TV:ssä kerrotaan, että koulun musiikkitunnin laulukoe on traumatisoinut monia lapsia. Jos ei ole sattunut olemaan lauluääntä ja on ollut köyhä, on saanut kuulla,
että ei sillä ole väliäkään, osaatko laulaa, koska musiikki ei kuulu köyhille. Musiikki ilmeisesti kuului joittenkin opettajien mielestä vain varakkaitten kulttuurikotien lapsille ?
että ei sillä ole väliäkään, osaatko laulaa, koska musiikki ei kuulu köyhille. Musiikki ilmeisesti kuului joittenkin opettajien mielestä vain varakkaitten kulttuurikotien lapsille ?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Se kun Elvis kuoli.
No eipä irtoa kovin huonoja muistoja, vain ehkä myötähäpeää toisten puolesta.
Joskus oli kyllä kieltäytyjiä, hyvin harvoin koska tuloksena oli pakko nelonen todistukseen. Raakunnalla sai vähintään vitosen.
Itselläni ollut 9 - 10 lauluääni jo ala luokilta alkaen. Nyt ehkä norttimaisempi vaikka poltankin menthol savukkeita. En ole laulanutkaan aikoihin.
Kyllä kaikkinainen musiikillinen esiintyminen kouluissa pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Miksi laulaa jos ei kykene? Niinpä musiikin kohdalle voi jättää ruksin tai viivan. Eihän sillä aiheella ole mitään merkitystä noin koulun jälkeisen jatkon suhteen.
Lintukin laulaa äänellään vaikka se olisi vähän rumempikin ja karaoke on ihan tarkoitettu pääasiassa niille, jotka eivät osaa niiin hyvin. Kaikilla on oikeus laulaa jo ihan siksi, että se tekee hyvää ja tervehdyttää. Erityisesti sun kannattaa aloittaa lauluharrastus, koska myötähäpeäminen on kipeää eikä kerro muista mitään, vain omista ongelmistasi. - Nm. Koeta tervehtyä
Aivan näin. Pahin muistoni keskikoulun ajalta on se, kun Casimir Edelman kritisoi lauluääntäni.
Kun nuotit oli hukassa ja ei tunnistanut nuotteja oikein
On järjenvastaista antaa arvosana laulutaidosta,
kun se joko on ihmisellä syntymälahjana tai ei.
Jos ei ole musiikkikorvaa eikä ääntä, ei sille voi mitään.
Samahan se on piirustuksen ja liikunnan kanssa, toisilla on niihin lahjoja toisilla ei, mutta koulussa nekin arvostellaan.
Olen samaa mieltä.
kylmätotuus
En allekirjoita näkemystäsi.
Laulutaito on "syntymälahja", mutta piirtämis-ja liikuntataitoa voi harjoitella ja parantaa tulostaan. Mainitsemasi taidot eivät ole vertailukelpoisia laulutaidon kanssa.
Jos osaa piirtää tikku-ukon, niin on todennäköistä, että harjoittemalla oppii piirtämään myös tikkuakan.
Jos juoksee 100 metriä minuutissa, niin treenaamalla vuoden voi suoriutua matkasta alle minuutissa.
Olematonta laulutaitoa lienee mahdotonta petrata. Eihän sekään kuitenkaan merkitse sitä, etteikö tuo laulutaidoton olisi musikaalinen persoona.
kylmätotuus
Aivan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin taitoja, laulamistakin voi harjoitella ja tulla paremmaksi, jos niin tahtoo ja haluaa. Laulutaitoisia ihmisiä on vaikka millä mitalla, suomalaiset ovat laulukansaa, mutta ääni on harvemmilla. - Nm. Äänellinen
Ei ole huonoja muistoja koulun musiikkitunneista, minulla on hyvä sävelkorva, osaan laulaa nuoteista, olen nuorena soittanut useampaa instrumenttia koulun orkesterissa, kuoro kuului tietenkin asiaan, mutta ymmärrän kyllä niitä joille laulukoe oli kauhistus. Minulle kauhistus oli liikuntatunnit, en ollut ylipainoinen, mutta urheilu ei kiinnostanut tippaakaan, korkeintaan voimistelu hiukan.
