Olen tuntenut yhden pojan yli 10v ja seurusteltiin siitä viimiset 2v. Se jätti mut varmaan kohta puoli vuotta sitte ja en ole vieläkään päässy yli. miksi en. ollaan vielä muka hyviä ystäviä mutta en pysty oleen sen pelkkä ystävä mutta jos en ole ystävä hän ei ole elämässäni enää ollenkaan. meillä on prikulleen sama kaveripiiri ja nään sitä joka päivä. minusta tuntuu että oon jotenki heikko ku soitan sille joka päivä ja oon aivan sairaan mustasukkanen... tää on tosi monimutakanen juttu jota en osaa ees selittää..... Mutta tämä poika ei tiedä että olen mustasukkainen ym. Haluan tietää miten lopetan jatkuvan soittelun kun olen niin heikko vissiin etten pysty siihen vaikka niin päätänkin... joku viisas ja ihana ihminen jolla kokemusta tai muuten vaan osaa neuvoa.... miten pääsen tämän yli... Kaikkia kliseet on jo koetettu ja mikään ei auta.. Esim. aika parantaa ym. en vaan pysty päästään irti.... auttakaa.. en kestä tätä enää yhtään enempää....
kukaan ei osaa OIKEESTI auttaa......
*kuolen kohta tähän*
7628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yritä vaikka rakastuu johonkin muuhun:)
vaikeaahan se on:(
mulla on ihan vähä samantapanen juttu, ku tunsin yhen tytön viikon, ja menetin, vaikka välillämme ei ollut mitään kummaa, tuntui kovasti siltä että olisi voinut olla, hän on maailman mukavin ihminen:) ja tuosta on yli puoli vuotta, eikä vaan voi unohtaa:(
Kun ei osaa rakastaa ketään muuta.
niin yritä sinä rakstua johonkin muuhu, koska uusi rakkaus voisi lieventää vanhoja kipuja:)
Onnea ja hyvää jatkoa.
sä et ehkä usko, mutta mä tiedän aivan tarkalleen miltä susta tuntuu. toi tunne on melkeinpä kamalinta, mitä voi olla. susta tuntuu, että sulla ei ole mitään ilman sitä jätkää. mä tiedän, mä olin samassa tilanteessa vuosi sitten. mä luulin että mä kuolen siihen paikkaan. toi sun kirjoituksesi oli kuin suoraa mun kynästä, kaikki täsmää. mekin oltiin samassa kaveripiirissä, ja nähtiin tosi usein. eikä se tietenkään auttanut asiaa, mä tiedän kuinka tuskaa on kun ei osaa eikä pysty päästää irti, varsinkin kun sitä jätkää näkee joka päivä.
pyysit ettei kliseitä, no mä en tiedä onko tää sitä, mutta mä ainakin haluan yrittää neuvoa, koska olen itse ollut samassa jamassa ja itse pääsin siitä yli. AJAN KANSSA.
se voi kuulostaa kliseeltä, mutta ei se ole, se on totta ja tehoaa jokaiseen. olen aivan varma siitä. se kärsimys voi kestää vaikka kuinka pitkään, mulla meni vuosia ennenkuin tajusin luovuttaa. mutta ihan huomaamatta se sitten tapahtuikin, yhtäkkiä vain huomasin etten ollut ajatellut kyseistä ihmistä aikoihin, ja mustasukkaisuus oli kadonnut; päinvastoin, pystyin olemaan onnellinen hänen puolestaan, jos hän oli löytänyt uuden tytön.
anna oikeesti ajan kulua, yritä kestää ja ajattele vaikka sitä, että se kuitenkin helpottaa, ei se loppuelämää kestä.
kaikista parhaiten se aika kuluu, jos elämä sisältää jotain muuta ajattelemisen aihetta, etenkin uusia ihmisiä. uudet jätkät elämässä auttavat huomattavasti. treffeillä käynti, hauskanpito ystävien kanssa, jonkun uuden harrastuksen keksiminen tai kouluun panostaminen, ne on kaikki askelia unohtamiseen. annat ajan kulua, ajattelet muita juttuja, ja mikä tärkeintä; yritä pitää tämä kundi tosiaan vain kaverina. se onnistuu kyllä! pyri olemaan hänen kanssaan hyvissä väleissä, ystävinä. niin on mukavampi päästää irti, kun kummallekin jää hyvät muistot ja hyvä maku toisesta. sekin auttaa asiaa todella paljon.
rakkaus on sitten vaikea juttu. en tiedä, auttavatko neuvoni sinua, tuskin koska olemme yksilöitä ja rakkaus niin erilaista kaikilla, mutta luulisin tietäväni mistä puhun, olenhan sentään itse harkinnut itsemurhaa erään jätkän takia. se ei ole mikään apu mihinkään. onneksi sen tajusin. uusia jätkiä tulee, elämä jatkuu!
muista, aika parantaa haavat ja tulevaisuus tuo jotain muuta tullessaan! kyllä se siitä.
There are twenty years to go
We're faithful and alone
Best of sorts, the broken heart bestowed
Moi. Sulla on sama tilanne, kun mulla joskus. Tosiaan aika parantaa haavat, niin ei oikein päteny, mutta lopuks niin se vaan on. Sun ehkä kannattais ottaa etäisyyttä siihen jätkään, ei olla niin paljon tekemisis sen kanssa, soitteleminen vähentää jne. Mä tein silleen, etten ottanu siihen enää yhteyttä ja jotenkin oli helpottunu olo, kunnes se jätkä otti muhun yhteyt... Todellakaan tää ei välttämättä auta... Kaikilla on ne omat keinot päästä asioitten yli. Tiedän, toi on hankala tilanne... Mä en nyt viitti kirjottaa tähän tän pitempää stoorii... :/ Mutta pärjäilemisiin
tämä poika oli minun ensirakkaus ja ollaan eron jälkeen harrastettu vähän muutaki ku ystävyyttä.... olen ajatellut uusia ihastuksia mutta tuossa kaveripiirissä ei oikein voi tutustua kenenkään uuteen....
mikä siinä kaveripiirissäsi mättä kun et halua tutustua kehenkään lähemin:(
nämä ystävät ovat myös exäni ystäviä ja olen sitä mieltä että niihin ei pidä sekaantua koska se voi pilata exäni ja sen keneen sekaannun ystävyyden... pitäisi löytää joku ulkopuolinen... en minäkään tykkäis jos tämä poika alkaisi seurusteleen jonku minun ystävän kanssa... ei pidä mennä sekaantuun exien kamuihin... minä olen tätä mieltä.... se on periaate josta pidän kiinni.. tee toisille niin kuin toivot itsellesi tehtävän.