenmmän epänormaalina ihmistä joka ei tarvitse ketään.
Mielestäni sellainen ihminen on läheisriippuvainen joka ei osaa päästää irti huonosta, jopa vahingollisesta suhteesta.
Myönnän itsessäni olevan läheisriippuvuutta, vanhemmiten vähemmän.
Ehkä johtuu turvattomuuden tunteesta lapsuudessa.
En ole lukenut asiasta, tämä on vain oma mielipiteeni.
Minä ajattelen vähän samalla tavoin et syy läheisriipuvaiduuteen juontaa juurensa lapsuudesta jollain tapaa.
Väestöliitto määrittelee sen näin
Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen muista ihmisistä ja asioista. Se on lapsuudessa omaksuttu tapa karttaa hylätyksi tulemista hakemalla turvaa ja hyväksyntää ulkopuolelta. Riippuvainen ei ole saanut lapsuudessaan riittävästi hoivaa, rakkautta tai mahdollisuutta näyttää tunteitaan, vaan hän on oppinut hankkimaan hyvää oloa auttamalla ja huolehtimalla muista.
Juuri tuo määritelmä sai minut kiinnostumaan aiheesta. Ja se että läheisriippuvain3n usein huomaa liian myöhään että oma elämä on jäänyt elämättä. Läheisriippuvainwn elää toisten elämää unohtamalla elää omaansa.
Noin se suurinpiirtein on, ihmisen tulisi olla terveesti itsekäs, ei suostua narsistin tai alkoholistin kynnysmatoksi. Läheisiä tulee auttaa terveellä tavalla ja kyllä läheinen ymmärtää että joudut joskus kieltäytymään avun annosta kun sen selität ja perustelet.
Mielenkiintoinen aihe.
Yritän lähestyä asiaa omin sanoin oman käsitykseni mukaan.
Läheisriippuvaisuus tietääkseni johtuu siitä,
että on lapsuudessa jäänyt ilman läheistä ihmissuhdetta
tai paremminkin suhteet vanhempiin ovat jääneet etäisiksi,
kylmiksi, ei ole saanut tuntea läheisyyttä eikä
hyväksytyksi tulemisen tunnetta,
jota lapsi luonnostaan tarvitsee ja mikä lapselle luonnostaan kuuluu.
Vanhemmat kun ovat pitkään lapselle ne ainoat,
johon lapsi voi turvata ja jolta lapsi läheisyyttä
ja hellyyttä hakee.
Läheisyydentarve sisältää sisältää myös henkisen
yhteenkuuluvaisuuden tunteen.
Vanhempana, sanoisiko, "takertuu" helposti ihmisiin,
koska läheisyydentarve on suuri,
kaipauskin, että olisi joku läheinen ihminen, voi olla suuri.
Läheisriippuvuus on kuitenkin henkistä laatua,
vaikka fyysisen läheisyyden tarvekin kuuluu siihen.
Ihminen tulee helposti riippuvaiseksi jostakin muusta ihmisestä
ja pelkää jäävänsä yksin.
Normaalisti kohdellulle ja hyväksytylle lapselle kasvaa terve itsetunto,
hän luottaa itseensä eikä tule henkisesti riippuvaiseksi kenestäkään
- läheisriippuvaiseksi.
Jotain tällaista yksinkertaistettuna ymmärrän läheisriippuvuudella, joka on laaja aihe syine ja seurauksineen.
Palataan !
nm. pohdiskelija
Totta, aihe on laaja ja mielenkiintoinen. Läheisriippuvuus luettaneen damansuuntaisten riippuvuuksien joukkoon kuin paihderiippuvaisuus, vai? Ja läheisriippuvainen usein valitsee ammattinsa voidakseen auttaa muita ja näin hakee itselleen hyväksytyksi tulemisenkokemuksia.
Diakoni saattaisi olla läheisriippuvan toive ammatti mutta läheisriippuva ei pärjää vaan polttaa itsensä loppuun diakonin työssä.
No. Pikkasen epäilen, että kun tietyt tekijät ovat olemassa, niin automaattisesti putkahtaa läheisriippuvaiseksi.
Välittäminen toisista on tärkeää. Ihmettelen miksei siitä puhuta ja kirjoiteta enempää, kuin unen tarve. Välittäminen on monitarkoituksellinen sana.
