Olin hautajaisissa ja poikkesi siitä mihin olen tottunut. Adresseista luettiin vain XX:n muistoa kunnioittaen YY. Eikö yleensä lueta värssy myös.
Haudalla kukat laitettiin sen tyroksi(?)-kuvun päälle. Eikö enää laiteta siihen havuja ja vasta sitten kukat. Olin vielä viisi vuotta sitten Pohjois-Pohjanmaalla hautajaisissa, jossa väki veisasi ja kukin kynnelle kykenevä miehistä tarttui vuorotellen hetkeksi lapion varteen ja näin hauta peitettiin kokonaan. Kupua ei edes näkynyt. Olisin halunnut itsekin heittää muutaman lapiollisen, mutta en kehdannut poiketa tavasta. Kuuluuko ruumisauton ajaa kävelyvauhtia, kyllä siinä paleltiin odotellessa.
Haudalla kukat laitettiin sen tyroksi(?)-kuvun päälle. Eikö enää laiteta siihen havuja ja vasta sitten kukat. Olin vielä viisi vuotta sitten Pohjois-Pohjanmaalla hautajaisissa, jossa väki veisasi ja kukin kynnelle kykenevä miehistä tarttui vuorotellen hetkeksi lapion varteen ja näin hauta peitettiin kokonaan. Kupua ei edes näkynyt. Olisin halunnut itsekin heittää muutaman lapiollisen, mutta en kehdannut poiketa tavasta. Kuuluuko ruumisauton ajaa kävelyvauhtia, kyllä siinä paleltiin odotellessa.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Ei ole kaavaa.
Ei ole mitään kaavaa, miten kalman hävittäminen pitää tehdä. Iteasiassa mitään rituaaleja ei edes tarvita, pääasia, kalma hävitetään asianmukaisesti.
Rituaaleja on erittäin monenlaisia, jos sellaista halutaan. Useimiten rituaalit haluaa ns. "omaiset", mutta myös ihmisillä on toiveensa jälkikäsittelyynsä. Net voi olla monenmoisia. Pitääpi unohtaa tämä suomessa paljolti käytössä olleen luterilaisen käytännön mukainen traditio rituaaleista, se vaan yks tapa hoidella asiaa.
Kyse on kuolleesta, sen läheisistä, ei ulkopuolisten käsityksistä asioista ja peijaisten meiningeistä.
No, jos on ruumisautolla kuljetus jonnekin, sen kuuluu kuitenkin ajella arvokkaasti. Ehkä jollekin tunnetulle autourheilijalle vois sopia formulavauhtikin. Mutta noin periaate kai lie, saattoväen pitää pystyä kävelemään auton perässä, jos sellaista on.
Tärkeintä ois tajuta, hautajaiset on periaatteessa ja käytännössäkin mieluiten vainajan mukaan suunniteltuja. Se mitä pohojanmaalla tehty aikoinaan on eri asia, miten hautajaiset noin yleisesti ottaen meneepi. Ne voi olla hyvinkin monenlaisia.
Vakaumukset kuuluu toki asiaan. Mutta kyse on vainajan, joskus omaisten vakaumuksista. Mutta ei ikinä ulkopuolisten.
=DW=
Lapioimisesta.
Muistan, viel kuuskytluvulla pöndellä lapioitiin hautamonttu täyteen ennen koristelua. Sittemmin keksitty kaivinkoneet. Montut kaivetaan ja täytetään niillä. Käytännössä melkein aina montun päälle laitetaan muovikupu, rituaali jatkuu sujuvasti ja ammattimies hoitaa haudan täytön sitten rauhassa.
Lisäks, isommissa aikoissa hautausmaillakin on ruuhkaa, kappeleita, kirkkoja, poppamiehiä, pitää varata hautajaisiin hyvissä ajoin, samaten siis montuttamisia, pitää välttää ruuhkia. Myös hautaismailla.
Tossa taannoin olin yksissä vanhanaikaisissa hautajaisissa, missä omaiset lapioi montun täyteen jne. Hitto, aika kova pakkanen, olipa kiva katella lapiointia nokka punaisena ja sormet ja varpaat sinisinä.
Olemassa ihan selkeitä käytännön syitä käyttää muovikupua, lapiointi poikkeus.
