Kertokaapas mikä on mielestänne hyvä keino opettaa koiralle tämä klassikkotemppu jossa koiran kuonolle laitetaan nami, koira on ihan paikallaan, ja luvan saatuaan heilauttaa kuonoaan ja nappaa namin suuhunsa ilmasta.
Eli meillä on ollut ongelmana tämä namin kuonon päälle saaminen, koira hämmentyy heti jos yritänkin, ja vaikka mitä kautta koittaisin. Se hermostuu ja väistelee ja lopulta lähtee pois.
Lelun se antaa laittaa kuononsa päälle mutta ei namia.
Eli meillä on ollut ongelmana tämä namin kuonon päälle saaminen, koira hämmentyy heti jos yritänkin, ja vaikka mitä kautta koittaisin. Se hermostuu ja väistelee ja lopulta lähtee pois.
Lelun se antaa laittaa kuononsa päälle mutta ei namia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yritä tätä: Laita nami ensin maahan,sano "ei ota",luvan saatuaan saa tietysti ottaa,monta toistoa,että hiffaa mistä on kysymys.
Sitten laitat kuonon päälle,sama käsky "ei ota" ja luvan saatuaan,saa ottaa.
Meillä oppi aika pian,ihmetteli kyllä aluksi,mitä se "pöljä" emäntä nyt vaatii.
Juu tuo lupa-asiahan meillä on ollut alusta saakka, pennusta jo tuo sille opetettiin, että ruoka, namit yms otetaan vain kun saadaan lupa, ja lupakin tulee ainoastaan katsekontaktilla ihmiseen, ei ruokaa / namia tuijottamalla. Sama pätee ulko-ovesta menemiseen ja autosta poistumiseen; ainoastaan katsekontaktilla ja luvan kanssa.
Ongelmahan oli juuri tuo kun sanoit, että "Sitten laitat kuonon päälle", eli sitä namia siis ei saa laitettua sen kuonon päälle vaikka miten yrittäisi mitä kautta vaan miten rauhallisesti ja muina naisina vaan. Se aikansa väistelee hermostuneena ja lopulta lähtee pois.
Kuonosta kiinni pitäminen on kaikkein huonoin yritys, sitten se ei ainakaan ole paikallaan. Hampaat se antaa katsoa eli kyse ei ole siitä ettei kuonoon saisi koskea, vaan hermostus iskee jos kädessä on se nami kun kuonoon kosketaan.
Hmm, taitaa olla turhan psykologinen kysymys tälle foorumille =o)
Pidä esim. yhtä tai kahta sormea koiran leuan alla(ja kohota hellästi hiemankoiran päätä) ja namia nenän edessä, niin lähellä kuin sen vain voi laittaa ettei hötkyile. Sitten aina lähemmäs ja lähemmäs kunnes nami koskettaa koiran nokkaa.
Hitaasti hyvä tulee...
Sitten kun nami voi jo koskettaa koiraa ilman että hötkyillään, laita sormi/sormet leuan alle ja nami nenun päälle, pidä siitä kiinni aluksi jos ei muuten pysy(ei nokasta vaan namista;). Sitten sanotaan että "ei ota". Ja sitten antaa koiralle luvan kun nami on ollut nenun päällä ihan vaikka pari sekuntia, oman harkinnan mukaan.
Meillä onnistu näin, ja koira ei aluksi antanut laittaa sitä namia nenän päälle joten sen takia laitoin etu-ja keskisormet koiran leuan alle ja koira pysyi sitten paikoillaan. Myöhemmin namin laittaminen onnistuikin sitten ihan helposti.
Miksi koiran pitäisi osata tällainen temppu? Onko siitä muuta hyötyä, kuin esittää jonkinlaisena sirkustemppuna? Vai pidetäänkö ko. temppua jonkinlaisena tottelevaisuuden huippuosoituksena?