Kun joku välittää toisesta, se tunne on rinnastettavissa rakastamiseen ja kiintymykseen esimerkiksi. Välittäminen tarkoittanee, että suo toiselle hyvää ja auttaa vaikeuksien yli niin kuin suinkin kykenee.
No riippuvaisuus voi syntyä tässä. Jommalle kummalle.
Koulutushan kasvattanee ihmisisiä ammateissa, missä tarvitaan tätä välittämistä, jotta se pääajatus ei katoa ja ihminen jaksaa.
Beng
Läheisriippuvainen hakee välittämistä ja rakkautta.
Läheisriippuvaiseksi voi tulla vaikka ero- tai sururyhmissä, mistä saa sitä vertaistukea. Huomaat ryhmässä käyvän alkavan toistaa ryhmässä opittua käyttäytymismallia ja voit oikein nähdä kuinka erolla tai surulla oikein mässäillään porukassa ja tuotapikaa mielipiteet ja käyttäytyminen ovat vertaisryhmässä yhteneväiset. Ryhmästä on tullut riippuvuus!
Empä komppaa tuota teoriaa.
Jos on läheisriippuvainen, niin sen läheisyyden hakee mistä vain ja mikä on sen parempi paikka, kuin missä ihmiset intiimisti avautuvat ja kertovat juttujaan. Tulee läheinen olo ryhmän kanssa ja saa toistelemaan ryhmän käyttäytymismalleja omassa elämässään.
Minun mielestäni tuo mistä puhut on eri asia kuin läheisriippuvuus. Kaikki läheisyys tai sen hakeminen ei ole läheisriippuvaisuutta
En vertaisi läheisriippuvaista päihderiippuvaisuuteen kuitenkaan...hmh...
vaikka voin olla väärässä, en tiedä miten psykiatrit luokittelevat sen
eikä se ole niin tärkeää, mehän jutellaan asiasta meidän tasolla ja meidän näkökulmasta.
Läheisriippuvaisuus alkaa ilmetä aikuistuessa ja sen kanssa voi käydä
niinkin, että ihminen kasvaessaan ja kehittyessään tunnistaa sen ominaisuuden
itsessään ja "koulii" itsensä "ulos" siitä tai sitten voi joutua
esim. parisuhdeongelmiin olleessaan toisen mielestä liian "sitova".
En välttämättä sanoisi niinkään, että läheisriippuvaisuuteen taipuvainen
hakeutuisi hoiva-ammatteihin tms. Uskon, että taipumukset jollekin alalle määräävät enemmän,
mutta jos ei ole erikoistaipumumuksia saattaa hakeutua "sisäisen minänsä"
seurauksena "auttaviin ammatteihin", jossa tuntee itsensä tarpeelliseksi
toisen ihmisen kautta.
Parisuhteessa läheisriippuvainen voi tulla hyväksikäytetyksi ja
huonostikohdelluksi, koska joskus läheisriippuvainen voi antaa kohdella
itseään huonosti, kunhan vain toinen ei jätä, kunhan vain suhde jatkuu.
nm. pohdiskelija
Juu. Mulle tuli mieleen jotta ihmissuhteissaan läheisriippuvainen hakeutuu samanmoisiin ihmissuhdekuvioihin missä on lapsuutensa elänyt koska voi kokea sen tuttuna ja turvallisenakin koska paremmasta ei tiedä. Elää toisten elämää tavalla tai toisella.
Läheisriippuvaisella on ehkä usein kiltin tytön syndroma ja tämän takia hän voinee tulla usein kaltoinkohdelluksi ja hyväksikäytetyksi.
Läheisriippuvaisia kuitenkin näytetään hoitavan päihdelinkin mukaan myös samoissa paikoissa kuin alkoholisteja ja heidän läheisiään eli sen mukaan siinä pitäisi olla joku yhteys?
Läheisriippuvaisuus voi aiheuttaa niin suurta ahdistusta,
että henkilö voi alkaa lievittää sitä alkoholilla.
Kaikki läheisriippuvaiset eivät tietenkään niin tee eivätkä kaikki
alkoholistit ole läheisriippuvaisia,
mutta ahdistuneisuutta eri syistä potevat saattavat "helpottaa" ahdistustaan
alkoholilla. Alkoholi on väärä "lääke".
Se auttaa vain sen hetken, kun alkoholi vaikuttaa
eli kun vaikutus loppuu, taas täytyy ottaa lisää.