=DW=
Kuvut ovat maalattua, yleensä ruma vihreä, lasikuitu muottia. Siksi kevyet käsitellä. Lautturi hoitaa homman loppuun kun väki poistuu kuka minnekin.
no miks tehhään samoin, jos ei määräyksiä?
eikö ihminen ajattele ikinä omilla aivoillaan?
Eiköhän se ole seurakunta, joka määrittelee hautaan laskemisperiaatteet ja sitten ihmiset saavat kysellä ja pyydellä omia toivomuksiaan. Jos värssy on jätetty muistotilaisuudessa lukematta, niin ehkä ei ole ollut sellaista henkilöä, joka olisi kyennyt sen liikaa liikuttumatta tekemään.
Vihreä styroksi- tms. kansi nostettiin haudan päälle viime syksynä, kun viimeksi olen ollut hautajaisissa. Olettaisin, että lapioimalla hautaa ei enää nykypäivänä suljeta. - Nm. Vanhat kaavat voi tuulettaa
Seurakunta, tai jokin muu.
Ihan ekana, luterilainen kirkko kylläkin valtauskonto suomessa, mutta paljon muitakin. Esim liki kaikissa lut.seurakunnissa on hautausmailla osastonsa uskonnottomille. Lisäks ortodoksit, katolist, islamilaiset, budhalaiset jne.
Tottakai kaikilla uskontokunnilla on omat raaminsa.
Luterilaisillakin hautausmailla on aikas monenlaisia hautauskäytäntöjä. Tärkein kriteeri on, vainaja ollut po. kirkon jäsen. Sen lisäksi määräykset hautapaikasta, sen hoidosta, ulkoasusta jne. Mutta itse toimitus, se varsin vapaavalintainen, tärkeintä, se on jotenkinkaan kristinuskoa loukkaamaton. Voi olla viisun veisuuta, voi olla eleetönkin tilaisuus, tai jotain muuta.
Se on vähän seurakuntakohtaista, millaista meininkiä halutaan, mutta tärkeintä on, kalma hävitetään asianmukaisesti. Korostan edelleen, hautajaiset pitäis olla vainajan mukaan.
Krematoriossa muuten myös paljon "hautajaisia". Nethän siis järjestetään muualla, kuin itse krematoriossa. Jos on peijaiset, net sitten on, mutta vainajan hävittäminen, sen hoitelee talkkari.
=DW=
Ei hautajaisia krematoriossa järjest etä!
Mnaah.
No sen mä mä äsken just kirjoitinkin. Usein raato poltetaan krematoriossa. Mutta vainajalle pileet vainajan muistolle kyllä liki aina järjestetään kyllä jossain. Ei krematorio ole mikään pilepaikka, se on kalman hävityspaikka. Samahan se on luterilaisissakin perinnehautajaisissa. Kalma nyt hävitetään hautausmaalla, tosin usein isolla porukalla, mutta net pileet on aina jossain muualla, kuin siinä montulla.
=DW=
Kyllä täällä Ruotsissa järjestetään! Että silleen :)
Parhaat pileet ja jäähyväiset olisi siinä uunin luukun edessä. Mitä vainajaa kierrättää useammassa paikassa, siitä sitten uuniin suoraan. Jos joku haluaa voi jäädä lämmöille ja saa tuhkat mukaansa.
Krematorion kappelissa kyllä siunataan- siis siunaustilaisuus siellä. Hautajaiset sitten eri asia missä pidetään.
Pari vuotta sitten olin viimeksi hautajaisissa talvella, ja siellä kukat laskettiin arkulle kappelissa, arkkua ei kannettu ulos koska siunaamisen jälkeen arkku vietiin hautaustoimiston autolla krematorioon. Eiköhän tuo adressien lukeminen ole mielipideasia, muistan itsekin olleeni joskus muistotilaisuudessa jossa ei luettu värssyjä.
Sama, mutta arkku vietti saattoväen edellä ruumisautoon ja saattoväki perässä pihalle ja siirtyivät muistotilaisuuteen heti siitä.
