24-vuotias poikani lauloi äsken:

Vaikka lyhyt koti

Pidän siitä vai ei, tunnen oloni nyt
Muistan vain sen, mitä olen kerran kokenut
Peli oli ohi, kortit osuivat pöytään
Jännittäviä vieraiden joukkueita, sinulla on täydet kädet.

(Juosta :)
Luulen, että korttitalo olisi romahtanut
Kun joku putoaa, se epäonnistuu.

Oli kuuma, kun pudistin päätäni
Jos jotain, älä menetä
Nyt heillä ei voi olla muistoja, voin tuoda heidät nyt
En voi koskaan unohtaa sinua.

juosta

Näin juuri sen terävä silmissäni
Se kiinnitti katseeni.

Onko hän suudella sinua niin?
Muistatko minut, kun hän soittaa sinulle?
Joskus kaipaan silti sinua,
tunnet itsesi, rakastit minua.

Nyt molemmat voivat olla turhauttavia
Mutta mitä teen, on tiedon julkaiseminen
Peli menee, olen poissa,
nämä pelisäännöt ovat; otat kaiken.

Pihan halli on tyhjä ja pian siellä on valot.
Nyt ymmärrän paljon enemmän
Avoimia kortteja ei ole täällä
Sillä välin tajusin rakentavani.

|: Korttitalo mutta ...: |