Jos ei pidä varaansa tai hanki muuta apua
(psyykenlääkettä/terapiaa) voi tulla riippuvaiseksi alkoholistakin.
nm. pohdiskelija
Läheisriippuvaisia on kaikissa ammateissa
samoin kuin muitakin psyykenongelmaisia.
Läheisriippuvaisuus määrää enemmän parisuhteita
kuin muuta elämää.
Myös vanhat roolimallit voivat määräätä ammatinvalintaa, ei niinkään psyyke tai sen ongelmat.
Niinpä mutta tämän aloituksen määrittävä tekijä on läheisriippuvaisuus.
Läheisriippuvaiset tarvitsevat lähiönsä, lähi-kaupan, lähi-pankin, lähi-ottoautomaatin, lähi-kioskin, lähi-kapakan, lähi-hoitajan - ja haukkuvat lähi-itää.
Pääasiassa naiset mutta myös mustasukkaiset miehet ovat läheisriippuvaisia. Sekä kaikki itsetunnoltaan heikot yksilöt - niitä on paljon.
*ja haluavat lähi-itää suomeen
Ja jollain on pakkomielle vääntää tiesko tuhannen kerran tätäkin ketjua näin.
Jokin riippuvuus?
Beng
Niinpä.
En tiedä, mitä läheisyysriippuvaisuus tarkoittaa tarkalleen. Tuntuu negatiiviselta asialta.
Luin kommentteja, joissa mainittiin lapsuus.
Omalta kohdaltani sanon, että minua lapsuudessa rasitti se, että olisi pitänyt olla niin "lähellä".
Minulla oli omat ajatukset ja sen sellaiset jutut ja vanhempien sekaantumiset niihin rasittivat satasesti.
Jo kovin nuorena ajattelin, että lähden lapsuuskodista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pois. Ja niin tein.
En pidä tarrautuvista ihmisistä. Koen etten ole läheisriippuvainen.
Jotenkin epämiellyttävä sana.
Mutta ja mutta, JOS oikeesti ON läheisriippuvainen, niin sellaiselle ihmiselle olo on kurja. Ja epävarma, jos esim. kumppani on toisentyyppinen.
Vaikea asia pohdittavaksi.
Heikunkeikku
On vanhempia, jotka eivät tunteen tasolla välitä lapsistaan,
mutta jotka melkein pakkomielteenomaisesti kontrolloivat lapsiaan tai
yhtä lapsistaan ja pyrkivät määräämään kaiken, miten lapsi tekee,
vielä aikuisenakin.
Kontrollifriikki-vanhemmat/vanhempi tietävät omasta mielestään
parhaiten mikä lapselle sopii,
mikä ammatti, mitkä puoliso.
He puuttuva kaikkeen, käyttävät vanhempien valtaa
niin, että lapsi lopulta sairastuu siihen "pakkopaitaan".
Jos hän ei tee niinkuin vanhempi haluaa/käskee,
vanhempien mielestä hän on jopa epäonnistunut.
Se voi lähteä mm. siitä, että vanhempi tuntee epäonnistuneensa
ja lapsen pitäisi täyttää ne toiveet, johon ei itse pystynyt.
Kun lapsi ei halua toimia niinkuin vanhempi määrää,
se voi syyllistää lasta ja aiheuttaa ahdistuneisuutta
aina ahdistuneisuushäiriöön asti.
Vanhempien vallasta on joskus vaikea päästä irti.
Ihmetellyt.
Mua aika usein kummastuttanut se, jotkut ei yksinkertaisesti pysty tekemään päätöksiä, tai muutenkaan yhtään mitään itsenäisesti. Etenin pöndellä jaksaa ihmetyttää, oli vaikka kuinka pieni asia, koko suku ja kaikki kaverit sitten hakkaa tyhmiä päitään yhteen ja muodostavat jonkinlaisen "kollektiivisen" mielipiteen.
Tulee hyvin esiin kun ite jotain asiaa koittaa hoidella, tai selvitellä. Mä itestäni että "minä" ja joku sitten vastaa mulle, että "me". Ja siitähän sitten tahtoo olla seurauksena, että mun mielipidettä kohtaan eriävää mieltä on useita kymmeniä ihmisiä. Ja kun homma laajenee, seurauksena voip olla, että jossain pikkujutussa mulla on vastassa koko stanan lestaatilahko.