Raato pitää polttaa ja tuhkan voi heittää mihin tahansa ojaan tai mereen. Ei hautajaisia eikä mitään muistopuheita. Muutamalle tutulle tarjoan bileet hauskalla ohjelmalla ja maksan ne etukäteen. Keksin kyllä jotain epätavallista ja ikimuistoisaa. Jos nyt jaksan miettiä koko asiaa. Kaikki pitäisi kirjata ylös ja hoitaa itse etukäteen muuten törpöt sukulaiset noudattavat jotain vanhaa kaavaa. Mitään en inhoa niin paljon kuin tapoja tapojen vuoksi. Eikä mitään nimeä minnekään hautaan. Vapaa sielu ja vapaana haluan lähteäkin. En halua makaamaan riviin yhtään haut maalle. Onneksi en kuulu kirkkoon , niin ei voi pakottaakaan.
O Tempora O Mores.- Jos joku kotiini tilaisuuden jälkeen , saavat tyhjentää viinakaappini .- Ei meillä itketä :)
Hautajaiset pitäisikin olla sitä mukaileva kuinka vainaja on elänyt, vaatetusta myöten. Jos vainaja lyhistynyt kesken työn tai askareen, pitäisi saattoväelläkin olla haalarit tai työvaatetus. Eli sellainen arkinen muistot tilaisuus.
Eräitäkin kuolemia nähnyt ja kyllä pistää aina silmään, että ollaan puku miestä ja suru hametta ja huntua. Eihän se vainaja välitä hevon hattua enää, eikä ole katsomassa, kuinka hänen elämäänsä pilkataan.
Tiedän montakin vainajaa jotka vihasivat pukuja ja kravatteja sun muita. Elivät rippipuvun jälkeen hyvinkin arkisen , verkkari tai muu housuisen elämän.
Ei sitä tuhkaa saa ihan mihin tahansa heittää. Pitää olla luvat kunnossa joko maanomistajalta tai vesialueen omistajalta. Jos haluaa tuhkansa heitettäväksi maalle eikä ole suvussa maanomistajia niin Metsähallitukselta voi kysellä paikkaa ja lupaa. Itselläni on lupa tuhkien heitosta tunturille.
vn
Kyse oli arvostetusta, uskonnollisesta henkilöstä, jonka ansiot ovat moninaiset. Väki oli kirkollista ja omaisten lisäksi monesta yhdistyksestä ja ryhmästä edustajat, luottamushenkilöt. Itse olin sen vuoksi että olimme useista harrastuksista ja tempauksista tuttuja vuosikymmenien varrella. Muistaminen osoitettiin hyväntekeväisyyteen. Musiikki oli isänmaallista, meni kylmät väreet ja kyyneleet pukkasivat silmiin. Esittäjänä kanttori. Siksi vähän ihmettelin ettei niitä värssyjä luettu, perinteitä noudattaen. Mutta juhlalliset ja lämpöiset kaikenkaikkiaan.
Ehkä käytännön syy.
Joskus aika taviksillakin on kilometrin korkuinen kasa adresseja, joitten lukemiseen menee iäisyys. Kerroit, vainaja jonkinlainen jukkis, no sitä "muistajaa" on sitten hirmuinen määrä. Samaa ongelmaa arkkukukissakin. Jos isot hautajaiset, sitä seppeleen laskijaa ja lorujen lukijaa piisaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja ihan tavishautajaisissakin kukkapuskaa kertyy niin hitosti, että hyvä kun loppupäässä puskia ei tarvi kaarella heittää jonnekin arkun päälle.
Pöndellä oli hyvä adressiperinne, on kai vieläkin. Pankissa oli lista, minne saattoi käydä laittamassa jokusen latin ja nimi listaan. Siitä kerty fyrkkaa, millä peittää hautauskuluja ja osallistua sai, kuka halusi.
Tollasten isompien hautajaisten järjestely on isompi asia hoidella, siks kaikenlaisia hautaustoimistoja ja pitopalveluita tarvitaan. Arvioi nyt siinä, paljonko lohisoppaa pitäis keitllä, tai minkä kokoinen tila peijaisille varata. Ja rahaa liikkuu rutkasti. Joku net viulut aina maksaa.
Mutta juu, oletan, lorujen lukeminen jätetty pois ihan käytännön syistä.
