Niin toisaalta hiljaa virtaa donin ja päätalon välillä on se pieni ero, että kalle on todellinen realisti kuvaellessaan lähes kaiken mitä irti saa koillismaastaan ja tampereen seikkailustaan.
Todella metrien paksuisen otannan olen lukenut jopa pariin kertaan kun ensinnä uskonut "ukon" juttuja todellisen elämän vietoksi koulun jälkeiselle elämälle...
- minulla sattuu olemaan täydellinen kokoelma juuri kallea ja kallesta tehtyjä eri analyysejä, että vaikka kalle on poistunut keskuudestamme, hänen sanoinkuvaamattoman rikas kirjallinen tuotanto on ja pysyy lähtemättömästi sotien jälkeen rakennetuissa ammateissa ja sen tekijöissä -
ps sanokaas te nyt rehellisesti minulle, että mikä neuroosi on nimeltään se, että on jättänyt 3 viimeisintä kallesta tehtyä kirjaa lukematta?
- onko kenties tuon häviämisen ja kuviteltujen yhteisesti koettujen lukuelämysten menettämisen pelko, sillä en kertakaikkiaan pysty lukemaan niitä kolmea viimeisintä ja joissa hän ilmeisesti ei ole enää fyysisesti läsnäolollaan toteamassa tuotantoaan, muutoin kuin sanallisissa muistoissaan, jonkin muun kirjoittamana negrofiilillään, muistoista kallen kanssa?
Voihan rakkaat ystäväni, mikäli haluatte kokea elävän elämän koko kirjon, pyytäisin teitä hankkimaan kaiken saatavilla olevan päätalon, vaikka kirjastostanne.
- sanoisin tässä lopuksi, että kukaan lukija ei tunne itseään loukatuksi mutta toisaalta tuntee kirjailijan itselleen alistetuksi, julkituodessaan omia henkilökohtaisia asioidessaan kaiken kansan esilletuomana -
Todella metrien paksuisen otannan olen lukenut jopa pariin kertaan kun ensinnä uskonut "ukon" juttuja todellisen elämän vietoksi koulun jälkeiselle elämälle...
- minulla sattuu olemaan täydellinen kokoelma juuri kallea ja kallesta tehtyjä eri analyysejä, että vaikka kalle on poistunut keskuudestamme, hänen sanoinkuvaamattoman rikas kirjallinen tuotanto on ja pysyy lähtemättömästi sotien jälkeen rakennetuissa ammateissa ja sen tekijöissä -
ps sanokaas te nyt rehellisesti minulle, että mikä neuroosi on nimeltään se, että on jättänyt 3 viimeisintä kallesta tehtyä kirjaa lukematta?
- onko kenties tuon häviämisen ja kuviteltujen yhteisesti koettujen lukuelämysten menettämisen pelko, sillä en kertakaikkiaan pysty lukemaan niitä kolmea viimeisintä ja joissa hän ilmeisesti ei ole enää fyysisesti läsnäolollaan toteamassa tuotantoaan, muutoin kuin sanallisissa muistoissaan, jonkin muun kirjoittamana negrofiilillään, muistoista kallen kanssa?
Voihan rakkaat ystäväni, mikäli haluatte kokea elävän elämän koko kirjon, pyytäisin teitä hankkimaan kaiken saatavilla olevan päätalon, vaikka kirjastostanne.
- sanoisin tässä lopuksi, että kukaan lukija ei tunne itseään loukatuksi mutta toisaalta tuntee kirjailijan itselleen alistetuksi, julkituodessaan omia henkilökohtaisia asioidessaan kaiken kansan esilletuomana -
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kallio-Kallion koko Iijokisarja on kyllä kirjakaapissani ja luettu kannesta kanteen, myös ne kolme viimeistä kokoomakirjaa. Minäkin luin ne n. viisi vuotta sitten uudellen läpi Täysi tuntiraha -kirjasta alkaen. Se oli myös ensimmäinen Iijokisarjan kirja, jonka sain lahjaksi. Loputkin sainkin vuosittain isänpäiväksi vaikken mies olekaan.
Kyllä Kalle on ihmiskuvaajana vailla vertaa. Ja myös se Kallen käyttämä kieli kun on niin värikäs ja moninainen sekä kaikki ne kielikuvat, mitkä hän on tallentanut. Sellaista kieltä, jota Päätalon kirjoissa on, en ole kuullut sitten lapsuusaikojen, jolloin mummolassa paljon vietin aikaani. Mummolakaan ei ole ihan Kallen kotipitäjän likellä, mutta siellä päin, joten murre oli minulle jotakuin tuttu lapsuudesta.
Minkäslaisia Kalle-analyysejä sinulla on? Minä en ole kirjailijasta lukenut muuta aineistoja kuin se, mitä päivä- ja viikkolehdissä on artikkeleja sattunut silmään. Päätalopäivillekään en ole itseäni saanut, sillä näiltä kulmilta paikanpäälle on montakymmentä peninkulmaa ja monta sataa neljännestä.