Helpoin tapa tehdä itsemurha

Ensinnäkin et ole säälittävä ja toivon että yrittäisit jaksaa. Aika auttaa yleensä rakkausjutuissa. Olisiko mahdoton ajatus odottaa vaikka vuosi, jos olo helpottuisi sinä aikana? Syöpäsairaan isäsi kannaltakin olisi hyvä ettet menisi nyt tekemään itsellesi mitään. Hänellä on niin rankkaa muutenkin sairautensa kanssa.
Vauvan kanssa teet oman päätöksesi. Vauva ei ilmeisestikään ollut suunniteltu? Jos näin, tekisin tilanteessasi abortin. Ex-poikaystäväsi näkökulmasta katsottuna olisi hirveää tulla vasten tahtoaan isäksi. Mutta niinkuin kirjoitin, se on oma päätöksesi. Toisaalta abortin tekeminen on henkisesti hyvin vaikeaa ja parhaimmillaan oma lapsi voi tuoda elämään merkityksen ja paljon iloa. Tosin vauva-aika on myös uuvuttavaa etenkin yksinhuoltajana. Kannattaa miettiä tarkkaan millaista elämäsi olisi lapsen kanssa ja miten jaksaisit.

Tiesit alunperin mihin ryhdyit. Aikuistu ja ala käyttäytyä sen mukaisesti. Kanna siis vastuusi ja tekojesi seuraukset äläkä edes yritä sysätä sitä muiden harteille.

Jos sulla on masennusta tms ja jopa itsemurhaa mietit niin itse myös vakavaa masennusta yms sairastavana ehdotan että sun tilanteen rasittavuuden takia hakisit mitä pikemmiten keskustelu apua, terapiaa? Kuinka pitkällä sun raskaus on? Oliko raskaus vahinko vai mietittekö etukäteen haluavanne lapsen? Jos raskaus on vasta alussa etkä haluaisi/pystyisi lasta pitämään, eikä myöskään ex-poikaystäväsi niin tottakai abortti on aina vaihtoehto vaikka se raaka sellainen onkin. Haluaisitko jutella ongelmistasi? Tilanne vaikuttaa pahalta ja ehdotan että mietit mitä hyvää ja pahaa oman tilanteesi kannalta lapsen saamisessa olisi ja olisitko valmis kasvattamaan lapsen? Ja miksi poikaystäväsi jätti sinut? Ei kukaan jätä kumppaniaan ilman syytä. Älä silti missään nimessä itseäsi tapa koska apua on aina saatavilla. Haluaisin itse mielelläni auttaa.

Eikö näistä asioista voi puhua terveyden huollossa että keksivät jotain apua tai neuvolassa yms. Yksin ongelmien kanssa istuminen varmastikin masentaa lisää. Mene mukaan johonkin ryhmää, missä voi puhua ongelmistaan muiden kanssa, jos sellainen löytyy alueeltasi.

Kenellekään ei ole annettu enempää ongelmia kuin hänellä on kykyä selviytyä niistä, sanoo intialainen guru. Henkioppaat ja luoja auttaa tarvittaessa.

Mieti mitä kaikkea positiivista sinulla on.

Olet saamassa elämän suurimman asian vierellesi, oman jälkeläisen.
Jos ihmisen elämällä on tarkoitus, se on juuri nyt sisälläsi.

Suurempaa rakkautta ei ihminen voi tuntea, kuin rakkaus omaan lapseen.

Sanoi että molemmat vaihtoehdot huonoja. Elämässä tosiaan tulee välillä tilanteita joissa on vain huonoja vaihtoehtoja. Nämäkin ovat kuitenkin vain "asioita", jotka voidaan ratkaista ja jotka lopulta selviävät ja ratkaistuvat suuntaan tai toiseen.

Suurin ongelma on kun ongelmia joutuu pyörittelemään omassa mielessä. Olet tilanteessa jossa tarvitset tilaa, voimaa, selkeyttä ja uskoa itseesi. Nyt ei ole aika minkäänlaisten kulissien ylläpitämiseen. On monia luotettavia ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan sinua saamaan elämäsi parempaan suuntaan. Älä pidä asioita sisälläsi vaan kerro kaikille osapuolille mitä on tapahtunut ja miten se on vaikuttanut sinuun. Et ole tehnyt mitään väärää. Vaadi apua ja sitä annetaan.

Monesti on että kun asiat menee pieleen niin meneekin kunnolla pieleen ja tulee monta samanlaista asiaa päällekkäin ("when it rains, it pours"). Tsemppiä!

Joogaa ja meditoi, niin saattaa rauhoittua levoton mielesi.

Ei se mieli rauhoitu ellet pysähdy ja anna itsesi olla paikoillaan rauhassa

Mitään ei kannata "omistaa" sillä tavalla, että sen menettäminen tuhoaa elämänhalun. Jokaiselle ihmiselle 'minä itse' on tärkein ja jos sen laiminlyö, niin seuraukset voi olla hyvinkin ikävät. Ymmärrä se, että elämässä mikään ei ole ikuista ja odottamattomia asioita tapahtuu. Kun sen ymmärtää ja elää sen mukaan, niin menetykset sietää ja oma itse säilyy ehjänä. Jos "rakkaan menettäminen" aiheuttaa myös oman itsensä menettämisen, niin eikö silloin ole toimittu ihan väärin, ja täysin välinpitämättömästi itseään kohtaan? Kyllä minutkin esim. petetyksi tuleminen ja parisuhteen päättyminen on tehnyt surulliseksi, mutta kun elämänasenne on sitä, että 'elämä jatkuu' vastoinkäymisistä huolimatta, niin jokaisen epäonnistumisen jälkeen tulee taas uusi onnistuminen. Usein on myös käynyt niin, että ilman tiettyjä epäonnistumisia en olisi koskaan saanut jotain parempaa. Taistele ja ole voittaja tai tee itsemurha ja ole häviäjä. Valinta on sinun.

mikä sun tilanne on nyt?

ei tarvi tehdä mitään kun vain seuraa tilannetta kyllä se siitä itsestään nousee...

