Tässä palstaa selaillessani olen törmännyt muutaman kerran sellaisiin isompiikin ikäeroihin. Kun joskus "kaukaisessa esihistoriassa" aloin itse seurustella oman nuppuseni kanssa, tällaisia pariskuntia ei tuntunut olevan. Siis tuosta kaukaisesta esihistoriasta on viisi vuotta, ei sen kauempaa =) Mutta silti tuntuu että suuret ikäerot ovat yleistuneet.
Siispä ihan uteliaisuutta kyselen, minkälaisia ikäeroja teillä on ollut kumppaninne kanssa, mitä suhteesta on tullut, miksi? Mikä on teidän mielestä ok ja mikä ei? Katsotaanko "eriparisia pariskuntia" nenänvartta pitkin?
Ja tietysti oma ikä vastauksen perään!
Siispä ihan uteliaisuutta kyselen, minkälaisia ikäeroja teillä on ollut kumppaninne kanssa, mitä suhteesta on tullut, miksi? Mikä on teidän mielestä ok ja mikä ei? Katsotaanko "eriparisia pariskuntia" nenänvartta pitkin?
Ja tietysti oma ikä vastauksen perään!
Vastaukset 25
Vanhimmat
ikäeroa on 8 vuotta. Tavatessamme minä 16 ja mies 24. Naimisiin menimme viime vuonna, yhdessä olemme asuneet yli 3 vuotta, nyt olen 20. Meillä ei ikinä ole ollut ongelmia ikäeromme takia, enemmänkin tuntuu että muut ihmiset ottivat sen ongelmakseen, varsinkin silloin kun olin nuorempi. Suurin osa kritiikistä tuli silloisilta koulukavereilta, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen taisivat vain olla kateellisia..
Meillä on myös tuttava pariskunta, jossa olivat nainen 15 ja mies 30 tavatessaan. Siinä jo hiukan isompi ikäero. Minusta ikäerolla ei ole merkitystä, jos muuten sovitaan yhteen. Tapauskohtaista :)
On se kumma miten jotkut jaksaa ottaa toisten suhteista itselleen ongelman =) Ymmärrän kyllä, että olimme järkyttävä pari (14 23), mutta silti. Taavikin olisi huomannut nopeasti että hyvin meni ja onnellisia oltiin... ja ollaan.
Hyvä että näitä sitkeitä pareja on nykyään enemmän ja enemmän, ei ole naapurin mummon mielipide enää niin tärkeä.
No ei voi kyllä kieltää, ettäkö ei olisi hieman outoa, jos päälle parikymppinen mies katselee 14-vuotiaita pikkulikkoja. Vaikka fyysisesti näyttäisi kuinka aikuiselta, on sisäisesti vielä (ainakin joissain määrin) lapsi. Toinen on käynyt armeijan ja lukion/amiksen ja saa ostaa jo vähän vahvempaakin viinaa, siinä missä toinen ei ole vielä edes päättänyt peruskoulua, hyvä kun ala-asteelta päässyt.
Juu, et kertonut mitään, mitä en olisi kuullut aikaisemmin =) Outoahan se on, mutta tämä outo on tehnyt meidät molemmat onnellisiksi jo viiden vuoden ajan, niin ei se kovin paha juttu voi olla.
Sorruit taas tuohon perinteiseen "parikymppinen katselee 14-vuotiaita pikkulikkoja". Aina sama juttu. Kun tapasimme, mies luuli minua kaverini valheiden ja ulkonäköni ansiosta 17-vuotiaaksi. Paljastin kyllä oikean ikäni heti toisella tapaamisella, mutta se taisi jo olla myöhäistä. Mies kuin sattui ihastumaan MINUUN, ei lapseen, ei yläasteikäiseen, ei 14-vuotiaaseen, ei korkokenkienkäyttäjään, ei mihinkään muuhun yksittäiseen seikkaan millä minua olisi silloin voinut määritellä, vaan minuun ihmisenä. Hän ei siis "tiiraillut pikkupimuja", vaan yksinkertaisesti ihastui persoonaan luokitteluista välittämättä. Niin kuin minäkin.