Tossa yläällä kirjoitettiin paljon lapsuudesta riippuvuuden aiheuttajana. Varmaan tottakin. Mutta se, että ei pääse eroon läheisriippuvuudesta, ei välttämättä johdu lapsuudesta, vaan siitä, että ihminen sitoutetaan, tehdään jostain riippuvaiseksi. Jos ei ikinä ole oppinut hommaileen itsenäisesti, ei siihen helpolla opikkaan, jos koko ajan on päällä kyttääminen ja aina joku antamassa neuvoja. Uskonnothan perustuvat nimenomaan sitouttamiseen.
Kaupungeissa homma ei ole niin näkyvää, monet lisäksi oikeesti pärjäilee itekseenkin. Vain yhden kerran olen törmännyt kaupungissa klaaniin, net oli sitten tietenkin lisäksi jehovia.
Parisuhteissa tietenkin on kaikenlaisia juttuja, jotka aiheuttaa riippuvuutta. Raha kai käytännössä yleisin. Yhteinen asuntolaina pitää pariskuntia ihmeen hyvin yksissä.
Tässä tietenkin tämä iänikuinen introvertti/xtrovertti- juttukin. Jostain syystä mun mielestä nimenomaan xtrovertit on helpommin läheisriippuvaisia. Sellaiset pahimmillaan ei pärjää mitenkään itekseen. Introvertit voi olla hyvinkin seurallisia, mutta nimenomaan pitävät etäisyyttä ihmisiin.
Nojoo, ihminen on laumaeläin. Lauma se on pienikin lauma, täysin yksinäiset sudet ei ole kovin yleisiä.
=DW=
Rahasta riippuvaisuus on vaikeaa sekin, mutta ei ole henkistä riippuvaisuutta,
se on tilanne, johon voi löytyä käytännöllinen järkiratkaisu.
Henkisessä riippuvaisuudessa on vaikea tehdä järkiratkaisuja.
Se on muuten ärsyttävää kun muut "tietävät" paremmin mikä on jollekin toiselle
"hyväksi".
Just yks, jonka elämää kyseenalaistin tai lähinnä ihmettelin, sanoi minulle, että olen aina tietävinäni totuuden toisen elämästä. Mutta oikeasti tiedänkin! Olen oppinut lukemaan merkkejä!
Olet siis "kaikentietävä oikeassaolija",
Älä luota tulkintoihisi.
Et tunne niin syvällisesti kenenkään sisintä.
Kun lapselta on onnistuttu itsetunto nitistämään,
itsenäistymisvaiheessa omia päätöksiä on vaikea oppia tekemään,
uskoa niihin ja pystyä pysymään niissä.
Vähän sinnepäin, enkä tulkintoihini luotakaan, vaan ihan kokemuksen tuomiin näköhavantoihin. Ei siinä nyt niin "syvällisesti kenenkään sisintä" edes tarvitse tuntea. Pelkkä havainnointi riittää.
Näköhavaintojen perusteella "tiedät totuuden toisten elämästä" ???
Hölöpölö.
Tarkoittaa samaa, että pelkää koiria, kun lapsena on purrut koira!
Aina, saatana, vedetään se lapsuuskortti esiin! Ihmiset sotkeutuu mitä ihmeellisimpiin kuvioihin, kun eivät osaa elää tai päättää itsenäisesti.
Tilan kuvauksessa on otettu mitä mainioimmin esille hoitohenkilökunnan taipumus läheisriippuvuuteen. Kuvaa minun mielestäni hyvin työnkuvia ja työntekijöiden tapaa hoitaa hommansa. Kaikille yhteinen piirre on se itsensä korostaminen ja suhde potilaaseen tai asiakkaaseen. Sitä oman kehun määrää, mitä ei voi nauramatta kuunnella; "mä en koskaan" tai "mä aina"!
Pieni itsetunto voi olla, vaikkei läheisriippuvainen olisikaan.
Ei kaikkea pidä sekoittaa läheisriippuvaisuuteen
ettei käy niin kuin "narsismille",
että narsistin leiman saa jokainen muuten vaan p*ska tyyppi
tai huonosti käyttäytyvä ihminen.
En ole törmännyt minkään alan hoitajaan,
joissa voisi epäilläkään läheisriippuvaisuutta.
Pikemminkin hoitajat ovat asiallisia tai heidät voi
jopa kokea välinpitämättömiksikin, koska he eivät
suhtaudu tunteella asiakkaaseen
eivätkä he saakaan tai voikaan.