Avaus taitaa olla vanha ja vitsillä heitetty

Itsellä 23v liittoa takana. Minä olen arvoton paska. Jos yritän jutella, vastaus on, pdä turpasi kii. 23v jaksanut.

Voi ei! Et ansaitse kuolla. Mä oon vasta 12 ja jo tässä iässä oon yrittänyt itsemurhaa monesti.......kyl sä pärjäät ❤️❤️

Sitä ei vaan saa mistään!!

Nyt oli kyllä sellaista tekstiä, että ei ihan uponnut. Jos oikeasti tämä kaikki on tapahtunu, niin kannattaa etsiä neuvoja muualta.

Olen pahoillani kuinka vaikea elämäntilanne sinulla on! Olen itse jo nelikymppinen nainen, jonka elämän pelasti ainoastaan lapsi. Jos en olisi vahingossa tullut raskaaksi 20-vuotiaana väkivaltaiselle poikaystävälle, olisin tullut tappamaan itseni. Raskaus ja rakkaus syntyvään lapseen antoi minulle yllättävää voimaa. Minun lapseni ansaitsi parempaa! Jätin lapsen isän ja rakensin itselleni hyvän pienen elämän jota elää. Lapsen isä raitistui aikanaan ja yritti parhaansa ollakseen isä, parhaansa yritti näkevät joskus ja soittelevat jonkin verran. Isän vanhemmat olivat onnellisia isovanhempia, jotka auttoivat paljon opiskelujeni aikana ja myöhemminkin.
Oma äitini on alkoholisti ja nykyään muistisairas, ei järin luotettava ollut koskaan. Lasta hän on aina rakastanut. Isälleni lapsi on ollut tärkeä ja tekevät metsätöitä tms. nykyisin yhdessä.

Viestini sinulle on se, että älä luovuta vielä. Elämä ei ole koskaan helppoa sinulle tai lapsellesi, mutta tulette saamaan paljon. Rakkaus toiseen ihmiseen on katoavaista, mutta lastasi rakastat aina ja hän rakastaa sinua.
YRITÄ!

Itselläni elämä on tuonut paljon kolhuja ja olen nyt jo eläkkeellä toistuvan masennuksen vuoksi. Itsemurha mietteitä ja yrityksiä on ollut jo 13-vuotiaasta raskauteen asti. Sen jälkeen vain ajatuksia.

Lapseni oli lastensuojelun asiakkaana jo 4-vuotiaana, me saimme sieltä paljon, paljon apua. Perhetyötä, tukihenkilötoimintaa ja tukiperheen. Lapseni on tasapainoinen aikuinen ja muistaa lapsuutensa hyvänä, vaikka minulla oli muutamia sairaalajaksoja suljetulla osastolla masennuksen vuoksi. Terapiaa takana vuosia.

Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että ei parisuhteet ole niitä tärkeimpiä. Pysyvää on ystävät ja perhe.
Nykyään elän omaa pientä elämää. Vuosittain tulee masennus jaksoja keväisin ja syksyisin, viimeinen vuosi on ollut todella raskas. Edelleen elämän päättäminen kummittelee mielessäni, mutta se on vain ajatus.
Anna Elämälle mahdollisuus.

Ajattele niin, että katsot vielä pari vuotta miten menee. Pari vuotta jaksaa kyllä, saat ihanan lapsen ja saat nähdä hänen kasvavat, oppia asioita ja nauttia hänestä, hän oppii sinulta paljon ja aloittelee elämäänsä. Jos parin vuoden päästä vielä tuntuu, ettet halua enää elää niin anna mennä. Mutta luulen lapsesi olevan niin arvokas että haluat vielä jaksaa. Et halua tuottaa lapsellesi sitä surua, että äiti riistäsi hengen itseltään.

Sinun ei ole pakko luovuttaa vielä!

Itse olen 16 vuotias tyttö joka on jo useampaan otteeseen yrittänyt tappaa itseni. Yleensä lääkkeiden yliannostuksella. Mitä teen jos minulla on mahtava poikaystävä ja paljon rakkaita ystäviä mitta elämä kotona on yhtä helvettiä välillä. Vaikka mulla on sossut ja kaikkee nii mulla on myös rankka menneisyys juoppo faijan ja hullun mutsin kanssa. Enkä vain enää jaksaisi taistella vastaan.

Menetin itse haluni elää kun olin 12 jonka johdosta olin todella itsetuhoinen ja lopulta terapia keskeytti itsemurhan haluni

Tyttö parhaassa iässä; olen kateellinen.

Koitahan tyttönen jaksaa!! Kyl se hyväks viel muuttuu!!

Masennus on aina ohimenevää ja se että ei voi ajatella ketään muuta kun juuri tätä miestä on asia joka on tietysti raskas , mutta niin käy hyvin monelle nuorelle ihmiselle että suhde loppuu , olet yksi heistä ja yritä ajatella että se ei siis ollut tarkoituskaan
Että olisitte yhdessä . Joten lopeta hautomasta asiaa ja ala elämään elämääsi sillä kaikilla meillä on vastoinkäymisiä ja jopa masennuksiakin .