=DW=
Miksi pitää olla arkku? Eikö voi vain kääriä johonkin kierrätyspaperiin. Eikö kirkko jos haluaa menestyä jatkossa voisi vähän uudistaa tapojaan. Auttamattoman vanhanaikaisia ja ankeita nuo luterilaiset menot. Mustaa, alakuloista vaikerrusta ja jonkun herran siunausta. Ei ole tätä päivää enää. Elämä ja kuolema ovat samanarvoisia tapahtumia. Miksi kaikki tuo vaikerointi.
Logistiikka.
Kalmojen käsittely helpompaa arkussa, kuin säkissä. Vois tietenin miettiä sitäkin, miks pitää kalma peittää jotenkin, eikö se riitä, että raato vaan hävitetään.
Kaikilla uskontojengeillä omat tradionsa, suomessa nyt yleisin on toi luterilaisuus. Mutta senkin sisällä peijaisia voi olla monenlaisia. Toi normihautas-rituaali on toki synkkä tilaisuus, mutta ei sen tarvi olla sellainen. Jos sopiva vainaja, sopivat omaiset ja sopiva uskisjengi, ei se sitten niin synkkä ole sekään rituaali. Saarnat jne voi kirjoittaa monella lailla ja jos laulaa haluaa, piisit voi olla monenlaisia, yleensäkin, koko hommeli voi ola melkein millanen vaan.
Ja kun unohtaa uskontoläpät, ihmisen kuolemista voi "juhlia" ihan miten vaan. Mun mielestä peijaiset ja kalman hävittäminen tokikin liittyy samaan tapahtumaan, mutta net kuitenkin tavallaan kaks eri asiaa.
=DW=
Vähän ihmettelen miksi ihmiset makaa suorissa riveissä hautausmaalla usein hyvällä ja keskeisellä tonttimaalla keskellä kaupunkia. Mikä siinä on se pointti. Joku luopumisen ajatus ei vain ole auennut ihmisille. Ei myöskään tarvitse olla bileitä mutta yleisesti ottaen hautaaminen voisi olla kauppaketjujen oheistuote mistä saa bonuksia tms. Lidl voisi sitten vetää vielä kaiken halvemmaksi. Että olisi jokin muukin vaihtoehto kuin luterilainen jähmettynyt tapakulttuuri. Itse menisin kernaasti hautaan vaikka S marketin bonuspisteillä ja ruumiin voisi käyttää lämmitykseen. Olisi sellainen oma palvelus viimeisillä metreillä. Symbolisesti voisin lämmittää omalla polttohautauksella vaikka koirakenneliä päivän. Kuoleman voisi kilpailuttaa ja tehdä siitä vähän luonnollisemman.
Tuossa on osaksi pointia. Minut viedään sairaalasta mahdollisimman halvassa arkussa krematorioon. Vaikka olen uskonnollinen ihminen, sanon lapsille että pappi voi siunata tuhkani. Jos ei siunaa, niin ei sitten. Uurnalehtoon laitetaan siihen joukkohautaan, jossa on yksi iso paasi, jossa nimi ja tuhkat sen juurelle. Sieluni on jo lähtenyt seuraavaan kohteeseen viimeisen henkäykseni vaiheessa, uskon sieluvaellukseen. Lapsille on helpompi laittaa tuhkani paikallisen kirkon viereen kuin lähteä jonnekin merelle luvalliseen paikkaan niitä paiskaamaan, eikä kukaan heistä minua puutarhaansa halua. Sen uskon että haluavat siunaustilaisuuden.
Krematorion lämpöä pitäisi ehdottomasti käyttää uudelleen tarvittaviin kohteisiin.
Ettei vain jo olisikin jossakin s-bonukset käytössä hautaustoimistossa, miksei olisi, siinä missä muidenkin liikeyritysten. Meillä on ainakin apteekki, vakuutusyhtiö, kampaamo ja silmälasi- ja bensa-asema.
Omalle maalle tuhkat, ei vaivaa kellekään.
Kenen omalle, ei vainajalla enää mitää maata ole, jos on ollutkaan. Lasten ne maat on, eikä ne halua sinne vänhempiensa tuhkia.
Puoliso perii minunkin osuuteni tiluksistamme!
Täytyy laittaa testamenttiin ehto, ettei tule killinkiäkään, ellei saa itse maata pellon pohjalla. Kyllä tässä osataan. Tai valitsen asiamiehen joka saa palkkion siitä että viitsii suorittaa viimeisen palvelun.
