– Meistä annettiin julkisuudessa idyllinen kuva onnellisesta maalaisperheestä. Halusin kertoa miten tämä oikeasti meni. Sen toisenkin puolen, Helena Jouppila sanoo. – Vain me tiesimme, mikä se todellisuus oli.
KERRAN VIIKOSSA Jouppilan perheen kotona Isossakyrössä oli leipomispäivä, mutta Helena Jouppilan muistoissa noilta ajoilta ei ole pullantuoksuista keittiössä häärivää äitiä.
– Et vois tehdä mitään, jos tappaisin sut siihen ja panisin uuniin, Helena muistaa äidin huutaneen kerran hänelle kesken leipomispäivän.
Milloin äiti hakkasi nokkosilla, milloin koivunhaloilla. Kerran hän oli tarttunut tukastani kiinni ja pyörittänyt Helenaa ympäri niin, että tämä oli lentänyt päin tuvan penkkiä.
– Muistan, miten useen se oli lyöny kuin vierasta sikaa. Omaa poikaa, kaikkia kolmea poikaansa ja sua siskoo. Keittiön pöydän alta se veti meitä eteensä ikäjärjestykses ja piiskasi niin, että oksat katkes, muistelee Jorma, yksi Jouppilan sisarussarjan veljistä.
Jos pahoinpitelystä jäi jälkiä, käski äiti olemaan kertomatta asiasta opettajalle tai isälle ja keksimään selityksen mustelmille.
Kylällä äidin arvaamattomuudesta tiedettiin, mutta toisten asioihin ei ollut tapana puuttua. Eikä maaseudulla keinoja auttamiseen paljon edes ollut.
AIKUISIÄLLÄ Helena Jouppila sai käsiinsä äidin potilaskertomuksen, josta hän löysi masennuksen lisäksi toisen diagnoosin. Consititutio psychopatica, luonnehäiriö, jolle on ominaista piittaamattomuus toisista ja myötätunnon puuttuminen.
KERRAN VIIKOSSA Jouppilan perheen kotona Isossakyrössä oli leipomispäivä, mutta Helena Jouppilan muistoissa noilta ajoilta ei ole pullantuoksuista keittiössä häärivää äitiä.
– Et vois tehdä mitään, jos tappaisin sut siihen ja panisin uuniin, Helena muistaa äidin huutaneen kerran hänelle kesken leipomispäivän.
Milloin äiti hakkasi nokkosilla, milloin koivunhaloilla. Kerran hän oli tarttunut tukastani kiinni ja pyörittänyt Helenaa ympäri niin, että tämä oli lentänyt päin tuvan penkkiä.
– Muistan, miten useen se oli lyöny kuin vierasta sikaa. Omaa poikaa, kaikkia kolmea poikaansa ja sua siskoo. Keittiön pöydän alta se veti meitä eteensä ikäjärjestykses ja piiskasi niin, että oksat katkes, muistelee Jorma, yksi Jouppilan sisarussarjan veljistä.
Jos pahoinpitelystä jäi jälkiä, käski äiti olemaan kertomatta asiasta opettajalle tai isälle ja keksimään selityksen mustelmille.
Kylällä äidin arvaamattomuudesta tiedettiin, mutta toisten asioihin ei ollut tapana puuttua. Eikä maaseudulla keinoja auttamiseen paljon edes ollut.
AIKUISIÄLLÄ Helena Jouppila sai käsiinsä äidin potilaskertomuksen, josta hän löysi masennuksen lisäksi toisen diagnoosin. Consititutio psychopatica, luonnehäiriö, jolle on ominaista piittaamattomuus toisista ja myötätunnon puuttuminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hesassahan nykysyyträhän joka perhees.
Näiiirhelsingrissä: Oma isä ja äitipuoli murhasivat Eerikan äitienpäivänä 13. toukokuuta 2012 tavalla, joka järkytti koko Suomea. Eerika kuoli hitaasti tukehtumalla. Hänet oli sidottu lakanalla, pressulla, teipeillä ja naruilla liikuntakyvyttömäksi.
– En pysty käsittelemään vieläkään Eerikan kuolemaa. Tuska on hirvittävä. Lapsen kidutus ja tukehduttaminen on niin sadistinen teko, etten pysty sitä tajuamaan, miten kukaan voi tehdä lapselle niin.
Tuohon maailmanaikaan ymmärrys niin lapsen kasvatuksesta kuin Äidin mielenterveyden hoidosta olivat paljon alhaisemmalla tasolla kuin nykyään. Ihan sama meno on voinut olla kaupungin hellahuoneissakin. Jokaisen sen ajan ihmisen lapsuuskertomuksista on luettavissa, että paljolti aikaa vietettiin pihalla ja kavereiden kanssa, tehtiin kiellettyjä asioita, saatiin ruumiillista kuritusta ja elettiin sen pelossa, ja usein jompikumpi vanhempi oli se, jota enemmän joutui pelkäämään. Tämä Jouppilan tapaus on monella tapaa erikoinen, eikä sitä olisi pitänyt tuollaisena tapahtua, siinä on moni sulkenut silmiään totuudelta. Silti moni ikätoveri tunnistaa tuon saman ainakin joillakin elämänalueilla. Oma Äitini muistelee, miten lähes kuuron Isän vuoksi Äitipuoli sai mesoa ja haukkua varsin vapaasti heitä lapsia, kunhan ei ollut näkyvissä ettei Isä nähnyt eleistä eikä lukenut huulilta mitä tapahtui.
maalaisliitossa halutaan palata samaan,
lahkolainen otti rahat mielenterveyden hoidosta...
Tänä päivänä aiknakin uskonlahkoissa esiintyy vastaavaavalla tavalla henkistä ja fyysistä lannistamista. Voimakkaimpia lahkolaisalueita ovat Pohjanmaan maanviljelystienoot.
"Lapsen kidutus ja tukehduttaminen on niin sadistinen teko, etten pysty sitä tajuamaan, miten kukaan voi tehdä lapselle niin."
Nuo uskonlahkolaiset ovat ihmisiä, joille ei riitä oma itsensä, heillä pitää olla joku johtaja (=diktaattori), joka määrää kuinka heidän pitää toimia. Yksi niissä porukoissa käärii vallan ja rahat itselleen, siitä on Suomessakin lukuisa määrä näyttöjä. Ja seuraajat ovat niin mitättömiä lampaantuppia, etteivät saa itseään irti tuollaisesta porukasta, vaikka hyvin näkevät mikään ei mene oikein.
Parasta aikaa Intia ja Ranska ovat koronavaikeuksissa ja kummankin tapauksen on pistänyt alkuun uskonnollinen johtaja. Tietenkin lahkolaiset uskovat, että kysymyksessä on jumalan rangaistus, siis etsikäämme lähipiiristä ne syntisäkit, jotka tämän ovat aikaan saaneet.
Nimimerkki: Ei rokoteta vaan rukoillaan