avovaimoni jätti minut ilman pätevää syytä noin 3 viikkoa sitten. hän kertoi harkinneensa eroa jo puoli vuotta kertomatta siitä minulle koska epäili minun loukkaantuvan siitä. ehdimme olla yhdessä melkein kuusi vuotta. meillä on yhteiset lapset (2 ja 4 vuotta) sekä isäksi avovaimon oma 7-vuotias tytär joka haluaa pitää minua isänään. olen yrittänyt saada selvitystä syihin jotka johtivat tähän tilanteeseen saamatta selvää vastausta. omien tutkimksieni kautta olen saanut selville että hänellä on suhde joka on mahdollisesti alkanut jo yhdessäoloaiana ja jota hän ei voi myöntää enkä käsitä miksi ollaanhan erossa. avovaimoni on jäänyt kiinni kahdesti pettämisestä jonka toisen olen antanut anteeksi (toisesta kuulin vasta aivan lähiaikoina toiselta osapuolelta). molemmat tapahtuivat hyvien ystävieni kanssa. avovaimoni on nyt epävarma minun tietämyksestäni ja ei suostu myöntämään tilannetta vaikka kuinka provosoin häntä. mitä luulette, onko tästä tilanteeesta rauhanomaista poispääsyä lasten suhteen?
lapsukaiset
iskä
9648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
usko. valitettavasti lapset tulevat olemaan "pelinappuloita" joita äiti tod.näk tulee käyttämään sinua vastaan tai tehdäkseen jotain muuta kiusaa. sori vaan,mutta itellä just sama tilanne ollut ja on edelleen...
Rauhanomaista ulospääsyä ei ole eikä tule olemaan. Ainoa mitä voit tehdä, on unohtaa se ämmä ja olla lapselle/lapsille isä. Kävi miten kävi niin ainoa varma häviäjä on lapsi.
mulle tuli heti mieleen, kun on pettäjä, onkos lapset varmasti sun, ettet joudu käenpoikasia elättämään?
nimim. epäileväinen, vaikkei ole Tuomas
lapset on kyllä mun omia
Jos haluat lapset joka toinen viikko luoksesi asumaan, käytä avovaimosi huonoa omaatuntoa aseena, uhkaa että haet lähihuoltajuutta, jos hän ei viikko-viikko-huoltajuuteen muuten suostu. Viikko-viikko-asuminen olisi tässä tilanteessa lasten paras tai ehkäpä jopa sinun lähihuoltajuutesi (koska avovaimosi on tasapainoton yksilö).
Soitat sosiaalitoimistoon varaat ajan ja kerrot avovaimollesi, mitä olet päättänyt ja hänen on siihen suostuttava tai viet asian oikeuteen ja haet sitä kautta kokopäivätoimista huoltajuutta. Kuullostaa uhkaukselta, ja sitä se onkin, mutta ½ vuoden kuluttua olet myöhässä. Silloin ei omatunto enää kolkuttele.
Tiedän tämän keinon tepsivän, viimeisen puolen vuoden aikana jo kahdesti.
Muista kuitenkin, JOS et lapsia ja huoltajuutta halua, älä tee sillä kiusaa avovaimollesi, älä laskeudu hänen tasolleen ja kosta, vaikka mielesi tekisi, koska lapset kärsivät.
Vaimosi ensimmäinen lapsi oli aika pieni tavatessanne. Naisellesi ei näytä tuottavan lainkaan vaikeuksia jatkaa samaa, eli säästä lapsesi uudelta uusioperheeltä, ettei käy kuten vaimosi ensimm lapselle. Hän hän on saamassa jo ainakin kolmannen isän 7 ensimm. elinvuoden aikana. Ja tuon ajatuksen lisäksi, vaimosi tapa käsitellä parisuhdetta, sen päättymistä ym olen vahvasti sitä mieltä, että: Sinuna hakisin lähihuoltajuutta.
kieltämättä on käynyt mielessä että kostoahan tämä, mutta kuitenkin lapset ja heidän hyvinointinsa ovat minulle kaikkein tärkeimmät. kiitti hyvistä ja asiantuntevista vinkeistä
"mutta kuitenkin lapset ja heidän hyvinointinsa ovat minulle kaikkein tärkeimmät" noi sanasi tarkoittavat käytännössä??
Eli ajatteletko että lapsesi voivat parhaiten asuessaan äitinsä kanssa, vai niin että sinun kanssasi??
Olen vaan huomannut aikojen saatossa, että on yleinen käsitys se, että lapset voivat parhaiten äidin kanssa!
Mikä harha!
Minun vanhempani erosivat, ja jäimme sisarusteni kanssa isäni luokse asumaan, tapasimme äitiä ihan sopivasti mielestäni; hän muutti toiseen kaupunkiin, tapaamiset oli miten milloinkin, mutta vanhemmillani säilyi sopu ja sovittelunhalu meidän suhteemme.
Nykyään elän jo omassa perheessäni ja minulla on isot lapset samoin sisaruksillani. Me olemme kaikki samaa mieltä: oli meille paras asua isän kanssa!
Isä on vakaampi luonne ja elämämme ei muuttunut muuten mitenkään.
Mieti tarkkaan, sillä tosi suuret ja tärkeät asiat elämässänne päätetään näinä kuukausina.
Älä tee mitään myönnytyksiä siinä uskossa, että "kaikki sujuu sitten paremmin" -ei muuten suju!!Se ei toimi niin.
Tehkää MOLEMMAT myönnytyksiä ja neuvotelkaa.Ja tehkää kirjallinen hyvä sopimus.
RAUHANOMAINEN ASIOISTA NEUVOTTELU ON VARMAANKIN PAIKALLAAN. ITSE ERONNEENA RAUHA JA SOVINNOSSA
ASIOISTA PUHUMINEN ON LASTENKIN KANNALTA PARASTA.
muijas oli selvä huora joten miks rääyt perään. Eti semmonen nainen joka ei huoraa. Kyllä niitä on! Lapsia tuut tosin näkeen harvemmin mutta näkemään kuitenki.