1. Onko jokainen jotain joogaa harjoittava henkilö vedanta? Esim. itse harjoitan bhakti- ja mantrajoogaa, joten olenko bhaktivedanta ja mantravedanta?
2. Voinko tehdä koko omasta huoneestani temppelin? Jos niin voi tehdä, niin mitä siellä ei ehdottomasti saa tehdä (mikä siis on temppeliin sopimatonta) ja mitä siellä ehdottomasti kuuluu tehdä ja kuinka usein? Mikä ois hyvä väri temppelille? Kysyn vain, koska aion ehkä maalata seinät huoneestani, niin etten maalaa vääräksi... Mitä väriä ehdottomasti ei kannata olla?
3. Miksi ei saisi nukkua jalat alttaria tai Krishnan kuvia kohti? Mun mielestä se ois kivaa, kun vois katsella sitten illalla sen kuvaa (no, jos se ei käy, niin sitten laitan kuvan kattoon sängyn yläpuolelle!)....
4. Puheen tapasya: Ei saa puhua kevytmielisesti tai mielijohteesta. Ei saa puhua hölynpölyä. Jos puhut jostakin, sinun on puhuttava Krishnasta. Tämä ei muuten olis mulle mikään ongelma, mutta joka p
5. Onko totta että mitä lähempänä henkilö on itseoivallusta, sitä onnellisempi hän on? Eli mitä onnellisempi henkilö, sitä lähempänä itseoivallusta? Se selittäis ainakin sen miksi käytännölliset henkilöt on tunnetusti pessimistejä...
6. Huumaaviin aineisiinko siis lasketaan vain kahvi, tee ja tupakka? Hullua, sanon minä....
7. Veedisesti (en tiedä voiko näin sanoa, mutta sanonpa kuitenkin) meidän yksi aistimme on siis mieli. Ja aistejahan ei kuulu tyydyttää. Eli onko soveliasta tyydyttää mieltämme? Valitettavasti oon sitten rikkonut tota sääntöä ja ahkerasti... Niin ja katoaako mieli siis kun kuollaan, koska aistithan katoaa silloin?
8. Krishnalla siis pitäis olla muoto ja meidän kaikkien pitäis olla sen osasia, joten ollaanko me sen soluja vai?
9. Täytyiskö mun hylätä kaikki (lukuun ottamatta kahta, joista toinenkin on vaan mailikamu) ystäväni koska ne on niin maallisia? Jos totta puhutaan, ei niiden jutut tosiaan vois vähempää kiinnostaa.. Eikä niitä mun jutut.... Silti me vaan jotenkin ollaan pysytty ystävinä...
10. Miten kertoa vanhemmille (jotka on vieläpä vanhoillislestadiolaisia) että oon nyt hindu? Kaikeks onneks oon jo aiemmin luopunut niiden uskonnosta ja ilmoittanut asiasta niillekkin... Ja nyt tiedän mikä niiden reaktio siihen oli eikä siis oo ihan helppo juttu kertoo niille tääkin juttu...
11. Saanko negatiivista karmaa kun teen vanhempani surullisiksi menemällä "väärään uskontoon"? Entä siitä jos joku mun sisaruksista kääntyy hinduks (mikä olis kyllä todellinen ihme...) ja sillä tavalla aiheutan surua vanhemmilleni, sisaruksilleni, suvulleni, perheen ystäville jne... Sehän on siis tavallaan mun syytä...
12. Poltetaanko hindulaisissa temppeleissä suitsukkeita? Varmaan poltetaan myöskin kynttilöitä?
13. Olisko jotain nettisivua missä kerrottas kaikkia hindurituaaleja? Tahtoisin tehdä niitä vielä kaiken bhaktijoogan ja mantrojen hokemisen lisäksi... Oon lukenut A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupaadalta kohta yhden kirjan loppuun ja oon kyllä huomannut vakuuttelut että mahaamantra on tärkeintä.. "Laulakaa Herran pyhää nimeä" "Vain Jumaluuden Korkeimman Persoonan nimen ylistäminen voi vapauttaa Kali-yugan ajalla..." jne.... Mutta tuskin nää rituaalit on hyödyttömiä? Päin vastoin niistä on varmaankin hyötyä? Mä vaan tahtoisin antautua täydellisesti tälle uskonnolliselle elämälle, eikä pelkkä mantrojen toistelu oo hyvä juttu, koska kurkku on kipeä jo nyt(enkä tänään oo sanonut kuin.... Ehkä noin 8000 mantraa... Laskin nimittäin...)... Eikä tämä riitä...
