kertokaa, mikä olisi ihanin yllätys jonka naiseltanne/tytöltänne voisitte saada? entä mikä on ollut mieleenpainuvin tähän asti? ja vielä yksi... miten itse yllätätte iloisesti?
mietin tätä kun haluan osoittaa omalleni kuinka paljon rakastan.. vaikka kirjoitan kirjeitä, kortteja ja sanon sen usein.. silti. hän antoi lahjaksi järjestelmäkameran ennen yhtä valokuvaus-projektia, erittäin kekseliäästi vieläpä.. ;) haluan vastavuoroisesti yllättää hänet, mutta mietin vielä miten..
mietin tätä kun haluan osoittaa omalleni kuinka paljon rakastan.. vaikka kirjoitan kirjeitä, kortteja ja sanon sen usein.. silti. hän antoi lahjaksi järjestelmäkameran ennen yhtä valokuvaus-projektia, erittäin kekseliäästi vieläpä.. ;) haluan vastavuoroisesti yllättää hänet, mutta mietin vielä miten..
Vastaukset 7
Vanhimmat
- kukkanen yöpöydälläni kun tulen kotiin iltatöistä
- kaunis kortti aamiaisen kera koska on torstai
- pieni rakkaudenosoitus bussissa
mp
jos minua otettaisi vaikka kädestä kiinni kaupungilla...bussissa...ratikassa...
Jos toinen vaan yllättäen haluaisi silittää kun siltä sattuu tuntumaan. Itse haluan naistani silitellä ja koskettaa ja osoittaa muutenkin hellyyttä.
Sellaiset pienet mutta merkitykselliset teot merkitsevät enemmän kuin mikään materia.
.. huomiointi jokapäiväisesti on kultaakin kalliimpaa - molemminpuolisesti..
Mutta, yllätyksenä mulle omalta kullalta kävisi melkein mikä vain - kunhan siitä huomaisi hänen suunnitelleen sitä. Rakkaudella. Ihan vain minulle. Niin, ja hänelle. Yhteiset asiat, hetket, tunteet; ne kun tulee sydämestä, on se jokapäiväistä yllättämistä parhaimillaan. Ettei pidä toista itsestäänselvänä..
Pääsiäis-yllätystä suunnitellen..
Mieleenpainuvin yllätys oli kihlajaispäivämme, mikä tuli minulle mieleenpainuvinpana yllätyksenä mitä olen koskaan kokenut.
Tulin töistä kotiin normaaliin tapaan. Kotona oli hämärää, pelkästään kynttilän antamaa valoa. Asuntomme oli kuin kynttilämeri. Rakkaani riisui minut ja itsensä, ja ohjasi minut kylpyhuoneeseen. Mikä näky!!!
Kylpyhuone oli täynnä ruusuja ja kynttilöitä. Kynttilöiden antama valo oli jumalallisen tunnelmallinen. Ruusuja ilman varsia oli laitettu kellumaan ammeeseen. Niitä oli myös maljakossa ammeen toisessa päädyssä. Ammeen toisessa päädyssä reunalla oli punaviinipullo ja kaksi lasia joiden ympärille oli sidottu vaalean siniset rusetit. Rakkaani oli laittanut pienelle tarjoilukärrylle kylppäriin täytekakun jonka päälle oli koristeltu kaksi kaunista sydäntä sekä juustolautasen. (tietysti myös kaksi lautasta ja lusikkaa). Olin aivan äimän käkenä! Meinasin purskahtaa itkuun ihastuksesta. Lisäksi hän oli hommannut hyvän tuoksuisia palloja ammeeseen jotka poreilivat vedessä. Sitten se tapahtui! Hän leikkasi minulle kakusta ison palasen. Aloin syömään kakkua ja korkattiin viini. Löysin jotakin kovaa kakun sisältä. Se oli korurasia. Avattuani korurasian, huomattuani sielä kaksi nättiä sormusta, rakkaani kysyi: "Voisinko saada sinut ikuisesti rinnalleni"? Katsoin sormuksia ja kyyneleet alkoivat valumaan silmistäni. En ollut koskaan kokenut mitään niin romanttista ja kaunista. Koskaan kukaan ei ole nähnyt minua varten näin paljoa vaivaa. Vastaukseni varmaan arvaattekin...
No nyt on kuitenkin arki astunut elämään, ja vaahtokarkkialkuvaihe on jo ohi. Omat ongelmat ovat astuneet kuvioihin, mutta niistä selvitään aina puhumalla.
Vieläkin on kuitenkin ihana palata tilanteeseen ja muistella sitä. Koksaan en tule unohtamaan sitä. Se oli parempaa mitä elokuvissakaan näytetään ja se oli aitoa, ei näyteltyä elokuvaa...
paitsi että kakun sisältä löytyi korurasia?
Ihan kuin kaunareista, ilman tota rasiaa.
koko nainen, minun armas vaimoni. Mieleenpainuvin on yllätyssuudelma, jonka sain ensi kertaa kun tavattiin.. Se oli NIIIN romanttista...*punastuu vieläkin* :) Viikottain satelee yllätyksiä, viimeisin kyyneleet silmiin tuova oli ihana kortti, semmonen iso, jossa runoja ja keijukaisia ja pikkuenkeleitä ja hopeakimalteita..Ja sit suklaata, ku vaimo tietää,ett oon perso sille. Mä yllättelen sytyttelemällä kynttilöitä, kukilla ja kaktuksilla :), piirrustuksillani ja mielenkiintoisilla askarteluviritelmilläni..:) Enemmän pitäs kuitenkin hemmotella ihanaista murustani.
Kyllä mekin pyrimme aina pieniä yllätyksiä järjestämään, ne piristävät kummasti arkea. Ihan nämä perinteiset, kuten kukkien tai kakkupalan osto toimivat mielestäni hyvin. Kultani on myös yllättänyt minut parilla pienellä matkalla, mm. Tallinnaan.