Ylen sivuilla on pieni kertomus yksinäisen hautajaisista. Hautajaistilaisuudessa ei ollut muita kuin kanttori ja pappi.Yksi kaveri sentään löytyi kun uurna sijoitettiin maahan, ei tiennyt hautajaisista.
Yksin sitä syntyy ja yksin kuolee. Ei mielestäni tuollaisissa hautajaisissa mitään vikaa ole. Yksinhän sitä jotkut viihtyvät loppuun asti.
Joku voisi linkittää kun puhelimella se ei oikein onnistu.
Yksin sitä syntyy ja yksin kuolee. Ei mielestäni tuollaisissa hautajaisissa mitään vikaa ole. Yksinhän sitä jotkut viihtyvät loppuun asti.
Joku voisi linkittää kun puhelimella se ei oikein onnistu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulle on aivan samantekevää miten haudataan. Mieluiten tuhka heitetään luontoon.
Kun ihminen on kuollut, vain sielulla on väliä.
Mitä siellä niitäkään tarvitsee.
Turhaa luritusta, kun ei vainaja niittenkään läsnäolosta tiedä mitään.
Hautaustoimistohan sen suurimman ruljanssin hoitelee, eikä pappi tai kanttori.
Kun minä synnyin, niin paikalla olivat vain äitini ja kätilö.
Kuoltuani en tarvitse niitäkään paikalle. Pääasia, ettei ruumiini jää haisemaan.
Näin vanhemmiten ja monissa hautajaisia olleena,ovat papin ja kanttorin mukana olo ,alkaneet tuntua teatterilta,tyhjänpäiväiseltä,kun niihin puheisiin ei kukaan mukana olija enää usko.
Kaikkein vähiten niitä se vainaja kuuntelee.
Eiköhän ne lurituksen ole yleensä enemmän vain omaisia ja muita osallistujia varten, mutta kun ei niitäkään ole paikalla, niin aivan turhaa luritusta papilla ja kanttorilla niitä pitää kahdestaan ja vain toisilleen.
Mutta palkkahan niillä juoksee ...
Toiset haisee jo eläessään :D
No niin nii, mutta pitäisivät huolen, ettei jää enää haisemaan.
Tuollaiset ovat juuri ne ns. parhaimmat ja toivotuimmat hautajaiset.
Samaa mieltä, ulkokuorihan se vaan on siinä. Sielu on Luojan ja rakkainpien luona. Tapaa mm. oman Koksi koiran jälleen!!!
Saatat yllättyä.
Vainaja siunataan haudan lepoon. Pappi toimittaa sen vainajalle viimeisenä palveluksena, ei hän esitä omaisille jotain performanssia alttarilla. Hän ei tarvitse yleisöä tehtäväänsä.
Penkissä istuu vainajan saattoväki. Eivät hekään ole katsomassa papin esitystä. He ovat jättämässä jäähyväisiä läheiselleen.
Lähiomaiset ovat valinneet virret ja esiintyjät. Ne eivät ole välttämättömät.
Moni on jo joutunut saattamaan rakkaimpansa hautaan. Ei ole kovinkaan ylevää irvailla tätä hetkeä keskustelupalstalla, mutta ymmärrämme, että jotain lystiä pitää tosikoillekin löytyä.
Se on usein toisten pilkkaamisen suoma nautinto.
Minä en muista hautajaisista mitään...kyllä ne niin raskaita ovat olleet.
Onneksi suojelusenkeli on pitänyt huolta synkkinä päivinä.
Olen sanonut jälkeen jääville, että mahdollisimman pienimuotoiset sitten, kun se aika tulee.
On jo kymmeniä vuosia siitä, kun potilaani siunaustilaisuudessa olin vain minä, pappi ja kanttori. Se oli pian ohi, se tilaisuus.
Omaisia ei ollut koskaan näkynyt, oli iäkäs pitkäaikaispotilas.
Kaksi jotain veljenlasta sitten jälkeenpäin ilmaantui jostakin, eipä ollut mitään perittävää.
Samoin, pienimuotoiset. Rakkkain kaunis musiikki kappale muistolle.
Jää taakse maallinen murhe.
Tuttavani oli ateisti ja vaati, että häntä ei "siunata" kuoleman jälkeen, mutta muijansa ei siitä välittänyt vaan kutsui tuttavat ja sukulaiset kirkkoon, missä pappi puhui litaniansa. Mitä siinä voisi tehdä, kun ei haluaisi alkaa moittimaan leskeä.
Ei mitään, vainajaa pitää kunnioittaa oli maailman katsomus mikä tahansa.