Miksi kehitysvammaisia

Onhan vammaisia näkö-kuulo-liikuntavammautuneita, vaikka mitä.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan vammaisia näkö-kuulo-liikuntavammautuneita, vaikka mitä.

Sokea tuttavani sanoi, ettei hän ole vammainen, hän on sokea. Ei pitänyt sanasta vammainen ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan vammaisia näkö-kuulo-liikuntavammautuneita, vaikka mitä.

Totta, onhan vaivaistalojakin..ollut.

Entä cp-lapsi?

Anonyymi kirjoitti:

Entä cp-lapsi?

Hän on lapsena erityislapsi, hänellä voi olla ongelmia puheen tuottamisessa, liikkumisessa ym.
Onko hän aikuisena erityisaikuinen vai cp-vammainen??

Anonyymi kirjoitti:

Hän on lapsena erityislapsi, hänellä voi olla ongelmia puheen tuottamisessa, liikkumisessa ym.
Onko hän aikuisena erityisaikuinen vai cp-vammainen??

Niin.

Itekin mietin, kun luin aloituksen, miksihän ei ole olemassa erityisaikuisia. Kun ei net ominaisuudet erityislapsilla miksikään muutu, kun ikää kertyy. Noh, ehkä lapset ei ole niin sinut vaivojensa kanssa, että tarvivat enenpi huomiota ja apua, aikuiset joutuu pärjäileen ja pärjääkin paremmin ite.

Nojaa kaikilla on tuttuja, jotka nykyisin ois luokiteltu erityiskakaroiksi. Ei niitä luokiteltu oikein mitenkään, osa pärjäs tavallisessa koulussa, osa ei kai käynyt oikein koulua mitenkään. Pari tiedän, joilla oli kotiopettaja. Mutta nykyisin, siinäpä net heiluu kukin tavallaan, lähinnä itekseen "normaaeitten" immeisten seassa. Jokunen on ollut ikänsä laitoksessa. Niitä kutsutaan kai yleisimmin vammaisiksi.

Toi sana "vammmainen" ei kaikkia miellytä. Mulla yks kamu vetää aina herneet nenuun, kun joku kutsuu sitä vammaiseksi. No tokihan heebo vetää pyörätuolilla ja kepeillä, mutta koska se ikänsä heilunut terveitten seassa, se ei koe ite itteään mitenkään vammaiseksi, se vaan liikkuu vähän eri tavalla.

Ja se nyppii muakin, parikin tuttua cp-vammaista. Monet puhuttelee niitä, kuin lapsia, silleen leperrellen ja suhtautuu alemtuvasti. Hö, ei niillä älyssä ole mitään vikaa, net lähinnä näyttää äkkivilkaisulla pakkoliikkeineen jne silmiinpistäviltä.

Itekin toki suhtaudun jonkin sortin vammaisiin vähän varauksella. Net on niitä, jotka näyttää ihan normaaleilta, käyttäytyvätkin aika normaalisti, mutta joilla on jotain vakavampaa vikaa polttimossa. Niillä usein diagnoosina junttius, tai , jehovalaisuus,tai lestaatiolaisuus. Sen sortin vammaisuus ei siis näy vilkaisulla päälle päin.

Niettä erityisaikuiset ois sitten jo liian suuri ryhmä. Erityislapset paljon rajatumpi porukka, monimuotoisuudestaan huolimatta termi sinällään ihan selkeä.

=DW=

Anonyymi kirjoitti:

Niin.

Itekin mietin, kun luin aloituksen, miksihän ei ole olemassa erityisaikuisia. Kun ei net ominaisuudet erityislapsilla miksikään muutu, kun ikää kertyy. Noh, ehkä lapset ei ole niin sinut vaivojensa kanssa, että tarvivat enenpi huomiota ja apua, aikuiset joutuu pärjäileen ja pärjääkin paremmin ite.