Empatiakykyä pitää kuitenkin olla.
Läheisriippuvainen tai sen tyyppinen ihminen,
joka yrittää lunastaa ihmisoikeutensa ja paikkansa maailmassa
toisten palvelemisen kautta,
ei voi pitkään onnistua kovin hyvin työssään,
koska hän palaa nopeasti loppuun
koska hänellä on taipumus ottaa potilaitten ongelmat omikseen
vielä työajan jälkeenkin niitä miettien.
Se käy henkisesti liian raskaasti, ylivoimaiseksikin.
Hoitajalla pitää olla ammattimainen ote. "Sopivan" etäinen,
mutta sopivasti empaattinen tilanteesta riippuen.
Siksi omaishoito on erikoisen raskasta, koska omainen on läheinen.
Etäisempää ammattimaista otetta on mahdoton ottaa.
Ei näy suhteessa asiakkaisiin, vaan lähinnä toisiinsa ja puheissa asiakkaisiin. Terveydenhoito perustuu sellaiseen kummaliseen toisistaan läheisriippuvuuteen, missä hyväksyntä saavutetaan samallalailla toimimiseen ja kulkemalla peräkkäin, kun köyhän talon porsaat.
Sitä on hyvin vaikea ulkopuoliselle selittää, mutta siihen perustuu terveysviraston hyvin vanhanaikainen ja hierarkinen työkulttuuri. Tekniikkaa hankitaan ja arvostetaan, mutta kaikki toimii niinkuin aina ennenkin on toiminut. Läheisriippuvalle hyvin turvallinen työympäristö.
Sellaiselle, joka ei ole läheisriippuvaisesti työtätekevä, niin kyseiset työympäristöt ovat todella koomisia.
Hierarkinen työkulttuuri ruokkii itse itseään,
en miellä sitä läheisriippuvaisuuteen liittyväksi.
Olen itsekin työskennellyt hierarkisessa työyhteisössä,
jossa mitään ei olisi saanut kyseenalaistaa,
ei mitään uutta esittää,
syy oli pomojen "erehtymättömyydessä",
ei sillä ollut mitään tekemistä läheisriippuvaisuuden kanssa.
Kukapa olisi sahannut oksaa altaan
ehdottamalla mitään uutta parannusta
työskentelytapoihin esimerkiksi,
koska saattoi joutua pomon tai jonkun toisen
työntekijänkin silmätikuksi.
Hierarkisissa työpaikoissa ei saisi olla
omia ajatuksia.
En näe sitä kuitenkaan läheisriippuvaisuuteen liittyväksi asiaksi,
mutta en väitä etteikö työpaikoilla sitäkin hyödynnettäisi.
Hyväksi käyttöä.
Muutamia kertoja törmännyt tapauksiin, missä työnantajat ihan räikeesti hyödyntäneet vähän syrjään joutuneita ihmisiä. Duunarit siis olleet rajusti kiinni työpaikassaan. Sellaisia kehäraakkeja, joita kukaan ei tahdo töihin kelpuuttaa. Jokunen ollut selkeästi kehareita, joku oli entinen juoppo, jollain muuten vaan asiat persiillään.
Mua epäilyttää, liekö oikein palkkaakaan saaneet, ainakin kaks tiedän, jotka nukkui firman varastossa. Yhdelle sanoivat maksavansa "sitten joskus", välillä antoivat kossurahaa. Noh, silleen se pysyi kuivilla, liekö saanut rahojaan, epäilen, firma meni konkkaan. Net ei olleet mitään tähtiduunareita, mutta erittäin hyviä apumiehiä.
Mut noit heebot, ne oli paitsi taloudellisesti riippuvaisia, myös niitten sosiaalielo tais pääsääntöisesti olla firmassa, yksinäisiä, eronneita, ei niillä ollut muutakaan.
Toi ei silleen ole ehkä läheisriippuvuutta, mutta aikaslailla samaantyylistä.
=DW=
Heikommassa asemassa olevat saattavat joutua huonosti kohdelluksi.
Tukijoita ja auttajia ei aina ole, sortajia löytyy.
Altavastaajan on vaikea pitää oikeuksistaan kiinni.
Jos sallit, korjaan sanontasi "peräkkäin kulkemisesta kuin köyhän talon porsaat".
Se on sarkasmia, köyhässä talossa on vain yksi porsas.
Työpaikkakulttuuri on toivottavasti muuttunut.