Huomasin muuten mielenkiintoisen jutun... Nimittäin kristinuskosta. Jossain päin Raamattua lukee näin "olkaa niin täydelliset kuin taivaallinen Isänne on". Tuohan kertoo ihan selvästi että kristinukon päämäärä on sama kuin hindulaisuudenkin (kuten kaikkien muidenkin uskontojen); täydellistyminen... Hmmm, aika harvat kristityt noudattaa tota vai mitä?
Hare Krishna!
2. Voinko tehdä koko omasta huoneestani temppelin? Jos niin voi tehdä, niin mitä siellä ei ehdottomasti saa tehdä (mikä siis on temppeliin sopimatonta) ja mitä siellä ehdottomasti kuuluu tehdä ja kuinka usein? Mikä ois hyvä väri temppelille? Kysyn vain, koska aion ehkä maalata seinät huoneestani, niin etten maalaa vääräksi... Mitä väriä ehdottomasti ei kannata olla?
3. Miksi ei saisi nukkua jalat alttaria tai Krishnan kuvia kohti? Mun mielestä se ois kivaa, kun vois katsella sitten illalla sen kuvaa (no, jos se ei käy, niin sitten laitan kuvan kattoon sängyn yläpuolelle!)....
4. Puheen tapasya: Ei saa puhua kevytmielisesti tai mielijohteesta. Ei saa puhua hölynpölyä. Jos puhut jostakin, sinun on puhuttava Krishnasta. Tämä ei muuten olis mulle mikään ongelma, mutta joka p
5. Onko totta että mitä lähempänä henkilö on itseoivallusta, sitä onnellisempi hän on? Eli mitä onnellisempi henkilö, sitä lähempänä itseoivallusta? Se selittäis ainakin sen miksi käytännölliset henkilöt on tunnetusti pessimistejä...
6. Huumaaviin aineisiinko siis lasketaan vain kahvi, tee ja tupakka? Hullua, sanon minä....
7. Veedisesti (en tiedä voiko näin sanoa, mutta sanonpa kuitenkin) meidän yksi aistimme on siis mieli. Ja aistejahan ei kuulu tyydyttää. Eli onko soveliasta tyydyttää mieltämme? Valitettavasti oon sitten rikkonut tota sääntöä ja ahkerasti... Niin ja katoaako mieli siis kun kuollaan, koska aistithan katoaa silloin?
8. Krishnalla siis pitäis olla muoto ja meidän kaikkien pitäis olla sen osasia, joten ollaanko me sen soluja vai?
9. Täytyiskö mun hylätä kaikki (lukuun ottamatta kahta, joista toinenkin on vaan mailikamu) ystäväni koska ne on niin maallisia? Jos totta puhutaan, ei niiden jutut tosiaan vois vähempää kiinnostaa.. Eikä niitä mun jutut.... Silti me vaan jotenkin ollaan pysytty ystävinä...
10. Miten kertoa vanhemmille (jotka on vieläpä vanhoillislestadiolaisia) että oon nyt hindu? Kaikeks onneks oon jo aiemmin luopunut niiden uskonnosta ja ilmoittanut asiasta niillekkin... Ja nyt tiedän mikä niiden reaktio siihen oli eikä siis oo ihan helppo juttu kertoo niille tääkin juttu...