Sairaalasta ei viedä arkussa ketään.
Ruumis kärrätään kylmiöön ja mahdollisesti siirretään ruumiinavaukseen.
Myöhemmin arkkuun, jonka pappi siunaa siunaustilaisuudessa, jos näin on toivottu.
Jos ei ole mitään tilaisuutta, eikä pappia, niin arkku krematorioon.
Uurnalehtoon ei nimiä laiteta, eikä tuhkaa sirotella paasin ympärille.
Tuhkat ovat omilla paikoilaan muualla.
Kyllähän vainaja sairaalasta arkussa pois kuskataan avaamisen jälkeen tai ilman sitä, jos pidetään välillä kylmiössä niin pidetään, mutta loppujen lopuksi sairaalan tiloissa se vainaja arkkuun laitetaan. Minäpä toivon/määrään että ruumistani ei kalliisti lähdetä kuskaamaan paikkakunnan kirkkoon siunattavaksi kymmenien kilometrien päähän, vaan viedään suoraan krematorioon. Jos pappi ei suostu tuhkaa myöhemmässä muistotilaisuudessa siunaamaan, niin ei sitten siunaa.
Uurnalehdossa on nimet isossa paasissa, ihan jokaikinen. Sen kohdalla olevalle alueelle laitetaan tuhkat. Toisille on sitten yksittäinen oma pieni tila muistolaattoineen, mutta minä en sitä yksityistä kohtaa halua vaan nimenomaan sen joukkohaudan. Näin meillä.
Samaa mieltä olen. Haluan tuhkani siroteltavan yleiselle sirottelualueelle. Kauhea ajatus tulla haudatuksi arkussa, entiedä miksi, mutta mädäntyä ja maatua siellä mullan alla, ei kiitos!
Ilmeisesti olet jo sairaalassa kun tiedät kuolevasi siellä.
Jos kuolema on epäselvä, tehdään aina ruumiinavaus
Tai olet palvelukodissa, jonne tuodaan arkku huoneeseen.
Siellä kuollaan yleensä saattohoidossa.
On paikkakuntia jossa ruumiinavausta ei suoriteta omassa sairaalassa.
Ruumis kuljetetaan satojen kilometrien päähän avattavaksi, ilman arkkua.
Tuodaan kotipaikkakunnalle takaisin kylmiöön.
Kun asutaan pienessä kirkonkylässä, jossa on sukuhauta, siunausta ei tarvitse suorittaa kotikirkossa ja kuljettaa jälleen arkkua kymmeniä kilometrejä.
Siunaus voidaan suorittaa lähellä kappelissa.
Arkku toimitetaan sieltä lähellä olevaan krematorioon seurakunnan toimesta
Muistolehto, onkohan sama kuin uurnalehti, on nimettömien paikka.
Ja nimenomaan halutaan sen pysyvän sellaisena.
Itse haluan sinne, ei mitään nimiä.
Tuhkat laitetaan isolle nurmelle seurakunnan toimesta ihan määrättyyn paikkaan, ei mitään sirotella.
Omaiset eivät saa olla mukana ja tarkkaa paikkaa ei kerrota.
Näin meillä.
Puoliso ei peri koskaan mitään.
Sama juttu. Kurja ajatus jos madot jäytää kehon ja sisäelimet. Yäk. Parempi polttaa ja suap ripotella mihin vain.
Hautausmaat aika vanhoja mestoja, joskus aikanaan ne on yleensä perustettu kaupunkien laitamille, mutta jääneet sitten keskemmälle kapunkien laajentumisen myötä. Siisti riveihin kaudattuna mahtuu enemmän, ei jää turhia välejä. Onhan vielä olemassa HOK-Elanto hautauspalvelu, tosin niin kallis että ei auta s-bonukset hintakilpailussa.
Kunnon arkku se pitää olla ettei ruumisnesteet valu pitkin kappelin lattiaa hautamontulle asti ja sellaista materiaalia, että palaa kuumalla liekillä jos krematorioon viedään.
Kyllä perii jos edesmennyt on tehnyt testamentin hänen hyväkseen.
Paljon asiantuntioita jotka eivät tiedä mitään oli asia mikä tahansa.