Entisaikaan oli oma etu ja parempi olla hiljaa ideoineen.
Sai helposti työkavereilta ilmeen:
"Mitä tuokin itsestään luulee !?"
Hyvin kirjoitit.
Beng
Komppaan.
Realismia.
Beng
Työstä saatava leipäkin on tärkeää.
Paljon puhuttu kolmannen sektorin työt lienevät 'sukus' tuolle hyödyntämiselle.
Pahinta, kun se tapahtuu virallisissa ympyröissä.
Beng
Täällä kirjoitetaan riippuvuuksista.
Minulla niitä on ollut monta.
Viina-, miehet-ja peliriippuvuus nyt ainakin.
Olen sietänyt miesten taholta huonoa ja agressiivista käytöstä peläten yksinäisyyttä ja häpeää epäonnistumisesta.
Samoin pelaaminen meinasi ryöstäytyä käsistä.
En ihan allekirjoita lapsuudesta johtuvaa.
Kyllä se on ihmisen omaa pakoa todellisuudesta johonkin hattaramaailmaan.
Mutta kun niistä riippuvuuksista on mahdollista päästä eroon.
Lopettaa dokaaminen, pelaaminen ja pakkaa matkalaukkunsa ja jättää pahoinpitelijän.
Vaikka on yksin, se on loppupeleissä parempi.
Ja yksinkään ei tarvitse jäädä.
Nyt pystyy valitsemaan pitkällä, vankalla kokemuksella luuserit ja kaikki muut hyypiöt pois pelistä.
Kyllä kiltistä, alistuvasta tytöstä löytyy loppupeleissä itseään kunnioittava, lujatahtoinen nainen.
Ei kaiken tarvitse välttämättä olla lapsuudesta lähtöisin,
mutta usein on.
Psykiatrit ovat todenneet, että heidän vastaanotolleen tulevien
ongelmat juontuvat tavalla tai toisella 95 prosenttisesti lapsuudesta.
Ano
Olen itsekin syyttänyt lapsuuttani hölmöilyistäni.
Kävin 10 kertaa erikoissairaanhoitajapsykiatrilla keskustelemassa.
Siellä avautuivat monet solmut villistä ja epätasaisesta elämästäni.
Suurin syyllinen on/oli viina.
Ja vain minä, ainoastaan minä kaadoin kurkkuuni kossua ja kaljaa.
Ei se ollut kenenkään syy.
Omaa todellisuudenpakoani.
Sain äitini kanssa välit kuntoon myöhemmin.
Kun hän nyt nukkui torstaina pois, minulle jäi mielenrauha.
Ja äitiäni kohtaan jäi syvä kunnioitus.
Entäs, jjos ihminen tulee valinneeksi väärän seuran. Oma päätös.
Kerro kenen kanssa kuljet, sellainen olet.
Omat ryhmänsä ovat huijarit.
Vainuavat uhriksi sopivan. Käyttävät hyväkseen aikansa.
MOT:ssa oli esimerkkejä edunvalvojista. Miten tällainen on mahdollista Suomessa.
Edunvalvojat = ilmeisesti huijareita ovat riippuvaisia uhristaan myös.
Todella hämärää touhua. 'Alihankkijatkin'.
Beng
Ei ollut uutta MOT:in asia tänään. Hyvä, että sitä tuodaan lisää julkisuuteen.
Jos vain olisi mahdollista virallista edunvalvojaa ei kannattaisi ikinä ottaa,
niin paljon on huonoa kirjoitettu niistä.
Parempi "tuuri" voi olla joku läheinen edunvalvojana.
Ano
Äidilläni oli virallinen edunvalvoja. Kaikki sujui moitteettomasti.
Hän hoisi kaikki asiat esimerkillisesti.
Loistavaa palvelua.
Tasapuolisuuden vuoksi onkin ihan hyvä 'kuulla', että hyviäkin toimijoita on.
Korreloiko tuo rehellisin kuntajuttu mitenkään edunvalvojiin.
Toinenkin vaihtoehto on.
Sokealta puhallettiin härskisti omaisuutta. Tuollainen kopla pitäisi purkaa ja irtisanoa virkamies ja 'siivousfirma' mustalle listalle ja tutkia kirjanpito.
Beng
Rikollinen on riippuvainen.
Läheisriippuvaisuudesta edunvalvojuuten :D. Mikäpä siinä.