11. Saanko negatiivista karmaa kun teen vanhempani surullisiksi menemällä "väärään uskontoon"? Entä siitä jos joku mun sisaruksista kääntyy hinduks (mikä olis kyllä todellinen ihme...) ja sillä tavalla aiheutan surua vanhemmilleni, sisaruksilleni, suvulleni, perheen ystäville jne... Sehän on siis tavallaan mun syytä...
12. Poltetaanko hindulaisissa temppeleissä suitsukkeita? Varmaan poltetaan myöskin kynttilöitä?
13. Olisko jotain nettisivua missä kerrottas kaikkia hindurituaaleja? Tahtoisin tehdä niitä vielä kaiken bhaktijoogan ja mantrojen hokemisen lisäksi... Oon lukenut A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupaadalta kohta yhden kirjan loppuun ja oon kyllä huomannut vakuuttelut että mahaamantra on tärkeintä.. "Laulakaa Herran pyhää nimeä" "Vain Jumaluuden Korkeimman Persoonan nimen ylistäminen voi vapauttaa Kali-yugan ajalla..." jne.... Mutta tuskin nää rituaalit on hyödyttömiä? Päin vastoin niistä on varmaankin hyötyä? Mä vaan tahtoisin antautua täydellisesti tälle uskonnolliselle elämälle, eikä pelkkä mantrojen toistelu oo hyvä juttu, koska kurkku on kipeä jo nyt(enkä tänään oo sanonut kuin.... Ehkä noin 8000 mantraa... Laskin nimittäin...)... Eikä tämä riitä...
Huomasin muuten mielenkiintoisen jutun... Nimittäin kristinuskosta. Jossain päin Raamattua lukee näin "olkaa niin täydelliset kuin taivaallinen Isänne on". Tuohan kertoo ihan selvästi että kristinukon päämäärä on sama kuin hindulaisuudenkin (kuten kaikkien muidenkin uskontojen); täydellistyminen... Hmmm, aika harvat kristityt noudattaa tota vai mitä?
Hare Krishna!
Vastaukset 13
Vanhimmat
1.Vedanta-titteli viittaa henkilöön, joka tuntee veedojen, pyhien kirjoitusten sisällön erittäin hyvin ja toteuttaa tuota tieto käytännän elämässään, sekä antaa tietoa muille. Yleensä tämä titteli annetaan hyvin edistyneille bhaktoille, kuten Srila Prabhupada.
2. Temppelin värillä ei ole väliä. Srimad-Bhagavatamin 7. laulussa on yksityiskohtaiset ohjeet siitä mitä ei tule tehdä Herran alttarihahmon edessä. Kannattaa uhrata suitsukkeita ja kukkia Krsnalle, sekä kasvisruokaa (ei sipulia tai sieniä, eikä suklaata). Lisäksi myös auktorisoidut laulut ja mahamantran toistaminen ovat erityisen voimallisia ja hyväksi meille, jos teemme nämä palvelukset alttarin edessä
3. Veeda-kulttuurissa jalkoja pidetään likaisina, ja on loukkaavaa jos ojennamme ne muita henilöitä kohti, erityisesti Krishnaa ja Radhaa kohti.
4. Puhu se mitä on tarpeen velvollisuuksien täyttämiseksi ja kaikki muu puhe liittyen Krishnaan. Puheen tapasya tarkoittaa, että meidän ei tulisi puhua vain mielijohteesta, vaan harkiten ja siten että miellytämme muita sanoillamme.
5. Kyllä, mitä enemmän oivallat itseäsi ja Krishnaa ja elvyytät suhdettasi Krishnaan, sitä onnellisempi olet. Aluksi kannattaa yrittää luoda suhde henkiseen opettajaan, Srila Prabhupadaan. Hänen kautta voimme lähestyää Krishnaa helpommin.
6. Huumaavia aineta ovat: kaikki huumeet, tupakka, kahvi, nuuska, alkoholi jne,,,
7. Mieli on kuudes aisti, eli kaikkien aistien keskus. Jos haluat tyydyttää mielesi, anna sen uppoutua Hare Krsna-mahamantraan, tai esim. Krishnan leikkeihin tai muuhun Krishnaan liittyvään. Silloin mielesi on itsestään tyytyväinen, niin kuin sinä itsekin, sielu.