Periminen: Ruotsissa perii vain puoliso ei lapset. Olisin voinut periä osan vaimoni äidin osasta joka asunut Suomessa koko elämän, en halunut annoin osani lapsilleni, näin Suomen lain mukaan. Kuinka näin- kuoleman aika määrää.
Lapset saavat aina lakiosuutensa.
Jolleivat ole täysin roistoja tai murhamiehiä.
Entinenkin poika, joka teilasi vanhempansa pyysi oikeudessa armoa.
Säälikää orpoa, rukoili hän.
"Uurnalehtoon ei nimiä laiteta, eikä tuhkaa sirotella paasin ympärille"
Uurnalehtoon haudataan nimenomaan uurnia ja yleensä laitetaan kivi nimineen. Uurnalehdossa on myös tuhkan ripottelualue ja siihen liittyvä paasi tai muuri johon voi laitattaa laatan nimineen. Näin ainakin Hesassa.
Äitini sanoi, että ei saa itkeä, kun pelkäsin tulevia hautajaisia. Muistotilaisuuteen osallistujat sanoivat, että tilaisuus oli äidinoloinen. Mitä siitä muuta.
Pitääkö tosiaan lehdessä ilmoittaa että Mika kuoli, eiks suusanallinen ole yhtä pätevää ilmoittamista niille joiden tarpeen tietää???
Eiks sn voi vaan netissä jossain fb ssä ilmoittaa ja laittaa sinne joku teksti. Ei kukaan lue lehtiäkään enää. Ennen luin hesaria n 50 vuotta sitten se jäi, netistä vaan otsikot ei muuta. Haluan seurata asioita laajemmin, en vain paikallisuutisia. Mutta että joku enää katsoisi kuolinilmoituksia, ei katso.
Siinä ei oikein pysty puhumaan ja kertaamaan asioita monta kertaa. No jotkut pystyy. Minusta lehti on hyvä, jotta nekin tietää, jotka olleet ystäviä ja joita jäljellejäävät eivät itse tunne.
Mut tiedätkö " kuolema ilmoittaa lehdessä"...
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno: ;)
Minä katson joka sunnuntai paikallislehdestä kuolinilmoitukset.
Lehti-ilmoitus on velkojia varten. Julkinen ilmoitus, että turha periä enää yhtään mitään.
Vien velat tuonelaan.
Hahhaa. Olen niin vanhanaikainen ihminen että luen aina kuolinilmoitukset.
Ei muiden tartte, tietenkään. Tuttujen nimien perään heitän pienen hennon ajatuksen, joskus jopa rukouksen. Ja mietin olenko jo seuraavana jonossa.
Minut pitää haudattaman samalle hautausmaalle mihin sukuni jäsenet on jo vuosisatoja haudattu. Tiukkaa hietamaata. On ollut hyvä edellisille sukupolville, on sopiva minullekin.
Jos haluaa
Että jälkee jääville jää puuhaa haudalla touhuta lopun ikää
Ei tarvitse, en haluakaan. Pelkkä kivi, jossa nimet, ympärillä nurmikko (tai vaikka hiekka) mistä seurakunta toivon mukaan pitää jonkinlaista huolta.
Kuka maksaa?
Haluan , että kalmoni poltetaan. Joskus sanonut, että vihdoin on lämmintä, koska olen lapsuuteni nukkunut vinttikamarissa, jossa talvisin henki lähes höyrynnyt, kun ollut niin kylmä sen vuoksi,että en raaskinut pitää sähkölämmitintä päällä sähkölaskun vuoksi. Tämä nyt vain kevennys. Haluan oikeasti, että tuhkat ripotellaan alueelle, joka sitä varten ja kenties nimilaatta siihen varattuun paaluun. Kaunis tapa ja se tuhka haihtuu ja maa sen ottaa omakseen.
Oisit keskittynyt vainajan viimeiseen matkaan etkä arvosteluun. Oat hautajaisesihan saat suunnitella millaisiksi haluat, tee suunnitelma hyvissä ajoin.
Minuta on ihanaa kun suunnitelaan hautajaiset joko vaimajan omien toiveiden tai läheisten mukaisesti, yksilöllisesti ja se mielellään saa poiketa hyvän maun rajoissa "totutusta" kaavasta. Eikä sen mukaan mihin hautajaisvieraat ovat ehkä tottuneet.