Kuten huomaat, ihmisillä on ihme taipumus tuomita nuoren ja vähän vanhemman suhde asiasta mitään tietämättä, tuijotetaan vain niitä numeroita. Tosiasia on kuitenkin että ihmiset ovat erilaisia, ei se yli 18 vuoden ikäkään ihmisestä vielä aikuista tee, kuten ei 14 vuoden ikä ihmisestä täyttä kakaraa tee. Kokemukset kasvattavat ja jokainen kehittyy omaa tahtiaan. Me olemme myös aina olleet mieheni kanssa hyvin onnellisia yhdessä, emme välittäneet pahoista puheista silloin nuorempina, emmekä nytkään. Kuten sanoitkin, ei voi olla kovin paha juttu jos molemmat ovat onnellisia. Kaikkea hyvää teille :)
Veit jalat suustani =)
Kyllä mie ymmärrän epäilijöidenkin puheet, ja he saavat luvan ymmärtää sen, että ne menevät minulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kaikkea hyvää teille jatkossakin!
Mä aloin seurustella 13 vuotiaana 17vuotiaan kanssa. Me erottiin, mut alettiin aina vaan uudestaan. Viime kesänä, kun mä olin 15 ja se 19, me erottii viimeisen kerran.
Siitä jätkästä ei jäänyt mitään muuta kuin arpia ja huono omatunto. Se ei halunnut muuta kuin pi'llua ja oli muutenkin kamala.
Mä haluaisin sanoa kaikille alle 16 vuotiaille, että vaikka ne teidän ikäiset ovatkin kammottavia kakaroita, niin odottakaa että ne kasvaa, tai kasvattakaa ne! ÄLkää ottako itsellenne yli 18-vuotiasta, vaikka ne haluaisivatkin oikeaa suhdetta.
Ikäero on aina suuri kysymys, mutta mulla ei oo siihen mielipidettä, kunhan alaikäinen ei ole täysi-ikäisen kanssa!
Hyvä että saadaan vähän erilaisiakin mielipiteitä tänne!
Haluatko kuitenkin tarkentaa miksi se ikä oli tässä tilanteessa oleellinen seikka, en oikein hokassut sitä? Tai siis tarkoititko että täysi-ikäisillä on tapana haluta nuorilta tytöiltä vain "sitä"?
Oon 58v mies ja musta tollaset 10-12v tytöt on juuri sopivan ikäisiä meikäläiselle.
Niin näköjään kun täällä hengailet. Kannattais ehkä kuitenkin käydä vilkaisemassa ihan tuolta aikuistenkin palstalta, jos kävis niin hyvä tuuri että sieltä löytyisi sopiva?
5 vuotta... ihan hyvin on menny. Ei mitään suurempia ongelmia, paitsi mun vanhemmat... =)
Sepäs yllättävää =) Saanko udella minkä ikäinen itse olet ja kauanko olette seurustelleet? Vanhempien varoitukset eivät ole ihan tuulesta temmattuja, ne kannattaa kyllä kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Itse sain kuunnella valitusta, kiristystä ja uhkailua kunnes toin miehen näytille. Sen jälkeen en ole pahaa sanaa kuulunut =)
Puol vuotta ollaan seurusteltu ja pojan olen tuntenut n.3 vuotta. itse olen kohta 17v. ja kultani täyttää 22v. Vanhempani ovat tavanneet kultani, mutta ikäero on edelleen ongelma. Onneksi ei kuitenkaan niin paha kuin ennen heidän tapaamistaan. Kait ne täst lämpenee. Frendit on ollut täysillä tukemassa. Ja suvun mielestä on vain ollut hienoa, että minä suvun nuorimpana sitouduin viimein. Ne joilla on vähän järkeä näkee, että mä olen onnellinen näin...=)
Vanhemmat tarvitsee joskus kunnolla sopeutumisaikaa. Huolissaanhan ne on, eikä sitä voi synniksi laskea =)
Toivottavasti teille menee kaikki jatkossakin yhtä hyvin, ja toivottavasti vanhempasikin huomaavat sen jossain vaiheessa!
toivotaan... nyt kun mun kulta on kuukauden eteläs, vanhemmat salaa toivoo, et meiän juttu kuivaa kasaan...=(
Mutta kun kultasi palaa ja homma on edelleen yhtä vakavalla pohjalla, ehkä vanhempasi huomaavat että te olette tosissanne?