8. mamaivamso jiva loke jiva bhuta sanatanah
Krsna sanoo, että : Nämä kaikki elävät olennot ovat Minun ikusia, pienen pieniä osasiani, eli kyllä me olemme Krsnan osasia.
9. Ei sun tarvi hylätä ystäviäsi, mutta kerro heille Krishnasta : ) ja ystävysty muiden Krsnan palvelijoiden kanssa.
10. ja 11. Et saa siitä negatiivista karmaa. Kerro heille että Jumala on yksi ja että heillä on sama Jumala. Ei ole mitään syytä surra sitä, että te kaikki kuljette kohti Jumalaa.
12. Kyllä, hanki sinäkin ja tarjoa Krishnalle, mielellään kukkien kera.
lue paljon Prabhupadan kirjoja ja tarjoa kasvisruokasi ensin Krishnalle, sekä laula Herran pyhää nimeä ja rukoile Srila Prabhupadaa auttamaan sinua ja tulet huomaamaan, että edistyt henkisesti. Pyhää nimeä tulee laulaa niin paljon kuin mahdollista ja aina kun mahdollista. chant and be happy 4ever! :D
Heh, kiva. Govinda jätti mullekin jotain vastattavaa. Hyvä vastaus muuten. :D
>>13. Olisko jotain nettisivua missä kerrottas kaikkia hindurituaaleja? Tahtoisin tehdä niitä vielä kaiken bhaktijoogan ja mantrojen hokemisen lisäksi...>>
Joo voit tehdä vaikka arati-seremonian kotialttarilla:
http://www.iskcon.com/basics/deityworship.html
Myöhemmin voit vaikka opetella tekemään tuliuhreja itse, mutta se on jo paljon monimutkaisempaa ja vaatii brahmana-initiaation.
>>Oon lukenut A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupaadalta kohta yhden kirjan loppuun ja oon kyllä huomannut vakuuttelut että mahaamantra on tärkeintä.. "Laulakaa Herran pyhää nimeä" "Vain Jumaluuden Korkeimman Persoonan nimen ylistäminen voi vapauttaa Kali-yugan ajalla..." jne.... Mutta tuskin nää rituaalit on hyödyttömiä? Päin vastoin niistä on varmaankin hyötyä?>>
Tottakai niistä on hyötyä. Pyhä nimi on vain tärkein kaikista. Bhajans eli Krishnaa ylistävien laulujen laulaminen ja soittaminen on myös kiva tapa palvoa Krishnaa. On myös paljon muita rituaaleja, kuten Mangala-arati seremonia ennen auringon nousua aamulla. Siinä palvotaan mm. Pyhää Tulasi-puuta.
>>Mä vaan tahtoisin antautua täydellisesti tälle uskonnolliselle elämälle, eikä pelkkä mantrojen toistelu oo hyvä juttu, koska kurkku on kipeä jo nyt(enkä tänään oo sanonut kuin.... Ehkä noin 8000 mantraa... Laskin nimittäin...)... Eikä tämä riitä...>>
Itse toistan 16 kierrosta päivittäin, eli 1728 Hare Krishna-mantraa. Se on Srila Prabhupadan suosittelema minimimäärä hänen oppilailleen. Toki erityisinä juhlapäivinä saatan toistaa 4 tai jopa 8 kertaa enemmän, mutta tavallisina päivinä siihen ei oikein riitä aikaa.
Kannattaa varoa, ettei kuiskaa mantraa tai huuda sitä liian kovaa, kun toistaa japa-helmillä. Muuten kurkku tulee kyllä kipeäksi. Sitä kannattaa toistaa samanlaisella äänenpainolla kuin normaalisti puhuttaessa. Ehkä aavistuksen hiljempaa vain. Jos paikallaan selkä suorassa istuminen rupeaa puuduttamaan, niin voit myös kävellä ja lausua mantraa samalla.
