Tunnesolmuille

Maailman rakastavaiset.

Kaunis tarina aina aluillaan
Olisi oltava varuillaan
Vihreät niityt, aurinkoinen sää
Tummat pilvet kauas jää

Kuluu vuosi, ehkä kaksi
Kaikki muuttuu vaan paremmaksi
Kaiken jätin, tahdoin antaa
Kohta joudun taakkaa kantaa

Huumaava tunne on petollinen
Sen taakse jää se todellinen
Liian kiltti, pelkkää hyvää
Silmät kiinni nyt huokaan syvään

Aika parantaa, minä en
Rakkaus on taakka niin todellinen
Miten sellainen olla voin
Koska saan mitä aina toivon

Tahdonko hyvää, tahdonko pahaa
Omaa oksaani sisimpäni sahaa
Mukana tippui se tärkeä tyyppi
Oikeutetusti hän minua syytti

Yksin en tahtoisi olla
Niin väittää sairas polla
Tahdon repiä pahan pois
Silloin itsensä löytää vois

Ystävät rakkaat kuulkaa tää
Voi kuinka kaipaankaan elämää
Oma tie, varmat jalat
Opetella aion mieleni salat

Paljon on kaunista mennyt pois
Unohtaa kaikkea en mitenkään vois
Enemmän on kuitenkin jäljellä vielä
Sen minä muistan sitä en kiellä