oli hieman erilaista erätarinaa kertova kirjailija. kertoo siitäkin kun kaikilla ei asiat ole aina niin hyvin, kertomuksia sieltä elämän nurjemmalta puolelta.
kirjastoissa on hyllymetreittäin eräkirjoja joiden puuduttavan samankaltaisuuteen Unton kirjat toi kaivattua vaihtelua.
harmittavan vähäksi vaan jäi kirjojen määrä.
kirjastoissa on hyllymetreittäin eräkirjoja joiden puuduttavan samankaltaisuuteen Unton kirjat toi kaivattua vaihtelua.
harmittavan vähäksi vaan jäi kirjojen määrä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
unto sanoi katselevansa tätä maailmaa hieman eri näkökulmasta kuin moni muu.
siinä oli mies jolla ei menny mettäsä sormi suuhun...
Olet oikeassa, hyviä ovat ne Ekin neljä kirjaa. Onko kellään tietoja mihin kaikkiin julkaisuihin Unto Ek kirjoitti? Olen löytänyt Erä-lehdet numero 3 ja 7 1993, jossa Unton kirjotuksia ja tiedän että myös johonkin muuhun Erä-lehden numeroon kirjoitti, vaan en tiedä mihin. Lisäksi löytyy kolme kirjoitusta Sallan kirjailijoitten (muistaakseni sillä nimellä kulki tuo yhdistys) vuosijulkaisusta.
untolla näyttää olleen myös koiran kasvatusta jonkin verran. olikohan kennelnimi utrikummun, karjalan karhukoiria taisi kasvattaa.
kertoo myös eräässä kirjassa mielenkiintoisia näkemyksiä metsästyskoirista ja koulutuksesta. koiramiesten kannattaa lukea ajatuksen kanssa..
se on niin että toisilla on aina pelaavat koirat ja toiset ei semmoista saa vaikka kuinka yrittelisivät. "koirakättä" ei voi netistä tilata, se joko on tai sitten ei. Untolla oli.
hyvien koirien "tekijöitä" on aina kadehdittu.
ravihevosten parissa on myös niin että toiset vaan saa hevoset menemään kovaa ja toiset ei saa edes suurella rahallakaan.
ekin elämässä on ollut kovia aikoja mutta on ollut myös vapaus mihin tämänpäivän ihmisistä harva pääsee koskaan. luontoelämykset ja kokemukset joita sunnuntaimetsästäjä ei maastureineen ja kännyköineen ikinä tavoita.
unto piti tämänpäivän moottoroitua hirvijahtia kansallisena häpeänä.
kyllähän se kieltämättä hiukan ampumahiihdolta näyttää mutta sukset on vaihtunut maastureiksi.
Oli vuosi 1987,elokuuta.Unto tuli luokseni Sallassa ja kysyi, lähetkö käyttämään kirkolla, on tullut Relluun varaosat. Sitten lähdimme, haimme varaosat. Kävimme myös viinakaupassa.
Unto sanoi että, käykö kyytin maksaminen lihalla, vastasin että käyhän se. Antoi Hirvipaistin ja kymmenen purkkia Hirveä.
Joimme jonkin verran myös Alkoholia reissun kunniaksi.
minäkin elelen hiukan tämän yhteiskunnan ulkopuolella. en kuitenkaan ammu hirviä salaa enkä juo viinaa.
metsästämällä ja kalastamalla kuitenkin evästä hankin, teen määräaikaisia työkeikkoja reppuhommissa kun rahat loppuu.
naisia joskus tulee ja menee, perhe ja kotileikit ei kiinnosta.
aivan kuten Untokin, juon aamukahvit mökin portailla ja pidän elämästäni.
antaa ihmisten häärätä, minä olen minä.