Koulussa opetettiin, että signaali on alkuperäinen signaali kohina. Esim. A/D-muunnoksessa syntyy virhettä eli kohinaa joka heikentää häiriöetäisyyttä.
Eikös MP3-muunnos olekin todellista äänen raiskaamista; signaali pilkotaan n. 1/40 sekunnin pätkiin, joista tehdään matemaattinen malli, jota sitten yksinkertaistetaan. Esim. korkeat taajuudet suodatetaan pois ja sitten koko kaistalta poistetaan spektripiikkejä niin, että dominoivan taajuuden vierestä poistetaan läheiset heikommat taajuuskomponentit kokonaan.
Sitten nämä 1/40 sekunnin pätkät vielä väännetään yhteensopiviksi epäjatkuvuuskohtien poistamiseksi.
Yksittäisen sinisignaalin särö pienenee MP3-koodauksessa, koska harmonisia komponentteja poistetaan. Toisaalta oikeilla soittimilla luotu jatkuvaspektrinen ääni muuttuu "monokromaattisemmaksi" ja kuulostaa synteettiseltä. Konemusiikki ei ehkä kärsi niin paljon.
Väitän, että MP3:n kohina on hurjaa, koska se on niin kaukana alkuperäisestä signaalista. Nykyään on ihan turha käyttää tätä 30-vuotiasta teknologiaa, koska kaistaa ja muistia on nykyään riittävästi.
Eikös MP3-muunnos olekin todellista äänen raiskaamista; signaali pilkotaan n. 1/40 sekunnin pätkiin, joista tehdään matemaattinen malli, jota sitten yksinkertaistetaan. Esim. korkeat taajuudet suodatetaan pois ja sitten koko kaistalta poistetaan spektripiikkejä niin, että dominoivan taajuuden vierestä poistetaan läheiset heikommat taajuuskomponentit kokonaan.
Sitten nämä 1/40 sekunnin pätkät vielä väännetään yhteensopiviksi epäjatkuvuuskohtien poistamiseksi.
Yksittäisen sinisignaalin särö pienenee MP3-koodauksessa, koska harmonisia komponentteja poistetaan. Toisaalta oikeilla soittimilla luotu jatkuvaspektrinen ääni muuttuu "monokromaattisemmaksi" ja kuulostaa synteettiseltä. Konemusiikki ei ehkä kärsi niin paljon.
Väitän, että MP3:n kohina on hurjaa, koska se on niin kaukana alkuperäisestä signaalista. Nykyään on ihan turha käyttää tätä 30-vuotiasta teknologiaa, koska kaistaa ja muistia on nykyään riittävästi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nimenomaan+kaistaa+ei+ole+riittävästi+vieläkään.+Tai+sanotaan+se+toisin:+48kHz+sample-taajuus+16+bit,+stereo.+eli+48+kt+*+4+=+192+kt/s.+Tämän+siirtämiseen+tarvitaan+noin+2mbit/s+linkki+eli+koko+kaista,+joka+tällä+hetkellä+edellytetään+palveluntarjoajilta+käyttäjää+kohti.+Ja+kannattaa+huomata,+ettei+tuo+ole+katkotonta+virtaa+2-megasena+vaan+siinä+voi+olla+taukojakin,+jos+siirtoa+tasataan+vastaavasti+toisena+ajankohtana.+Jos+pitäisi+siirtää+vielä+videota,+ei+onnistuisi.+Toisaalta+pakatusta+datasta+poistuu+nimenomaan+kohinaa,+joten+se+on+itse+asiassa+parempilaatuista.+Toki+samaan+hengenvetoon+voi+todeta,+että+kohinalta+kuulostavat+soittimet+kärsivät+-+niistä+putoaa+signaalia+pois!+Vastaavasti+laatu+on+lähes+100%+niillä,+jotka+voidaan+esittää+sinikäyrinä.
Tuntuu huimalta, että 1970-luvulla kehitetty cd-audio-tekniikka hakkaa suorituskyvyssä monet vuoden 2020 musiikkipalvelut. :O
Videokuvan laatu on noussut tuossa ajassa valtavasti, mutta samaa kehitystarvetta ei ole nähty äänipuolella. Tai onhan noita korkean resoluution ääniformaatteja, mutta ei yleisesti käytössä.
Niin ei siinä ole kehitystarvetta, kun CD jo kattoi sen minkä voi kuulla ja varsinkin sen mihin kaiuttimet ja kuullokkeet pystyvät. Jotkut haukkuivat sitä kun siinä ei ollut äänilevyn epäpuhtauksia.
mp3 ei ole ongelma jos et kuule eroa. Riippuu sitten musiikista missä vaiheessa eron kuulee. Kokeilepa kuunnella kastanjetteja tai akustista kitaraa...
Normaalissa musiikin kuuntelussa en itse juurikaan huomaa eroa alkuperäiseen kun on VBR ja 256k sekä paras mahdollinen pakkauslaatu käytössä lame - enkooderilla. Musiikkia kun kuunnellaan korvalla, ei oskilloskoopilla. Oletuksena joskus käytetty 128k CBR ei tuota hyvää tulosta.