Ajattelinpa nyt sit pistää oman lusikkani myös tähän soppaan.. =)
Itse oli 16 vuotiatavatessani nykyisen poikaystäväni. Hän oli silloin 20. Eli ikäeroa meillä 4 vuotta.
No nyt olemme olleet puolitoista vuotta yhdessä ja minä täytän 3kk kuluttua 18 ja hän on nyt 22 vuotias.
Ikäeromme ei ole meitä koskaan haitannut. Vanhempani toki olivat aluksi vähän "kauhistuneita" mutta tavattuani poikaystäväni muutaman kerran ei vanhempani enää olleet mitenkään epäileväisiä hänen suhteensa...
nyt olen ollut jo puolivuotta ulkomailla enkä ole nähnyt häntä koko täällä olon aikana.
Ikävä on ollut kova ja välillä on mennyt sukset ristiikin mutta niistä on selvitty ja huomenna hän on tulossa luokseni viikon ajaksi.
ne jotka eivät tähän suhteeseen uskoneet saavat pettyä... enkä ole pahoillani siitä =)
onnea kaikille!!!
Tällaisia suhteita lisää, niin maailmasta tulee edes himpun parempi paikka! (Siis ei suhteita, joissa on suuri ikäero, vaan suhteita, jotka kestävät ja toimivat pikkuseikoista huolimatta.)
no joo. mulla ja jätkälläni on 5v ikäeroa. musta tuntuu kans et ikäero-parit on yleistynyt..en sit tiedä..kuulee vaa nykyää enemmän tällasista. hyvin menee jätkäni kaa,vaik kyl sitä kritiikkiä tulee aika paljon. myös porukoilta..
Suuria ikäeroja on ollut aina. Sen verran olen sukuni historiaa tutkinut että tämä ei ole mikään uusia tai ihmeellinen asia. Suuria ikäeroja ei synny silloin jos kaikki ihastuisivat ja löytäisivät sen oikean (eli rakastuisivat) tietyn ikäisinä.
Historia onkin sitten luku sinänsä. Mummoni aikaan "isot" ikäerot olivat vissiin enempi sääntö kuin poikkeus, mutta esimerkiksi äitini aikaan seurustelevaa paria tyttä 16 ja poika 22 olisi katsottu kummeksuen. Ja kai sitä katsotaan vähän nykyäänkin... Mutta en siis nyt puhu taas mistään muinaisajoista, vaan viime vuosikymmenistä ja nuorten "suurten ikäerojen suhteiden" julkisuudesta / hyväksymisestä.
Joskus kauan sitten normaalia oli sellainen mikä on nykyään laitonta... ei se ole uusi juttu, mutta jostain syystä se on nykyään niin ihmeellistä =)
Tarkoitan että nyt eläkkeellä olevilla pariskunnalla on ikäeroa 15-vuotta ja parikymmentä vuotta.
Lisäksi löytyy työiässä olevia joiden ikäero on parikymmentä vuotta. Sekä monia jo kuolleita ...
Kyllä niitä varmasti mahtuu joka ikäryhmään useampikin pariskunta, jos ottaa etsiäkseen tai muistellakseen. Mutta viestini tarkoitus kuitenkin oli, kuten siitä aika selvästi käy ilmi, selvittää, että onko tällaiset pariskunnat taas yleistymässä. En väitäkään että ne olisivat uusi juttu tai välillä kadonneet, puhun yleistymisestä.
Mutta kiitoksia tiedoista =)
On vaikeata kuvitella että isot ikäerot yleistyvät koska on paljon helpompaa tutustua suurinpiirtein samanikäiseen. Ja aika moni ihastuu jo opiskeluaikana. Jos ei vielä lukio aikana niin sitten sen jälkeisissä opiskeluissa.
Mie taas uskon että juuri tämä nuorena ihastuminen edistää suuria ikäeroja. Kehen se muka niin aikuinen 14-vuotias tyttö ihastuu, jos en vanhempaan poikaan/mieheen? Siihenkö luokkakaveriin joka on juuri nähnyt ensimmäisen märän unensa ja joka ei vielä ole raaskinut luopua Nikko-autostaan?
Mutta joo, oli tuossa pointtikin, tuossa sun ajatuksessa.