mä oon nyt koko viimeyön ja tän päivän pohtinut yhtä juttua, ja ajattelin nyt kysyä muiden mielipiteitä, että miksi musta tuntuu tältä.
oltiin eilen baarissa istumassa, ihan muutamalla bissellä, kaveriporukan kanssa. yksi henkilö tästä porukasta on entinen poikaystäväni viimekesältä.
erosimme elokuussa, ja sen jälkeen meidän välimme ovat vaihdelleet laidasta laitaan, aluksi olimme hyviä ystäviä, sitten vihamiehiä, nyt hieman epäselvässä tilanteessa. tämä jätkä on puhunut musta hirvittävästi pahaa, käyttänyt mua hyväkseen (yhdenillanjuttuja jne). hän on loukannut mua suunnattomasti, ja viime kuukausina olen ollut todella kyllästynyt häneen, inhonnut häntä. eli toisin sanoen päässyt lopullisesti yli.
seurustelen tällähetkellä ihanan pojan kanssa, olemme tuttuja vuosien takaa. seurustelimme ennen tätä kesäistä poikaystävääni kaksi upeaa vuotta, mutta erosimme kesäksi ja palasimme nyt marraskuussa jälleen yhteen.
nyt kuitenkin huomasin ongelman, eilen siellä baarissa, kun kuulin, että tämä kesäpoikaystävä oli löytänyt uuden naisen. hänellä ei ole ollut ketään mun jälkeeni, koska omien sanojensa mukaan mä olin niin ainutlaatuinen ja blaa blaa blaa, mutta nyt... hän on löytänyt jonkun.
se tuli kuin isku vasten kasvoja. kaikki viha ja inho katosi, ja aloin vain rakastaa häntä enemmän, ja tajusin, että hänet minä haluan ja kadun kaikkia riitojamme. vaikka hän on haukkunut mua, rakastan silti häntä yli kaiken. nyt, kun hänellä on joku toinen tyttö, en voi sietää sitä! tuntuu, etten kestä ajatusta, ja mun elämä päättyi tähän, ihan yhtäkkiä.
vaikka mulla on uusi poikaystävä, enkä aio häntä jättää, tämä asia tekee mun olon todella pahaksi. tiedän että meidän juttumme on ollut ohi jo kauan, mutta miksi nyt yhtäkkiä vihan alta ilmestyikin palava rakkaus, ja mustasukkaisuus?
kiitos vastaajille ja lukijoille.
oltiin eilen baarissa istumassa, ihan muutamalla bissellä, kaveriporukan kanssa. yksi henkilö tästä porukasta on entinen poikaystäväni viimekesältä.
erosimme elokuussa, ja sen jälkeen meidän välimme ovat vaihdelleet laidasta laitaan, aluksi olimme hyviä ystäviä, sitten vihamiehiä, nyt hieman epäselvässä tilanteessa. tämä jätkä on puhunut musta hirvittävästi pahaa, käyttänyt mua hyväkseen (yhdenillanjuttuja jne). hän on loukannut mua suunnattomasti, ja viime kuukausina olen ollut todella kyllästynyt häneen, inhonnut häntä. eli toisin sanoen päässyt lopullisesti yli.
seurustelen tällähetkellä ihanan pojan kanssa, olemme tuttuja vuosien takaa. seurustelimme ennen tätä kesäistä poikaystävääni kaksi upeaa vuotta, mutta erosimme kesäksi ja palasimme nyt marraskuussa jälleen yhteen.
nyt kuitenkin huomasin ongelman, eilen siellä baarissa, kun kuulin, että tämä kesäpoikaystävä oli löytänyt uuden naisen. hänellä ei ole ollut ketään mun jälkeeni, koska omien sanojensa mukaan mä olin niin ainutlaatuinen ja blaa blaa blaa, mutta nyt... hän on löytänyt jonkun.
se tuli kuin isku vasten kasvoja. kaikki viha ja inho katosi, ja aloin vain rakastaa häntä enemmän, ja tajusin, että hänet minä haluan ja kadun kaikkia riitojamme. vaikka hän on haukkunut mua, rakastan silti häntä yli kaiken. nyt, kun hänellä on joku toinen tyttö, en voi sietää sitä! tuntuu, etten kestä ajatusta, ja mun elämä päättyi tähän, ihan yhtäkkiä.
vaikka mulla on uusi poikaystävä, enkä aio häntä jättää, tämä asia tekee mun olon todella pahaksi. tiedän että meidän juttumme on ollut ohi jo kauan, mutta miksi nyt yhtäkkiä vihan alta ilmestyikin palava rakkaus, ja mustasukkaisuus?
kiitos vastaajille ja lukijoille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo sitä sattuu...ensin inhoaa jotain eksää ja sitten kun kuulee, että joo se on nyt sen kanssa niin oikein tuntuu kuin sydän pysähtyisi...se on jokin primitiivinen mustasukkaisuusreaktio, viestii kenties omistushalusta...Mullekin ei haitannut mitään kun yksi vittumainen tyttöystävä oli sinkkuna, mutta sitten kun kuulin että se seurustelee jonkun idiootin kanssa niin poksahti...noh, ei voi muuta kuin harmitella, että siitäkin ihan fiksusta tytöstä on tullut yhtä älykäs kuin meidän vessanpöntöstä. Menestyminen on paras kosto - aina.
Se oli vain jonkinlainen totutun muisto, joka tuli esille ko. tilanteessa. Eikä siinä mitään pahaa ole, jos joskus välitti jostakin ihmisestä sen verran, että ihan pikkuisen mustasukkainen on edelleen.
Kävi tuossa taannoin baarissa itsellekin vähän niin, tosin sillä erotuksella, että 'jutusta' on jo muutama vuosi, ja kummallakin ollut ihan oma elämänsä sen jälkeen. Niin ainutlaatuista ei olekaan, etteikö niitä voisi olla matkan varrella usemapi.
itse erosin viime syksynä 1,5vuoden seurustelusta..
välillä tunnen vihaa ja katkeruutta hjäntä kohtaan ja välillä vaan itken ja jankkaan itselleni ääneen että miks just meijän tarvi erota,ja että rakastan häntä tosi paljon..
hänelläkin on uuusi kuulemma niin "taydellisen muotonen blondi"ja mua sattuu nähä ne yhdessä koska itse en ole pystynyt aloittaan uutta suhdetta,ehkä se on siinäkin kun tarvii kattoo vähä tarkemmin kun elokuussa saan lapsen tästä edesmennyystä suhteestä jälkeläisks..
mut teetkö sä oikein sille sun nykyselles että oot sen kanssa vaikka rakastat ja haluat jonkun muun?