Kirjoitusrutiini

Minulla on hyvin samankaltainen tapa. Yleensä kyllä kirjoitan ensin ideasta ylös sen mitä siitä sillä hetkellä tiedän. Tämän jälkeen muuta puuhastellessa (vähäistä) aivokapasiteettiani ei kulu jo tiedettyjen asioiden ylläpitämiseen, vaan se voi rauhassa kehitellä uusia rönsyjä ja yhteyksiä idean ympärille. Tämä prosessin osa-alue tosin vaatii itselläni ainakin sen, että jonkunlainen konkreettinen idea tarttumapintoineen on olemassa. Ihan tyhjästä tai edes epämääräisestä "kirjoitanpa Jugoslavian hajoamissodista"-tyylisistä aihehahmotelmista sillä ei kyllä pääse liikkeelle. Jos tämä puuttuu, niin yleensä yritän kirjoitella muistivihkooni ensin aiheen ja sitten esittää itselleni kysymyksiä aiheen ympäriltä ja mitä siitä tiedän sekä en tiedä. Näin saan kaivettua aiheesta toisinaan esiin jotain, mitä sitten pääsen jatkojalostamaan idoiden suuntaan.

Itselläni ei ole mitään suurempaa kirjoitusrutiinia, vaan kuten edellinenkin vastaaja, kirjoitan kun kirjoituttaa. Kohdallani ei lähtökohtaisesti toimi yhdistelmä rutiini vapaa-ajalla vapaaehtoisesti. Sen tosin olen huomannut, että mitä enemmän ideoita kehittelee, sitä enemmän syntyy uusia ideoita, joita sitten tekee mieli käsitellä kirjoittamalla. Pari vuotta kestäneen valkoisen paperin kammon jälkeen olen jälleen siinä iloisessa tilanteessa, että ideoita on enemmän kuin ehdin vähäisellä vapaa-ajallani toteuttamaan.

Koska aloittaja on opiskellut/opiskelee kirjoittamista, niin kirjoitusrutiinia ja sen ylläpitämiseen tarkoitettuja metodeja ovat ainakin esitelleet Julian Cameron ja Natalie Goldberg kirjoissaan.

Itsellä on päinvastoin. Mitä säännöllisimmin ja useammin kirjoitan, niin sitä parempi ja helpompaa se on. Ei tule aloitusvaikeuksia, lukkoja tai kammoja, kun kirjoittaminen ja ajatustyö on koko ajan käynnissä. Kirjoittaminen tuntuu arkiselta, koska se on osa arkea. Kirjoittaminen lisää kirjoittamista. Kun tulee katkos kirjoittamiseen, niin silloin terapian ja paapomisen tarve kasvaa ja oma uhriutuminen alkaa.

Olen samaa mieltä, että halulla ja sisäisellä palolla on valtava merkitys kirjoittamiseen. Ilman halua kirjoittaminen ei pitkälle kanna. Mutta rutiinilla on mielestäni oma tehtävänsä ja arvonsa. Jos on tilanteita ja olosuhteita, joissa kirjoittamisen halu aika nollissa, niin silloin luotu rutiini voi auttaa, että saa kirjoitettua, silloinkin kun ei oikein tee mieli ryhtyä hommiin. Ja kun jaksaa kirjoittaa, se halukin palaa. Rutiini luo vankan pohjan ja tuen kirjoittamisen halulle ja intohimolle.