Hifi-lehden vertailussa amatöörinkin erottivat 320 kbit/s:n nopeudella pakatun MP3:n äänen aidosta cd-tasoisesta äänestä. Vertailijat kommentoivat MP3:n soundia keinotekoiseksi - ja sellainenhan se juuri onkin!
Mä totesin MP3:n huonoksi jo neljännesvuosisata sitten ja unohdin mokoman. Valitettavasti häviöllisesti pakattuun ääneen on helppo törmätä nykyäänkin. Ei sitä jaksa kuunnella.
Nykyään muisti ja kaista on niin halpaa, että ei ole mitään järkeä tyytyä laajaan ääneen.
Riippuu täysin missä päin suomea majailet - jopa taloyhtiöiden välillä on eroja: Toiseen tulee kuitu ja toisella on jonkinlainen taloyhtiö-mokkula. Jos olet langattoman mobiiliverkon varassa, niin tukiasemasta menee läpi ehkäpä 150 mbit/s nopeus. Eli pakkaamattomalla datalla voisi palvella 75 kpl "2-megan" käyttäjää. Todellisuudessa kanavia toki kuuluu enemmän kuin yksi. Silti arvelisin, ettei noita ole mitoitettu alle 1000 käyttäjälle. Eli ryövääpä siinä sitten kaistaa siirtämällä pakkaamattomana. Kertasiirtona ehkä onnistuu jolloin voi toistaa omalta levyn kulmalta jälkeenpäin kappaleet ilman katkoja, mutta jos samaa rainaa hakee aina vaan uudelleen, niin mp3 on paljon parempi vaihtoehto. Hifisti kerätköön edelleen oman kokoelman, josta voi olla ylpeä ja muut voi kuunnella pakattua!
Oikeastaan tässä tarvittaisiin vahvaan salaukseen perustuvaa palvelua, jossa datat majailee salattuna oman levyn kulmalla ja toistopalvelu hoitaa purkamisen ilman turhaa siirtelyä. Toteutus voisi olla vieläpä sellainen, että mitä useammin jotain kappaletta kuuntelet, sen laadukkaammaksi se muuttuu, ts. siirretään jonkinlaisia täydennyksiä kappaleisiin joka kerta ja lähtötaso on pakattu mp3! Vähitellen laatu nousisi esim. laitteiston luokittelun perusteella jopa studiotasoiseksi: Kympin kuulokkeilla on turha haaveilla kullatuista liittimistä..
Hifikauppiaiden suureksi harmiksi suurin osa tavallisista ihmisistä ei normaaleissa äänentoisto-olosuhteissaan kuule mitään eroa hyvin pakatun mp3:n ja cd - levyn välillä kuunnellessaan sitä musiikkia jota normaalisti kuuntelevat.
Kultakorvaisuus on ikävä tauti joka saa nimensä siitä, että kultakorvainen henkilö on kauppiaan kannalta katsottuna kullan arvoinen asiakas. Me peltikorvaiset tavikset kuuntelemme musiikkia välineillä ja olosuhteissa, joissa mp3 - pakkauksesta aiheutuvat artefaktat jäävät täysin ympäristön aiheuttamien häiriöäänien ja kaiuttimen/kuulokkeiden sekä kuuntelutilan aiheuttamien värittymien peittämäksi.
Jos itse kerää musiikkia talteen CD - levyiltä niin "master" arkiston voi tehdä flaccina jos siis viitsii nähdä vaivaa ja kokee sen tarpeellisena omat korvat ja musiikin laatu huomioiden. Ennen siihen lähtemistä kannattaa kuitenkin kokeilla ihan itse omissa kuunteluolosuhteissa se ero mikä on 256k tai 320k VBR mp3 ja alkuperäisen välillä. Jos eron kuulee häiritsevänä niin sitten tietenkin vältetään pakattua musaa. Jos eroa ei kuule niin turha nähdä vaivaa.
LAME on huono.
Parempia ovat molemmat näistä: l3codecp sekä BladeEnc.
Mielestäni LAME on korkeintaan hankalakäyttöinen ja sen oletusasetukset tekevät paremminkin kompaktin mp3-tiedoston kuin laadukkaan sellaisen ja yleensä se on ihan riittävä:
$ lame -V0 -q0 --vbr-new audio.wav audio.mp3
=> -V0 variable bit rate, laatu 0-9.999, default-arvo 4 (0=paras)
=> -q0 scalefactor/algorithm 0-9 (0=melko usein paras, ei aina)
=> --vbr-new = nopeampi vbr-algoritmi(n. 2x nopeampi, samalla tasolla laadullisesti vbr-old:n kanssa, mutta jos on ongelmia, voi kannattaa vaihtaa)
-lisäksi on experimental-parametreja, bitrate-asetteluja, yms. jotka kaikki vaikuttavat lopputulokseen ja riippuvat ääniraidasta eli muunnosta ei voi tehdä aina samalla tavalla
-usein käy niin, että äänikortti ei tuekaan formaattia, esim. 44100 voi olla tuettu, mutta 48000 ei, jolloin salassa tapahtuu äänenlaadun romahduttavia muunnoksia..)