Hare Krishna!
Yksi Krishnalaisuuden perusihanteista on oppia näkemään, miten Krishna asuu jokaisen ihmisen sisimmässä. Jos Jumala pitää kaikkia ihmisiä (ja eläimiä) sen arvoisina, että haluaa asua heidän sydämessään, kuinka me silloin voisimme halveksia ketään? Jos hylkäämme jonkun hänen ”maallisuutensa” takia, eikö se tavallaan kuvasta sitä, että pidämme itseämme toista ihmistä parempana ja asetamme oman uskomme hänen maailmankatsomuksensa yläpuolelle?
Kirjoituksissa kehotetaan meitä hylkäämään se, mikä on haitallista oman henkisen kasvumme kannalta. Toisaalta suositellaan, että jokainen raivaisi elämäänsä lisää tilaa sille, joka avartaa meitä ja kasvattaa meitä henkisesti. Mikä on tuhoisaa yhdelle, ei ehkä vaikuta toiseen ihmiseen millään tavalla. Toisaalta se mikä tukee yhden henkistä kasvua, saattaa tuntua toisen mielestä ahdistavalta. Tässä vaaditaan oman järjen käyttöä ja tinkimätöntä rehellisyyttä omaa itseä kohtaan.
Joidenkin ihmisten kanssa ei toisaalta yksinkertaisesti vain tule toimeen. Heitäkin voi kunnioittaa. Jos jonkun ihmisen seura aiheuttaa vain itselle pahaa mieltä, niin miksi silloin hakeutua hänen seuraansa?
Kuka sitten ylipäätään edes on uskovainen ja kuka maallinen ihminen? Jokuhan saattaa sanoa, ettei ole yhtään kiinnostunut uskon asioista. Jos hän kuitenkin käyttäytyy hyvin, on ystävällinen, nöyrä, huomaavainen ja osoittaa muita kohtaan rakkautta, hän käytännössä kuitenkin teoillaan osoittaa oppineensa hyvin paljon siitä, mitä kaikki suuret uskonnot opettavat. Vastaavasti joku saattaa noudattaa uskonnollisia rituaaleja hyvinkin tarkasti. Mitä merkitystä sillä kuitenkaan on, ellei rituaalien noudattaminen tai uskon oppien seuraaminen herätä sydämessä uinuvaa rakkautta Krishnaa ja koko maailmaa kohtaan?
Oikeesti, toi oli viisasta. :)
Mahtaa toi olla totta... Mutta sekin on totta että nykyään riitelen aika lailla niiden ystävieni kanssa ja välillä mietin kannattaako meidän edes olla ystäviä... Ennen me oltiin niin samanlaisia, mutta nyt olen jotenkin vaan ajautunut eri virtaan niiden kanssa... Vaikka joo, oon mahtanut aina olla hiukka kummajainen niiden joukossa, mutta sentään me puhuttiin suunnilleen edes samoista jutuista (niinkun pojista, vaatteita yms...x/ )... Eli onko mun kannattavaa kuitenkaan enää hirveesti olla niiden kanssa kun tää on mennyt tällaseksi? Pelkkiä riitoja tai vähintäänkin hirveitä väittelyitä.... Ei me kuuluta läheisiksi ystäviksi...
Kannattaisko mun siis irrottaa jo valmiiksi heikkoa otettani ystävistäni ja lopulta repeytyä täysin irti? Olisko se niin pahaa, kun uskon että se lopulta ois kaikille parasta? Mä jäisin osittain yksin, ja se sopii.. Ne taas vois juoruta juttujaan ja sekin sopii....
Tiedän että bestikseni on vähän ongelmallisempi juttu, eikä se oikeen osaa irtautua kenestäkään kun se on tosi epäitsenäinen, mutta mitä tehdä..?
Niin sen maallisen ja henkisen mä määrittelin lähinnä niin että kiinnostuksien, kykyjen, harrastusten, mielipiteiden, luonteenpiirteiden jne mukaan....
Sori näin pitkä (ja kenties melko turhakin) höpötys..
