Millaista hyvä arki

Panostan molempiin. Mutta koska arkea on enimmäkseen, sen pitää olla laadukasta, että sitä jaksaa. Laatua saa terveellisestä ruuasta, liikunnasta ja taideharrastuksista ja ennenkaikkea hyvistä suhteista lähimpiin. Hyvää tekee joskus irrotellakkin.

Eläkeläisillä ei ole juuri eroa arjen ja pyhän välillä. Juhlat on usein rasittavia, onneksi ei usein kohdalle satu.

Hyvä arki on muun muassa mutkatonta ja sujuvaa
ja toista nätisti ja hellästi huomioivaa.
Minusta hyvä arki on juhlaa.
Molempiin on kiva panostaa sekä arkeen että juhlaan,
mutta ei se välttämättä vaadi jatkuvaa keskittymistä "panostukseen",
parhaassa tapauksessa se menee omalla luonnollisella painollaan.

Kyllä arki on mielenkiintoisampi sillä maailman pörssit ovat auki, illalla näyy onko plussaa vai miinusta.

Arki rakentuu pääosin rutiineista ja silloin on hyväksi tehdä esim, sunnutaista juhlaa laittamalla hyvää ruokaa ja tai mennä yhdessä syömään.

Hyvä arki on mielekästä tekemistä, uusien ideoiden/tehtävien toteuttamista ja tehdyn työn tuloksista nauttimista. Jokaiselle päivälle löytyy tekemisen aiheita, eikä tekemistä saa johtaa pakko. Niin ja jos ei huvita, niin silloin on syytä levätä. Juhlaa no, esim.teatteri-ilta näin talviaikaan. Kesällä rantasaunan lämmitys.

On tietty ihmisiä, jotka eivät osaa toteuttaa itseään muutoin kuin valittamalla. Ei kannata ajautua mukaan heidän negatiiviseen tunne-elämään. Jos levottomat kädet eivät löydä tekemistä, aivot löytävät valittamisen aiheita.

Tänään (eka kertaa, en ole ennen tehnyt) liossa olleen paperimassan muokkaus muotoiluaineeksi minimaailman kattupuutarhaan. Mielenkiintoista, mutta nyt ensin kahviaamiaiselle. Positiivista joka päivää kaikille,

unohtui
korppis puskasta

Hyvä arki on sopiva kokonaisuus työtä , harrastuksia ja lepoa, omaa aikaa, perhekeskeisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Jokapäiväinen leipä on tärkeä, ja siihen kuuluu paitsi terveellinen ravinto , puhdas ympäristö, liikunta ja uni, mutta myös henkiset tarpeet, sekä yhteys luontoon. Omaa sisäistä puhettaan kannattaa kuunnella, miten paljon tarvitsee hiljaisuutta, miten paljon muiden seuraa ja elämyksiä. Jatkuva elämysten virta mielestäni turruttaa, vaikeampi nousta tavallisten kokemusten yläpuolelle.

Suuri osa kalenterista on arkea, siksikin arjen hyvinvointi on tärkeä. Jos kaiken aikaa haalii suuria elämyksiä, kynnys nauttia pienistä asioista madaltuu. Minusta on kiva laittaa sunnuntaiksi jotain arjesta poikkeavaa, esimerkiksi laitan suuritöisempää ruokaa ja katan kauniisti, siivoan ja ostan kukkakimpun kotiin. Isot juhlat saattavat vaatia mittavaa panostusta, jättävät kantavia yhteisöllisiä muistoja. Juhlahetket voivat syntyä myös kuin lahjaksi, vaikkapa ihanan luonto- tai taide-elämyksen muodossa. Loma normaalista rutiinista on myös juhlaa, ja matkoilla voi löytää itsestäänkin jotain uutta.

Eihän näitä voi erottaa, arkea ja juhlaa, molemmat täydentävät toisiaan.