Hei aloittaja, onko sinulle selvinnyt yhtään lisää läheisriippuvaisuuden olemus ?
Luitko jo kirjan ?
nm. pohdiskelija
Sain juuri ilmoituksen puhelimeen että kirja on haettavissa. Eli en ole vielä paremmin päässyt perehtymään. Mutta palaan asiaan jos ja kun tulee lisää sanottavaa aiheesta.
Ei ole tullut ja toivottavasti ei koskaan tulekaan. Onneksi viihdyn hyvin yksin ja olen hyvin omaehtoinen ja sen vuoksi äärettömän tarkka siinä kenen kanssa haluan olla tekemisissä.
Eli siis oletko erakkoiman minkäänlaisia kontakteja muihin ihmisiin?
Ollaan ku perse ja paita :)
Nii, onhan tuokin jonkunlainen määritelmä :). Mutta eikös tuossa määritelmässä ole molemminpuolinen positiivine lataus. Iloa tuottava suhde jossa kumpikaan ei kärsi?
Toisella aivot, toisella ei.
Paremminkin sanoisin että yhteiset aivot😄
"Läheisriippuvainen etsii turvaa toisesta ihmisestä itsensä kustannuksella. Taustalla on kipeä, kiintymyssuhteeseen liittyvä haava. Läheisriippuvuus luo ahdistusta ja vahingollisia ihmissuhdekaavoja".
Ai! Minulle sopii toi ”vahingolliset ihmissuhdekaavat”. Olen vain niin surkea kaikissa ihmissuhteissa, enkä koskaan opi. Pysyviä ihmissuhteita ei ole kuin lapsiin ja heidän lapsiinsa. Eivätkä nyt niin kovin läheisiä nekään. Olenpa surkea!
Eläpä surkuttele itseäsi, ei kai tämä asian esille ottaminen sitä tarkoita että itseään pitäisi alkaa surkutella?
Tuli vaan mieleen!
En kerkee kaikkia kommentteja tarkkaan lukea, joten saatan toistaa jo jonkun kirjoittamaa.
Läheisriippuvuus tulkitaan usein juurikin lapsuuden traumoista syntyneeksi. Lapsi on ottanut suuren vastuun pitääkseen huolta esim. sisaruksistaan, äidistään, vaikkapa isän alkoholismin takia.
Aikuisena läheisriippuvainen ei osaa päästää tuosta hoivaajan roolistaan irti, vaan jatkaa hyvää tarkoittaen puuttumista sisaruksiena, lapsiensa, puolisonsa ja muiden läheisten elämään. Hän elää tämän läheisen elämää omien näkemystensä mukaan ja yrittää ohjata tuon läheisen elämää. Hän näkee "mörköjä", usein olemattomia, jotka uhkaavat tuon läheisen elämää jollain tavalla.
Tuon läheisriippuvaisen läheisen elämä saattaa olla hyvin ahdistavaa, tukahduttavaa. Hyvin vaikeaa on pyristellä pois tuosta hoivaavasta otteesta ja joskus välit katkeavat, koska on otettava konkreettisesti etäisyyttä pystyäkseen elää omaa itsensä näköistä elämää.
Terapiaa on nykyään saatavissa ja eihän kaikki läheisriippuvuus ole noin voimakasta.
"omannäköinen"
Minusta läheisriippuvaisuudessa on kyse paljon syvemmäastä kuin jostain omaksutusta roolista.
En tarkoittanut tuossa edellisessä, että läheisriippuvainen on kiinni hoivaajan roolissaan. Minustakin siinä on kyse muusta. Olisiko henkisestä riippuvaisuudesta. Pitää olla aina joku huoli joka saattaa tuon läheisen vaaraan. Usein siis läheisriippuvaisen oma mieli maalaa niitä olemattomia uhkakuvia, jotka voivat uhata tuon läheisen elämää. Pelko jostain vaarasta, vaikkapa perheen ulkopuolelta tulevasta. Niitähän riittää, mielikuvitus näkee uhkaa pedofiileistä, insestistä, taloudellisesta hyväksikäytöstä jne.
En oikein osaa selittää ja ehkä olenkin ihan hakoteillä.
"omannäköinen"
Taidat olla aika hakoteillä.... tekstisi oireilu liippaa ehkä jotain fobiaa,
pelkotilaa.
Jaa-a, en oikein osaa ottaa kantaa kun en ole mikään lähesriippuvais -asiantuntija :).