Hare Krishna!
On mukavaa lukea ajatuksiasi! Mun mielestä keskustelu on hyvin harvoin aivan turhaa. Ainakin mulla kirjoittaminen usein selventää omia ajatuksia... :)
Tarkoitin viestilläni sitä, ettei kenenkään pitäisi hylätä ystäviään tai luopua itselle tärkeistä asioista vain sen takia että ”uskonto” niin määrää. Perustelujen täytyy löytyä jostakin muualta!
Kyllähän ihmiset kasvavat erilleen joskus muutenkin vaikkei siihen uskontoa millään lailla mukaan sekoittaisikaan. Ystävyyssuhteet laimenevat ja toisaalta uusia ystäviä, sielun siskoja ja veljiä tulee vastaan.
Vaikutat ihmiseltä, joka osaa pohtia asioita monesta näkökulmasta. Kuuntele sydäntäsi ja mieti asiaa myös bestiksesi kannalta.
Jaya Radhe!
Sun ajatuksiasi on myös tosi kivaa lukea! En muistakaan aikoihin kenenkään sanoneen että ajattelu on hyvin harvoin aivan turhaa! Kotona vaan jatkuvasti hoetaan "Yritä pysyä maan pinnalla. Sä tuut hulluksi kun ajattelet niin paljon. Ajattelussa ei oo mitään järkeä. Älä ajattele niin paljo. Toi on ihan turhaa...".. Ja kun kaikki henkinen on koko mun elämä niin kuinka vois olla ajattelematta??? Elämänlangan numeroni on vieläpä 7, eli ei kovin helppo homma... Enkä sitten vois tehdä oikeestaan yhtään mitään (kun meditointikin on niiden mielestä turhaa, vaikka eihän siinä ajatella..) koska kaikki käytännöllinen on ihan... Olkoon... Enkä mä mitään sellasta edes osaa.. Ehkäpä tosiaan osaan ajatella monesta näkökulmasta ja kaikkea... Ehkä osaan ajatella... no antaa olla... :D Pitäähän mun jotain osata, jos en mitään käytännöllistä hallitse, niin sitten kaiken (melkeen ainakin) henkisen...
Mitä tarkottaa jaya radhe?
Hare Krishna!
Jaya Radhea voi käyttää samankaltaisena tervehdyksenä kuin Hare Krishnaa. Sanonta on myös kunnianosoitus Radharanille, Krishnan kumppanille ja ikuiselle seuralaiselle. Radhassa ruumiillistuvat Krishnan voima, energia ja rakkaus. (Kyseessä on sama henkilö, johon Hare Krishna -mantran Hare-sana viittaa...)
Hah haa, ihan kuin minun vanhempani ;-) Vaikka olen jo iät ja ajat ollut aikuinen ja vaikka olen itsekin kahden lapsen äiti, oma äitini on yhä sitä mieltä että ajattelen aivan liikaa ja erityisesti ajattelen liian tarkasti uskonasioita. Tämän saan kuulla aina kun keskustelemme uskonnosta, mikä tapahtuu lähes aina hänen aloitteestaan, hän kun ei ymmärrä rakkauttani Krishnaan. Hänestä minun pitäisi olla ortodoksi, koska hänkin on ortodoksi ja niin olivat lukuisat sukupolvet ennen meitä.
Useimmille ihmisille uskonto merkitsee vain värikkäitä perinteitä ja Jumala hätäapua elämän kolhiessa. Sinun vanhempasi ja minun äitini ovat sentään sikäli oikealla tiellä että he ilmeisesti kuitenkin rukoilevat säännöllisesti, eivät vain hädän tullen.
Oikeesti.
Hare Krishna!
Ehkä ei kannata tehdä kotona asiasta suurta showta tyyliin ”nyt olen hindu enkä halua enää kuulla sanaakaan mistään muusta”! Ei tietenkään salailemaankaan kannata ryhtyä. Kerro asiallisesti missä mennään, puhu siitä, miten me kaikki lähestymme samaa Jumalaa, vaikka kuvaammekin Häntä eri tavalla ja kutsumme toisenlaisella nimellä.
