Millä kirjolohta

Itse olen saanut kolmella eri tekniikalla kirjolohia.

Aloittelijalle helpointa on ns. Räsäsen 7:lla pilkintä. Eli n. 10 cm Räsäsen 7 kirkkaan värisenä ja helmellä varustettuna tai vastaava muun merkkinen peltilätkä. Mennään kirjolohipaikan syvimmän kuopan päälle ja kairataan reikä. Lasketaan pilkki pohjaan ja nostetaan n. 1 m ylös ja aletaan tehdä tasasia 1/2 metrin vetoja ylös ja annetaan pilkin laskeutua takas alas. Koukussa voi käyttää kärpäsentoukkia, katkarapuja tai tahnaa lisäsyöttinä mutta ei välttämättä tarte. Välillä voi pilkkiä myös ylempää välivedestä.

Toinen tekniikka on iso moormuska tai mosari. Syötin käyttö on hyvästä mutta voi saada ilmankin ja varsinkin jos on keinokarvoja tai höyheniä. Jigit ja litsit käy myös. Kirjavat papukaijavärit kelta-puna-viher parhaita.

Mormuskalla pilkitään niemien kärjissä ja karikkojen kupeilta 2 - 3 metrin syvyisissä vesissä. Paikkaa kannattaa aika ajoin vaihtaa.

Kolmas tekniikka on tahnaonki. Siihen tarvitaan pieni paino jonka silmukan läpi siima juoksee. Siiman päähän 16 - 18 numeron kolmihaarakoukku. Kolmihaaran ympärille muotoillaan kelluvasta tahnasta pallo niin että koukkua ei näy. Siimaan laitetaan stoppari n. 30 cm kohdalle. Tahnapallo ja paino lasketaan pohjaan siten että tahnapallo nousee pohjasa sen 30 ylös. Odotellaan että kirjolohi tulee ja nielaisee pallon. Vastanykäys tehdään vasta sen jälkeen kun siima alkaa juosta poispäin, silloin kala on nielaisut syötin. Kala ei tartu jos syöttipallo on vasta kalan suussa. Tahnasyötin käyttö kysyy kärsivällisyyttä. Voi kestää parikin tuntia ennen kuin tahnan haju leviää ja kirjolohi löytää syötin. Paikkaa ei siksi kannata vaihtaa.

Kirjolohi on syöntipäällä yleisimmin aamulla ja iltapäivällä. Aamulla klo 7 - 9 ja klo 15 - 18 iltapäivällä ovat usein ottiajankohtia. Voi kyllä saada muulloinkin.