Hiljaisuudessa ilman avustajia..
Oma monttu valmiina. Puiden kasvien matojen jne. Ravinnoksi
Ei tilaisuuksia kahvia pullaa.
Minä en ole vielä omiani niin kauheasti miettinyt, johtunee siitä että todenäköisesti? tässä lähellä on heitäkin, joille asia on ajankohtaisempi. Tai no eihän sitä tiedä.
Itselleni toivoisin mahdollisimman eleettömät, asialliset. Mahdollisesti polttohautaus ja nimilaatta johonkin tolppaan? Jälkeen jääneet saavat itse päättää haluavtko kahvitella tai ruokailla. Osallistujen määrä on suppea, vain he jotka ovat olleet läsnä myös elossa ollessa. Hautajaisten arvostelijoita en niihin kemuihin toivo :).
Paljonko krematoorio voisi maksaa? Sinne kai pääsee ilman arkkua poltettavaksi, jos ei ole mitään menoja, siunausta. Onko jotain näkemystä.
En tiedä.
Mutta logistiikan takua akku on aikaslailla tärkeä. Helpompi roudata arkkua, kuin vetelää raatoa. Lisäks tietenkin hygienia jne.
Mutta krematoriohommissa arkku on aikas tarpeellinen, en tiedä onko pakollinen. Arkut yleensä puuta, siitä sytykettä ja kuivaa materiaalia tapahtumaan. Ihminen nyt on lähinnä vettä, veden polttaminen aika hankalaa.
Sen tiedän, ainakin joissain krematorioissa ei mieluusti oteta edes pahviarkkuvainajia, koska pahviarkussa just ei ole poltettavaa ja hommelissa menee paljon vähemmän aikaa ja energiaa, kun puuarkku on paljon parepi siinäkin suhteessa.
Noh, jos ei arkku kiinnosta, laita testamenttiin, että motti halkoja krematoriota varten.
=DW=
Paffiarkku joka on vuorattu haloilla mitä sinne meikäläisen lisäksi mahtuu. Tai siis voinhan mä itsekin kasata vanhoista vanereista valmiin kipon laittaa sinne hyvää koivuhalkoa ja vanhan armeijan huovan odottamaan viikattuna. Ja lämpökerrastossa haluan maata.Jonkun vanhan höyhentyynyn voi polttaa samalla. Ettei pää joudu retkottamaan alaspäin klapin varassa. Kunhan jälkipolvi sitten muistaa kaivaa sen vintiltä tai vajasta.
Omat kivat vaatteet, miksi synkät haudan ajavat pelottavat valkoiset kuin haamulla,
Ja kaamea se kukkamerikin kotona hetken
Kukista kova työ ja kuolon haju
Kuka ne maljakoihin hommaa ja hoitaa, huh?
Niin, miksi ku olleen vaatetus valkea, miks ei värillinen puku?
Mitähän maksaa jos teettäisi arkun puusepällä, perus halvan arkun?
Pitääkö muuten uurnan olla aina pystysuora ylöspäin muoto? Ja millainen se suuaukko pitää olla, käykö pussi mihin tuhka pudotetaan ja pussi sitten uurnalaatikkoon?
Ajattelin samaa, arkun voisi teettää puusepällä. Mutta onkohan siinä jotain vakiomittoja? Täytyy varmaan käydä kysymässä arkkuliikkeessä. Ottasin jonkun hyvin yksinkertaisen ja maalaisin siihen sitten vaikka graffitteja,
Ette kai luule että puusepällä tulee halvemmaksi ?
Kävin äskettäin arkkua itselleni katselemassa,
halvin päälle kolmisensataa, uurna puolella hintaa.
Miksi ei vain jokin oma tuoma laatikko uurnan tilalle?
Edesmenneen kalastajan toivomuksesta uurna viedään merelle ja upotetaan sinne.
Täytyy olla sopivaa ainetta että maatuu vedessä.
Ei uurnaa veteen, tuhkat vaan!