Pyri kunnioittamaan vanhempiasi ja heidän vakaumustaan! Myös he ovat omalla tavallaan oikeassa. Jumalan suuruutta kuvaa se, että Hänen luokseen on niin monia teitä. Ja ”taivaaseen” mahtuvat niin vanhoillislestadiolaiset kuin hindutkin.
Minunkin vanhemmat ovat kristittyjä, eikä äitini ole vieläkään oikein hyväksynyt sitä, että olen kotiutunut erilaiseen henkiseen maaperään. Nykyisin pystymme asiasta kyllä ihan hyvässä hengessä keskustelemaan, emmekä kumpikaan yritä käännyttää toistamme.
Tavallaanhan se on ihan ymmärrettävää, että vanhempasi ovat pahoillaan. Jokaisen täytyy kuitenkin löytää oma tiensä, kokeilla omia siipiään ja joskus tehdä myös ne omat virheensä.
Kysymyksesi numero neljä: tuo mitä sanot on tulkinta Krishnan sanoista. Hänen alkuperäiset sanansa Bhagavad Gitan säkeessä 17.15 kuuluvat näin:
"Totuudenmukaisten, miellyttävien ja hyödyllisten sanojen, jotka eivät loukkaa ketään, sanotaan olevan puhetta koskevaa itsekuria, ja sitä on myös pyhien kirjoitusten tutkiminen."
Tulet hulluksi, jos yrität tukkia suusi ellei mielessäsi oleva lause sisällä Krishnan nimeä. Suosittelen olemaan vähemmän fanaattinen ja noudattamaan ylläolevaa Krishnan ikiomaa neuvoa. Sitä paitsi, Krishnanhan voi löytää vaikka euroviisuista :-) Voit oppia Hänestä ja Hänen rakastamisestaan lisää aivan yllättävissä yhteyksissä.
Jos et suostu puhumaan ihmisten kanssa, annat vain Krishnasta ja Hänen palvelemisestaan yrmyn kuvan. Sen sijaan jos keskustelet heidän kanssaan kunnioittavasti siitä mikä kiinnostaa heitä, he jonakin päivänä haluavat tietää, mikä kiinnostaa sinua. Ja silloin voit kertoa heille Krishnasta! :-)
Krishna itse sanoo Gitan lopussa, ettei Hänen viisauksiaan saa kertoa niille, jotka eivät halua kuunnella. Ei siis mitään miekkalähetystä :-)
"Tulet hulluksi, jos yrität tukkia suusi ellei mielessäsi oleva lause sisällä Krishnan nimeä."
Tämä uskonto tosiaankin TEKEE hulluksi!! Mitään ei enää sais tehdä.............
Hare Krishna!
Onko Jumala kaikkien kansojen Jumala vaiko vain intialaisten Jumala? Jos vastaus on mielestäsi "kaikkien kansojen Jumala", intialaisten kulttuuritapojen kohottaminen suomalaisten ylle on turhaa. Ei esimerkiksi ole tarpeen pukeutua sariin Suomen olosuhteissa. Tässä asiassa on syytä ottaa järki käteen samalla tavalla kuin Islamissakin; "siveä pukeutuminen" on Suomessa eri asia kuin Saudi-Arabiassa.
Krishna tietää, ettei täällä Suomessa jalkapohjien näyttäminen ole halventava ele. Olisi eri asia jos näyttäisit Hänelle keskisormea. Jos intialainen näyttää Hänelle vahingossa keskisormea ajattelematta että eleellä voisi olla halventava merkitys, suuttuisiko Krishna muka siitä? Syyt joitten vuoksi haluat pitää Krishnan kuvaa niin että jalkasi sojottavat sitä kohti, ovat mielestäni erinomaisen hyvät ja hurskaat. Pidä Hänen kuvaansa missä haluat, kunhan kunnioitat Häntä sydämessäsi!