Olen tälläinen vanha 7 kymppiä käyvä ukonköriläs ja olen vuosikymmeniä harrastanut vapakalastusta niin koti kuin ulkomaillakin, pilkki on jäänyt vähän vähemmälle. Pisimmät kalareissuni tein 1998 Austraaliaan ja 2008 Uuteen Seelantiin. Nyt käyn merellä mökilläni Busterilla kalassa sekä lähijärvillä uistelen soutupaatilla. Leuhkimatta yhtään voisin ostaa itselleni vaikka huomenna 50-70 tuhannen uistelupaatin yli 100 heppaisella koneella sekä keulan sähkömoottorilla ja veneen täyteen eloktriniikkaleluja mutta kun minusta tuossa varustelukierteessä katoaa uistelun syvin ajatus, eli että mies ja kala ottavat mittaa toisistaan. Olen saanut reissuillani aika monta isoa lohta sekä yli metristä haukea, niitä isoja haukia jotain 50 kappaletta joista suurin 1992 saatu 16,7 kiloinen ja pari metrin kuhaakin on tullut. No olen ulkomailla saanut jopa 70 kiloisen kalan ylös merellä mutta en pidä sitä juuri minään näihin kotimaissa saatuihin kaloihin verrattuna. Nykypäivänä noilla mitoilla ei ole minulle mitään merkitystä mutta sillä on että uistelen vain ja ainoastaan itse tekemilläni vaapuilla hakea ja kuhaa, se tunne on sanonkuvaamaton kun kala iskee kiinni itse veistämääni vaappuun. Uistelukeloina pari vanhaa 7000 Ambassadeuria sekä Penn 320 ja kun innostun heittelemään niin käytän 60-luvun alkupuolen 6000 Ambassadeuria sekä isoa Cardinalia ja tuossa hyrrässä 3 metrin korkkikahvaista Shakespearin Uhgly Stik lohivapaa, se on nostalgista fiilistelyä. Veneenä 30 vuotta vanha Buster RS sekä soutuvene. Minun kalastukseni on kiireentöntä kalareissuista ja kahvista/eväistä sekä välillä hyvästä kalaseurasta nauttimista, ei mitään luotaimiin tuijottamista. Minulle on liki yhdentekevää että saanko kalan tai en, se tehty reissu merkitsee minulle eniten, ei se saaliin koko ja määrä. Olen niitä jotka saavat kalaa jos saavat, eivät ota. Kun ajan tai soudan veneen rantaan niin minä olen lähes eufoorisessa olotilassa kun sytytän nuotion ja keitän nuotiokahvit sekä paistan saalista 100 vuotta vanhalla valurautapannulla, siinä velat muuttuu saataviksi. Kireitä siimoja kaikille alan harrastajille!
Tämä on minun tapani kalastaa ja nauttia siitä.
Anonyymi
253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksesi sai minut hyvälle mielelle ja pohtimaan mitä vapakalastus on ja mitä se merkitsee harrastajalleen. Minua hymyilyttää tuo 30-50 vuotiaiden miesten kilpavarustelu kun on kyseessä kalastus. Suut vehnäsellä esitellään kellä on varustelluin uisteluvene sekä siinä muutama kappale tonnin kaikuluotaimia ja karttaplotteri joita ohjataan läppärin avulla, itse kalastus on toissijainen asia. Olen nuori 18 vuotias aloitteleva kalamiehen alku mutta aikomukseni on kalastaa ihan perinteisesti eikä harrastaa elektroniikan kanssa leikkimistä vesillä. No eipä minulla opiskelijana olisi edes varaa moisiin laitteisiin. Viime kesä meni kuhan pohjaonginnan salojen opettelussa, opettajana oli vanha kokenut naapurin vaari jonka kanssa istuin pohjaongella monet aamut ja illat sekä välillä yötkin. Homma alkoi kun naapuri laittoi käteeni hitsauspuikon sekä pienen viilan ja sanoit että nyt viilaat itsellesi ensimmäiseksi syötin pujotuspuikon. Samoin hän opetti syöttiverkon käytön ja pohjaongen rakentamisen. Odotan innolla tulevaa kesää.
Toisten ihmisten harrastukset kiinnostaa, koska niistä voi oppia. Moneen vuoteen en ole harrastanut mitään. Nyt kait sitten ilkikurisesta oman päänsisäisestä ajatuksesta tämä lähti lapasesta. Liittyyy kyllä aiempiin kiinnostuksenkohteisiin.
Se mietityttää että valmistuuko koskaan, sillä keuhkojen tai ja sydämen kanssa reistailua ja nyt on se koronakin, mutta ei se kyllä haittaa.
Maailma ei ole valmis, mutta aiemmin suunnittelemani on jo selvää.
Aurinkoisia päiviä ja pieniä sadekuuroja lukijoille.