Ennen ekaa vierailua avo-osastolla, soitin ko. vankilaan ja kysyin mitä tuomisia voi vangille viedä. Elintarvikkeiden ja tupakkatuotteiden kohdalla vastaus oli myöntävä eli saa viedä.
Näin teinkin muutaman kerran mutta viime tapaamisessa se ei enää onnistunutkaan. Ylivartija ilmoitti ettei osastolle saa viedä elintarvikkeita eikä tupakkaa. Eipä tuo selittänyt miksi niin on ennen saanut tehdä.
Yritin hakea tietoa asiasta netistä mutta en löytänyt, joten teitä, arvoisat keskustelijat, nyt vaivaan ja kysyn onko teillä kokemuksia vastaavista jutuista?
Helvetti, että voi koko vankilasysteemi olla hankala ja vääristynyt työntekijöiden mielipiteiden ja -alojen mukaan. Eikös yhtenäinen käytäntö olisi kaikille huomattavasti selvempi????
Näin teinkin muutaman kerran mutta viime tapaamisessa se ei enää onnistunutkaan. Ylivartija ilmoitti ettei osastolle saa viedä elintarvikkeita eikä tupakkaa. Eipä tuo selittänyt miksi niin on ennen saanut tehdä.
Yritin hakea tietoa asiasta netistä mutta en löytänyt, joten teitä, arvoisat keskustelijat, nyt vaivaan ja kysyn onko teillä kokemuksia vastaavista jutuista?
Helvetti, että voi koko vankilasysteemi olla hankala ja vääristynyt työntekijöiden mielipiteiden ja -alojen mukaan. Eikös yhtenäinen käytäntö olisi kaikille huomattavasti selvempi????
Vastaukset 8
Vanhimmat
karkkii ja tupakkii
on ainakin meidän kohdalla ollut. Elintarvikkeita ja tupakkaa ei missään nimessä saa viedä. Ei edes itselle saa ottaa eväitä mukaan tapaamiseen... Mut vanki saa itse ostaa kauppareissuillansa ja tarjota tapaajille... Ainut vaan, et viimeks kävi vähän outo juttu ku partavaahdon olisin vieny ja kielsivät. =)
avolaitos ja avo-osasto on tietysti eri asia,mutta avolaitokseen saa viedä vangille melkeinpä mitä vaan ja tapaamisiinkin saa kyllä ottaa omat eväät mukaan.
kokemusta mulla ei oo avo-osastosta,avolaitoksista vaan.....
kyllä meidänkin tapauksessa oli kyse avolaitoksesta eikä puhettakaan elintarvikkeista... Sain huomautuksen lapsen jugurtista ja banaanista, mut puhuin niin kauan, et sain ne ottaa sisään...
missä päin suomea tommonen avovankila on?minne ei saa edes omia eväitä ottaa mukaan? minun kokemukset ainakin hyvät avovakiloista,näin tapaajan näkökulmasta ainakin.
tupakkaa ja elintarvikkeita saa viedä niin paljon kun haluaa.ja omia eväitä syödään aina tapaamisilla ja vanki saa myös niitä syödä.
jälleen sai viedä elintarvikkeita. Kukaan ei kysynyt mitä kassissa on eikä sinne kukaan katsonutkaan ilmoittautumisessa. Enkä itse alkanut selittään ja kyseleen asiasta mitään.
Eipä se nyt ole niin iso asia, kun kerran herrat kaupassa käyvät pari kertaa viikossa mutta ihmetyttää vaan tuollainen touhu.
jokaisella vankilalla on omat johtosäännöt ja hallussapitosäännöt, joten se vähän riippuu laitoksesta. Vaikka vankisäännöissä annetaankin ohjeistusta tälle linjaukselle, niin hallussapidosta päättää viimekädessä se joka sattuu olemaan töissä.
Suljetussa laitoksessa on tietysti kaikkein tiukimmat säädökset. Avolaitoksissahan sääntöjen noudattaminen perustuu paljon enemmän vapaaehtoisuuteen ja oman edun ymmärtämiseen kuin suljetuissa.
Kaikkein yksinkertaisintahan olisi se, että laitokseen ei saisi tuoda mitään, siis mitään ulkopuolelta. Tästä on ajan kuluessa joustettu. Vaikein ryhmä on elintarvikkeissa. Rajoitukset johtuvat mm. siitä, että laitosten kylmäsäilytystilat ovat rajalliset. Toisaalta pitäisi myös pyrkiä yhdenvertaiseen kohteluun. Eräissä laitoksissa on säädetty, että saa tuoda kaupan avaamattomissa myyntipakkauksissa olevia, laitoksessa sallittuja elintarvikkeita tavallisen muovikassillisen enintään kerran viikossa.
Kun kyse on inhimillisestä toiminnasta, jossa asiat voi nähdä hiukan eri tavoin, on luonnollista (vaikka ei suotavaa), että ratkaisut poikkeavat toisistaan. Noudatetaanko muodollista oikeudenmukaisuutta, jossa kaikille noudatetaan täsmälleen samoja sääntöjä silloinkin, kun ne yksittäistapauksissa voivat muodostua kohtuuttomiksi, vai yksilöllistä oikeudenmukaisuutta, jossa otetaan huomioon kunkinhetkinen tilanne? Ei ole oikein, että paremman puhetaidon omaava neuvottelija saa paremmat edut kuin toinen, jolla kieli ei käänny yhtä nopeasti.
Vankiloiden ja osastojen olosuhteet saattavat vaihdella paljonkin, joten yhtenäisiä, kaikkia laitoksia koskevia säännöksiä ei ole mahdollista laatia. Tämä kuitenkin eriarvoistaa eri laitoksissa rangaistusta suorittavia, mikä on ongelma. Jos virkamies sitten inhimillisistä syistä tekee poikkeuksen, on kohta kymmenen vankia pyytämässä samaa etuutta, joka toiselle on myönnetty. Tämä kokemus tekee aika varovaiseksi poikkeusten myöntämisessä.