Nojaa kaikilla on tuttuja, jotka nykyisin ois luokiteltu erityiskakaroiksi. Ei niitä luokiteltu oikein mitenkään, osa pärjäs tavallisessa koulussa, osa ei kai käynyt oikein koulua mitenkään. Pari tiedän, joilla oli kotiopettaja. Mutta nykyisin, siinäpä net heiluu kukin tavallaan, lähinnä itekseen "normaaeitten" immeisten seassa. Jokunen on ollut ikänsä laitoksessa. Niitä kutsutaan kai yleisimmin vammaisiksi.

Toi sana "vammmainen" ei kaikkia miellytä. Mulla yks kamu vetää aina herneet nenuun, kun joku kutsuu sitä vammaiseksi. No tokihan heebo vetää pyörätuolilla ja kepeillä, mutta koska se ikänsä heilunut terveitten seassa, se ei koe ite itteään mitenkään vammaiseksi, se vaan liikkuu vähän eri tavalla.

Ja se nyppii muakin, parikin tuttua cp-vammaista. Monet puhuttelee niitä, kuin lapsia, silleen leperrellen ja suhtautuu alemtuvasti. Hö, ei niillä älyssä ole mitään vikaa, net lähinnä näyttää äkkivilkaisulla pakkoliikkeineen jne silmiinpistäviltä.

Itekin toki suhtaudun jonkin sortin vammaisiin vähän varauksella. Net on niitä, jotka näyttää ihan normaaleilta, käyttäytyvätkin aika normaalisti, mutta joilla on jotain vakavampaa vikaa polttimossa. Niillä usein diagnoosina junttius, tai , jehovalaisuus,tai lestaatiolaisuus. Sen sortin vammaisuus ei siis näy vilkaisulla päälle päin.

Niettä erityisaikuiset ois sitten jo liian suuri ryhmä. Erityislapset paljon rajatumpi porukka, monimuotoisuudestaan huolimatta termi sinällään ihan selkeä.

=DW=

Vanhus on erityisaikuinen. Mielletään ettei vanhuksella enää ole kaikki kohillaan. Sitten eritellään vanhuksia heidän "vammansa mukaan". On dementikkoja, on liikuntarajoitteisia jne.

Hyvin todettu 🙏

Tätä mieltä myös. Ihmetyttää kun joskus tuntuu sitä että jotkut kadehtisivat kyseistä erityislapsi-termiä, mutta miksi, tuskin yksikään vanhempi on toivonut lapselleen diagnoosia joka on tehnyt hänen lapsestaan erityislapsen. Uskoisin meidän kaikkien toiveen olleen ja olevan mahdollisimman terveestä lapsesta.

T. Erityislapsen mummi

Anonyymi kirjoitti:

Tätä mieltä myös. Ihmetyttää kun joskus tuntuu sitä että jotkut kadehtisivat kyseistä erityislapsi-termiä, mutta miksi, tuskin yksikään vanhempi on toivonut lapselleen diagnoosia joka on tehnyt hänen lapsestaan erityislapsen. Uskoisin meidän kaikkien toiveen olleen ja olevan mahdollisimman terveestä lapsesta.

T. Erityislapsen mummi

Sivusta.

Mun mielestä "erityislapsi" ihan ok-termi. Diagnostiikka kehittynyt, nyt kaikenlaisille jutuille löytyy jokin lääketieteellinen selitys. Ad/hd, asperger jne oli ennen diagnisoimattomia juttuja, oli jotain ilkeitä kakaroita, tai vajaamielisiä. Nyt siis erityislapsia.

Ihan sama on "muistisairas". Ennen net vaan oli vanhuudenhöperöitä, Höppänäillakin erilaisia diagnooseja, "muistisairaus" pinkkaa asian.

Ois aika monimutkaista, jos kaikista vaivoista pitäis puhua diagnoosien nimillä, yleistermit helpompia käyttää ja sinällään kertoo tarpeeksi.

Niin, aika harva varmaan haluaa riesoikseen muistisairaan vanhuksen, niitä nyt vaan on.

=DW=