Tämä temppu on vain yksi monista koiran ja omistajan välisistä vuorovaikutustempuista. Oli temppu jonkun ihmisen mielestä miten tyhmä ja turha vaan, niin ne on aina hyödyksi koiran ja omistajan väliselle vuorovaikutukselle, toisin kuin pelkkä keppien heittäminen.
Sitäpaitsi, koira ei temppujen järkevyyttä vertaile keskenään, se sukeltaa ihan yhtä innoissan agilitykentällä pussiin (=turhaa ja tyhmää, ei mitään hyötyä tästä taidosta) kuin raunioilla pieneen koloon (=hyödyllistä ja järkevää pelastustoimintaa ihmisen kannalta).
Jos kaikilla koiran taidoilla tulisi olla jokin funktio, muu kuin viihteellinen, ei koiralle olisi mitään järkeä opettaa mitään muuta kuin pelastus ja metsästystaitoja. Tottis- ja agilitytaidothan ovat myös viihdetemppuja suurin osa.
Vuosia tottiksessa ja agissa käyneenä ja 16 vuotta koiria pitäneenä voin kertoa, että jokin "liikkeestä maahan" juuri kuten se kuuluu kilpailussa tehdä (eli koira seuraa käskyn alla sivulla ja käskystä menee suoraan liikkeestä maahan ja jää siihen vaikka ohjaaja jatkaa matkaa pysähtymättä), en ole koskaan tarvinnut tätä taitoa juuri tässä muodossa missään muualla kuin tottiskentällä. Sekö olisi hyödyllinen taito mielestäsi vai mikä?
Meillä opetettiin näin:
Eli ekaksi minä opetin koirani komentoon "oottaa" se tarkoittaa että ei saa hievahtaakkaan. Eka totutin koirani "oottamaan" hattu päässä,ja sitten otin pois ja kehuin. Sitten meillä tuli tämä hassu/"tyhmä" pukemis-juttu,ja aina piti oottaa. Sitten laitoin vain erilaisia esineitä päähän ja piti "oottaa". Eli näin se oppi oottaamaan vaikka mikä oli päässä. Sitten laitettiin leikki siili=vinku lelu johon koirani on hulluna. Komento "oottaa" ja siili päähän ja sitten komento "saa" tai "get it"(nykyään on tuo saa,sopii miehenikin suuhun) ja sitten kun se onnistui niin tein eri esineillä jälleen,kepeillä,palloilla eri leluilla ja namuilla. Sakemannilleni tehdään tämä harjoitus varsinkin silloin jos alkaa vähä stressaamaan/innostumaan liikaa leikeistä pallon tai kepin kanssa (vinku lelu siili on ollut jo kauan aikaa "kuollut") tämä harjoitus rauhoittaa sitä ja sen jälleen "ajattelemaan".
Huskylla taas mieheni opetti tämän tempun,otti vaan nokasta kiinni ja laittoi namun otsan päälle ja piti koiraa nokasta ja piti namua paikoillaan,toisti komennon "oottaa" ja sitten kun koira hetkeksi rauhoittui antoi hän koiralle namun. ja aina vaan se rauhottumis hetki piteni ja loppujen lopuksi husky rauhottui niin kauaksi aikaa että sille annettiin komento "saa" ja sitten se vaan nappasi namun. kehuja hirveästi ja sitten se tajusi homman nimen.
Eli tuossa oli kaksi erilaista tapaa. molemmat toimivat toinen oli vähän pehmeämpi tapa verrattuna toiseen.
Oliko apua?
Hei,
etsin ja täältähän löytyi juuri aihe, jota mietin. Eli pentu oppi yhdellä harjoituskerralla, minuutissa tuon että kuonon päältä herkun saa vasta naksautuksen kuultuaan. Sitten se laskee päänsä ja syö palkan lattialta. Mutta kun tempussa "kuuluisi" heittää se "sokeripala" ilmaan (kuten isäni perheen koira joskus 50-luvulla) :D Keksittekö tähän keinon?