Kyllä kasaan muutamasta lankusta ite jonkun arkun. Ala maksamaan 300 e jostain poltettavaksi menevästä rekvisiitasta. Sama koskee uurnaa. Onkohan ihmiset ihan seonneet. Kai se uurna voi olla mikä tahansa tyhjä kippo joka löytyy kotoa. Vaikka joku valmis pahviboksi. Ostin just verenpainemittarin. Se oli pahvirasiassa. No, se voin käydä uurnana. Sama mikä kuva siinä, on sivussa. Parempi nauraa kun olla turhan vakava.
Pitääkö laatikon suu olla pie ehkö tuhkan pudotus ta varten, muovipussi sisällä?
Luulenpa, että tuhkauurnilla on jokin standardikokoa, jotta sen suuaukosta kone saa pudotettua ne tuhkat
Ei käy mikä tahansa leveesuinen laatikko luulen näin
Toi pussi alle tuhkan pudotuksessa, enpäs osaa sanoa.
Siis päälle lolmesataa tarkoittanee 600 ekee.
Uurna puolet siitä. virolaisen tekemän saa halvemmalla.
Josko joku kaupan muovipussi kävisi tuhkille. Olisi helppo sitten ripotella kukille. Kysyn kunhan kehtaan käydä hautausliikkeessä onko sääntöjä vai voiko homman hoitaa kotikutoisesti.
Alkaa olla niin aktuelli asia, että sitä on vaikea ajatella.
Tässä istun nyt. Huomisesta ei ole tietoa.
Elämän päättyminen voi pistää vakavaksikin.
Tottaon, aikalaisiamme poistuu tästä elämästä tiuhaa tahtia.
Tänään saimme lukea Juha Mujeen menehtymisestä.
Luin hänen mukavan kirjansa, joka ilmestyi viime syksynä.
Se kertoi ihmisistä, elämästä ja teatterista, hänen urastaan teatterissa.
Toiveikkaana hän vietti eläkepäiviä.
Hyvä, ettei hautajaisvieraiden tarvi enää lapioida vaan joku tienaa edes sillä leipänsä.
Puku päällä lapioida; rippipuku vielä repeää! Ja nykyään vanhat naiset ovat enemmistönä hautajaisvieraissa. Tai sitten vieraita ei ole lainkaan, oliko Helsingissä joka viikko sellaiset hautajaiset?
Värssyjä voi lukea kaksi henkilöä vuorotellen, toinen avaa seuraavaa kuorta ja toinen lukee. Jos sitten sama värssy pitäis lukea 10 krt, ymmärrän ettei kiinnosta vaan nimet riittävät. Jossakin hautajaisissa adressit olivat sivupöydällä ja niihin sai vieraat tutustua itse, jos tahtoivat.
Kerran hautajaisissa jätti lähiomainen lukematta kukkalaitevärssynsä, kun itketti niin. Ja oli miespuolinen 50v. Ilmeisesti miehen "ainoa tuki" maailmassa.
ruumisauton kuuluukin, ajaa h i t a a s t i.
- siinä vaiheessa ei enää ole kiire.
ymmärrän, että ruumisauto ajaa hitaasti, koska vainajan saatto, joten silloin ajatellaan nimenomaan, vainajaa, - eikä omaa itseä.
kuka/joku ei ymmärrä tuollaista.
Jörn Donnerin maahanpanijaisissa tarjotaan Dry martinia saattoväelle!
Pitääpä pistää muistiin jos minäkin sitten omissani tarjoaisin sherryä. 🤔
Mitä ruumis laatikko maksaisi liimapuulevyistä tehtynä?
Saako muuten naulata osat yhteen vai miten ne saa kiinni ttää?
Kaikkein ikävin tapa on kun poisnukkuneesta tulee tekstiviesti, että Liisa täti nukkui ikiuneen. Ja sitten viikon päästä taas tekstiviesti että hautajaispäivä ja kelloaika.
Mielestäni tälläiset asiat pitäisi hoitaa suoraan puhelimella soittamalla tai käydä ilmoittamassa kun on lähi sukulaisesta kyse.
No mitäs mieltä siitä, kun jotkut tutut läheltäkin lähettää kukkakaupan toimittamana osanottokukat surukotiin, jotkut vie itse?
Onko hyvä viety ttää kukkakaupalla?
kohteliaampaa on suruun "osaa ottaen", viedä kukat, henkilökohtaisesti.
vaan, kaikkihan ei osaa olla, - kohteliaita. . .
Helppo nakki kun kauppa vie.