kun aikoinaan Jyväskylän takana linja-auton takapenkillä kaksi jonkun verran maistellutta veijaria poltteli tupakkaa ja otti lisää huikkaa povitaskusta, kukaan ei ollut milläänsäkään, mutta kun he alkoivat laulaa Uralin pihlajia, niin kuljettaja totesi: "Jos ei se meteli siellä takapenkillä lopu, niin tämä linja-auto ei lähde mihinkään !"
Muistuupa tässä mieleen
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hehheh joo ennen "Linja-autossa oli tunnelmaa".
Menikö nuotti niiin pahasti penkin alle? - Nm. Kuskin korva kärsi
Hauskaa sinänsä, että ennen ei häirinnyt tupakka eikä viina,
mutta laulu oli pahasta. Linja-autossa ei saanut myöhemmin pitää radiota auki,
jos yksikin matkustaja vastusti. Siinähän körötit hiljaisuudessa pitkän matkan linkkarissa tunteja.
Laulu on pahasta. Suomalainen jurottaja ei hyväksy, että muilla on hyvä mieli.
Kun ihminen laulaa, se on merkki, että hänellä on hyvä mieli.
Vai oletteko kuulleet pahantuulisten laulelevan ?
Noin kai ajatellaan yleisesti, mutta ei se aivan pidä paikkaansa. Kyllä ihmiset ovat laulaneet myös suruunsa, ennenhän oli jopa itkijänaisia, jotka uikuttivat yleiseksi hälyksi ja merkiksi murheesta.
Kuulun myös itse niihin, jotka saavat tuulensa muuttumaan laulamalla; "ain laulain työtäs tee". Laulaminen tekee hyvää, parantaa mieltä ja oloa, jopa tervehdyttää tutkimusten mukaan. - Nm. Laulun lyömä
Mä muistan linjautossa kun pelastusarmejan naiset
myi sotahuuto lehteä pienessä vietossa olevalle miehelle
Saisko olla sotahuuto kysyivät ukkelilta
ukkeli laittoi sormet korviin, ja sanoi, antaa tulla
Väitetään, että kuorolaulu on yksi terapeuttisimmista harrastuksista.
Musiikillahan on myönteinen vaikutus aivoihimme ja yhdessä laulamisessa
on ehkä moninkertainen positiivinen vaikutus, koska se sosiaalinen
tapahtumakin, tuntea hyvää oloa yhdessä.