Sekä korppiksen että Ramoonan kanssa paljon yhteisiä ajatuksia ja huomioita arkipäivästä.
Vaikka työelämä päättyi jo monta vuotta sitten niin jotenkin arjen ja pyhän rajaukset ovat edelleen alitajunnassa; kai se johtuu siitä että olemme tottuneet rytmittämään elämäämme arjen ja juhlan, velvollisuuden ja vapauden, työn ja harrastuksien avulla.
Kiinnitti huomiota eileniltaisissa uutisissa maahanmuuttotrendin kääntyminen Tukholmassa: kaupunkiin on muuttanut ensimmäistä kertaa moneen kymmeneen vuoteen vähemmän ihmisiä, kuin sieltä pois. Haastateltiin erästä kaupunkilaisrouvaa joka oli muuttanut maaseudulle ja ostanut pienen maatilan ja siellä se hoiteli pientä karjaa, lampaita, kanoja jne ja kertoili että suurin ero oli se että kaupungissa asuessaan vapaa-ajan ja työn raja oli selkeä, nyt ne kutoutuvat samoihin päivän rutiineihin: vapaa-aika ja arki ovat muuttaneet muotoaan.

Ajankäytön nihilistinä koen vieläkin huonoa omaatuntoa jos en ole käyttänyt aikaani johonkin "hyödylliseen", päivä on mennyt hukkaan, ellen ole saanut tehtyä mitään oleellista. Tämäkin tietenkin vanha synti tai taakka jota kannan.

Aiheeseen palatakseni: tuntuu hyvältä saada jakaa aika arkenakin oman elämän kuvioihin sopivaksi, nukkua silloin kun nukuttaa, lukea kirjoja, kävellä joenrantaa kun ilmat on sopivat, arki tuntuu juhlavammalta kun se on omassa hallinnassa.

Hyvä arki, miksi unohtui ; ) no, jatkanpa kun vihdoin pääsin irti työn touhusta. Tein paperipyöryköitä, valmistin yhdestä pyörykästä lahonneen puunrungon ja toisesta koralliriuttaviritelmän. Jäivät kuivumaan, saa nähdä mikä on lopputulos. Googlailin minipuutarhoja ja idistä pukkas. Kuinka kauniita pikkupuutarhoja sieltä löytyikään. Tämä minun juttuni on mittakaavassa 30 x 100. Toppuuttelin ihteäni, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Ulkoilulenkki jäi tältä päivältä jos nyt en vielä innostuisi. Leipä oli lopussa, joten kun nyt niitä paperipallojakin aikani pyörittelin päätin pyöräyttää sämpylätaikinan. Sooloilin kuten tapanani on ja hyviä tuli.

Ihan hyvä arki.

En panosta kumpaankaan,
elän vain päivän kerrallaan,
tasaisesti ja yksinkertaisesti
pienin mahdollisin vouhotuksin.

Hyvä arki minulle on juuri tätä, mitä nyt elän.
Kun jäin eläkkeelle (kohta 10v.) sanoin itselleni, nyt ne kiireet sitten loppui.
Niin päätin ja niin olen elänyt.
Ihania aamuja, kun ei tarvitse hötkyillä, voi ihan rauhassa venytellä ja aamukahveeta nousta laittamaan.
Saa päättää itse miten päivänsä viettää.
Olen tehnyt ns. periodityötä, että ei ole pyhällä ja arjella eroa juurikaan ollut.

Hyvän arjen pohjana on luonnollisesti hyvä yöuni. Viime yönä valvotti. Ajatusmaailma velloi eikä meinannut tasoittua. Nukahdin puoli kahden maissa ja heräsin 10.15, eli normaali reipas 8-tuntia. Myrskyn jämät täälläkin yöllä nurkissa vinkuivat, nyt jo tyynempää. Ulkoilu kuuluu hyvään arkeen, mutta nuo tiet arvelluttaa kävellä.

Luin illalla sängyssä minipuutarhan teosta ja sekö lie ajatukseni unesta pois vienyt. Erityisesti itämaiset puutarhat viehättävät ovat ne niin kauniita. Singaporessa ja HongKongissa molemmissa kiertelin upeita itämaisia puistoja.
Googlessa oli myös kuvia Japanilaisesta minipuutarhasta. Ne eivät askeettisuudessaan olleet sellaisia, jotka minua viehättää.

No, minipuutarha aiheesta voisi tehdä oman aloituksen, mutta ei taida palstalla olla kiinnostusta juurikaan.

Arkeni on palannut pienen pieniin askareisiin. Olen kiitollinen, että koronavirus ei ollut aktiivinen marras-joulukuun arjessani tai juhlaahan se KaukoIdässä seikkaillessani aika oli.
Kun luen noista laivojen karanteereista voin mielessäni kuvitella mitä se eristyksissä olo tarkoittaa. Onneksi voin nyt kuitata sen minkä jo risteilyltä palatessamme sanoimme toisillemme, että ne on nyt koettu joten ei enää laivoille.