Jos on varaa laitteisiin, joilla kuulee eron 320 kb/s MP3:n ja CD Audion äänenlaaduilla, on varaa myös nopeisiin nettiyhteyksiin, joilla latailla Flac:ia.
Vanhojen kultakorvien on syytä myös muistaa, että pakkausalgoritmit ovat vuosien saatossa parantuneet vähintään samaa tahtia kuin kuulonne on huonontunut. ; )
Nykyinen 128 kb/s MP3 on aivan toista tasoa laadultaan kuin parinkymmenen vuoden takainen 128 kb/s MP3.
MP3 pakkauksessa suodatetaan kaikki yli 16 kHz taajuudet turhana pois, ja alle -60 dB tasoinen detalji myös. Ikävä totuushan kyllä on, että harva niitä korkeimpia taajuuksia kuulee (tai laitteet toistaa) ja pikkupiperrystä ei voimakkaamman signaalin seasta kuule kuitenkaan, siihenhän koko häviöllinen pakkaus luottaa.
Videon laatu paranee koko ajan, koska näyttölaitteet suurenevat ja paranevat, ja laatueron pystyy kyllä (riittävän läheltä katsoen) helposti erottamaan. Äänen erottelevuutta ei kaiuttimia suurentamalla saa käytännössä parannettua (paitsi hankkimalla studiomonitorit linnunpönttöjen tilalle, mutta se on eri asia), joten todellista tarvetta paremmille ääniformaateille ei ole, ja kuten edellä mainittiin, käytännössä kukaan ei kuule CD:n ja hi-res -formaattien laatueroa monesta eri syystä johtuen (todellinen eikä teorettinen laatu, laitteitten ja kuuntelutilan rajoitukset, kuulon rajoitukset). Kun syventyvä kuuntelu on harrastuksena hiipunut ja tilalle on tullut videot, netti, pelit ja imersiokuuntelu (napit korvissa koko ajan), on hi-fi harrastuksena painumassa unohduksiin. Mikä on toisaalta ihan hyvä, alan lieveilmiöistä johtuen.
"Oletuksena joskus käytetty 128k CBR ei tuota hyvää tulosta."
"MP3 pakkauksessa suodatetaan kaikki yli 16 kHz taajuudet turhana pois"
Asia ei ole ihan niin yksinkertainen !
JOS käytät LAME -koodekkia "128 kbps kiinteä bittinopeus" -asetuksella, niin LAME ensin uudelleensamplaa 44100 -> 32000 ja sitten koodaa tuon 32000 näytteenottotaajuudella olevan WAVE audion mp3 -algoritmilla.
Koska näytteenottotaajuus on 32000, niin teoriassa suurin toistettava taajuus on 16000 Hz, mutta koska ideaalista alipäästösuodatinta ei ole olemassa, niin todellinen taajuuden yläraja on tuotakin pienempi, ehkä jotain 10 kHz ja 14 kHz välillä. Tämän kuulee ylimpien diskanttien puuttumisena ja tunkkaisen kuuloisena äänenä.
128 kbps bitratea ajatellen LAME on huono valinta !
Parempi on esim. se Fraunhoferin parempi koodekki. Windowsissa on oletuksena kylläkin Fraunhoferin koodekki, mutta lisenssisyistä ns. leluversio siitä (Microsoft ei ollut halukas maksamaan isompaa lisenssimaksua Fraunhoferille heidän koodekkinsa paremmasta versiosta).
JOS asennat Windowsiin sen Fraunhoferin paremman koodekin, niin sillä jopa 128 kbps bitrate tuottaa yllättävän hyvän tuloksen.
Huomaa kuitenkin:
Kun asennat esim. MS Media player 11, jonka mukana tuo parempi koodekki asentuu, niin oletusasetuksena on se, että se parempi koodekki on vain MS Media Playerin käytettävissä, mutta ei muiden ohjelmien. Muutamaa rekisteriavainta muuttamalla tuo on kuitenkin muutettavissa sellaiseksi, että muutkin ohjelmat voivat sitä parempaa koodekkia käyttää.
Itse olen melko tyytyväinen tuon paremman Fraunhofer koodekin 128 kbps bitrateen, joskin joissain musiikkikappaleissa kannattaisi käyttää 160 kbps, jolla saadaan parempi äänenlaatu.
Mutta LAME ei siis tuota kelvolista jälkeä 128 kbps asetuksella.
Yksi varsin unohtunut vaihtoehto: BladeEnc MP3 Encoder - MP3 Converter
Tuokin tekee 128 kbps -asetuksella parempaa laatua kuin LAME.
Paras on WMA tai WAV. Nykyään kaistaa ja tallennustilaa on sen verran paljon, että ei ole mitään tarvetta pilata ääntä.
"Koulussa opetettiin, että signaali on alkuperäinen signaali kohina."
Huono koulutus sinulla.