One Piece

Joo-o eli menin R-kioskille ja otin tuon alpan käteeni ja selailin ja..... laitoin takaisin hyllyyn. Minut pelästytti piirostyyli totaallisesti ja sitten jotenkin se oli... ja oli... Siis jotenkin... En tiedä olenko täysin kajahtanut, mutta en uskaltanut rahaa tuohon laittaa, kun vaikutti jotenkin niin Dragon Ball tyyppiseltä. Juoni vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta toisaalta pelastaako se juoni mitään, jos ei piirostyylistä pidä? Äh.. hyllyyn jäi, mutta jos joku kertoisi mielipiteitänsä sarjasta niin saatan ehkä mennäkin sen ostamaan. Nyt oli kynnys liian iso...

OP:tä odottelinkin jo kieli poskessa siitä lähtien kun kuulin että se alkaa ilmestyä. Animena olen sarjaa toki nähnyt jo reilusti yli sadan jakson, mutta kyllä OP:ssä sen verran särmää on että se on pakko hommata manga-muodossa hyllyyn.

Piirrostyyli on yksi OP:n ehdottomista vahvuuksista. Tyylin avulla on saatu luotua todella mielenkiintoisia ja hauskannäköisiä hahmoja. Tyyli on kyllä kieltämättä todella erikoinen, mutta erottuu tässä suhteessa vain edukseen. Aina tämä kliseisen "perustyylin" voittaa. Hahmodesign on samaa luokkaa muun taiteen kanssa: Virkistävän uutta ja välillä jopa kieroutunutta, mutta säilyttäen aina tietynasteisin hullunkurisuuden. Eihän otaku nyt pelkkää piirrostyyliä pelästy, eihän?

Toinen OP:n vahvuuksista on sen hahmoissa. Juuri päähahmojen ylilyöty typeryys ja älyttömyys tekee heistä niin luonteikkaita ja samaistuttavia. Hahmokaarti on noin yleisesti ottaen todella omaperäinen ja hullu hahmodesign parantaa sitä entisestään (piraattikapteeni jolla on palmikoidut parimetriset viikset?!). Omaperäisyyttä ei ole säästelty, ja se on kuulkaa hyvä se.

Yksi osa OP:stä on paikkojen tutkimisella ja seikkailulla, ja se toinen osa on sitten tappelua. Kumma kyllä, OP:n taistelut jaksavat viihdyttää jopa tällaista anti-shounen heppua, jonka mielestä jatkuvat mättö ja taistelut ovat aikansa eläneitä. Taistelua on siis paljon, mutta se ei käy missään välissä tylsäksi kun lähes joka taistelussa on jokin koukku. DB:n tapaisia geneerisiä ja ylipitkiä taisteluja ei ainakaan omasta mielestäni ole, eikä niissä hoeata jatkuvasti "Minä olen vahvempi. -No etpäs ole. -Haa, olenpas. -Voitan sinut eikä tule edes hiki." Energiasäteitä ei kannata OP:ssä odottaa, sillä niitä ei ole, vaan taistelut hoidetaan yleensä pahisten ja hyvisten erikoiskyvyillä. Ja hey, kuka voi väittää ettei Zoron kolmen miekan miekkailutyyli on yksi originaaleimmista taistelutyylikeksinnöistä? Taisteluturnauksiakin muistan OP:stä vain yhden, ja sekin oli todella omaperäinen ja paikoin käsittämättömän hauska.

Käännös tuntui ainakin näin ensimmäisen volyymin perusteella hyvältä. Kriittisimmät sanat oltiin säilytetty kääntämättöminä (kuten Grand Line), ja dialogi oli yleisesti ottaen luontevan tuntuista. Yleensä puhekieltä on ärsyttävä lukea, mutta jotenkin se tuntuu luontevalta Luffyn ja Zoron kaltaisten (kuten myös muiden piraattien) vähemmän älykköjen suuhun. Kirjoitusvirheitäkään en bongannut. Puristina naputtaisin Roronoa Zoron nimen muuttamisesta L'Ollonois Zoloksi, ellen tietäisi että asia muuttuu seuraavasta osasta lähtien.

Kaiken kaikkiaan OP:stä jäi oikein hyvä maku suuhun. Idea on hyvä, ja sarja monin puolin erittäin omaperäinen. Käännöksessäkään en muutamaa tökerähköä kohtaa lukuunottamatta havainnut mitään naputtamisen aihetta. Ei kuulkaa kannata dissata sarjaa vain koska sen taide on hieman outoa, sillä kyseessä on todella viihdyttävä sarja. Pari ensimmäistä albumia ovat vielä paikoin vähän puisia, mutta kun saadaan miehistä kokoon ja päästään matsaamaan erästä fisua vastaan niin taso suorastaan ampaisee ylöspäin. Kyllä tämä aina geneerisen DB:n voittaa vaikka millä alueella.