Meilläpä piti arvata minkä sävelen opettaja soitti. Jös ei arvannut, niin julkiset haukut.
Olisi ensin opettanut miten ne tunnistetaan....
Olihan ne opettajat kovapäisiä, etteivät yhdellä kertaa uskoneet, ettei minusta ole laulajaksi. Joka vuosi piti niille todistaa se sama.
Mielstäni se laulunkoe olisi ollut paikallaan vain niille, jotka itse tykkäsivät seuraavana vuonna laulavansa paremmin kuin edellisenä vuonna.
Musiikin teoriasta minulla oli yleensä hyvä numero, mutta kun ei lauluääntä ole, niin ei ole.
Muistui: soitonopettajani piti konsertin. Järkytyin, kun hän soitti melko epäpuhtaasti.
Beng
Tuota ajatellut, että kuinkahan tarkka korva jollakin kansakoulun opettajalla itsellään mahtoi olla, että uskalsi joillekin vaikka antaa laulusta täyden kympin. Huomasiko edes, että ei tuo ihan tarkasti neljäsosa nuotilleen joka kohdassa mennyt.
Ehkä paljolti sen mukaan, että kuinka komea ääni ja reipas esiintymistapa oli.
Varmasti vaikea arvioida, kun asteikko 4-10, että onko joku kutosen, seiskan vai kasin laulaja.
Niin. Vaatisi opettajalta musiikkikorvaa.
Mutta, jos saman laulun laulattaa, ehkä arvio on melkein oikein.
Minulla oli kymppi.
Muistui taas: yritin laulaa jatsahtavasti ja sisareni kysyi, laulanko tahallaan väärin....että noin
Se oli siis hänen huono kokemuksensa.
Beng
Meillä sai itse valita, minkä laulun määkäisee. Olikohan ne kaikki laulut edes opettajalle ennestään tuttuja.
Meillä oli aikanaan musiikin teoriasta ja laulutaidosta yhdistetty numero todistuksessa. Miulla oli musiikin teoria 10 ja todistukseen tuli 7. Siitä voi päätellä miten paljon sain laulukokeesta.
Koulussa musiikki oli helppo aine. En ole koskaan tykännyt laulamisesta ja siksi en musiikkitunneista pitänyt, koska alvariin piti laulaa yhdessä. Musiikinteoria oli sen verran helppoa, että ei sekään innostanu. Nuottien sijainnit viivastolla ja muuta vastaavaa olivat sen verran hanskassa, että oli tympeää norkoilla pulpetissa ja kuunnella kun opettaja opetti muita.
Musiikki oli kuitenkin siksi hyvä aine, koska siitä oli helppo saada hyvä numero. Kuten kuvaamataidostakin. Tykkäsin satasesti piirustustunneista ja musiikintunnit jäivät kauas taakse tykkäilyn suhteen.
Aloituksessa kysyttiin "mikä on huonoin muisto musiikista".
Yks huono muisto tulee mieleen. Se ei ole muisto kouluajoista, vaan musiikkiopiston ajoista. Minulla oli opettajana rehtorin vaimo. Kerran rehtori astui luokkaan ja jäi kuuntelemaan soittoani. Menin aivan takkuun ja takkuilin toden totta kappaleen soittamisessa. Opettajaanikin varmasti hävetti mun huono soittaminen, kun aviomies oli kuuntelemassa ja tokaisi minulle jotenkin niin, että kyllähän sä nyt tonkin kohdan oot osannut. Ja muuta vastaavaa kiukuhkoa äänensävyssään. Ja se sai aikaan sen, että takkuilin vieläkin enemmän.
Rehtori torui vaimoaan ja sanoi, että ei saisi noin rumasti sanoa oppilaalle.
Tuo "esitys" on jäänyt mieleeni. Hävetti heevetisti. Olin vajota maan rakoon. Nolotti oma osaamattomuus. Muutenkin olin sellainen, että pitäisi soittaa mahdollisimman virheettömästi.
Kappale oli Chopinin Valssi Op. 64 Nr.2
(Myöhemmin soitin samaisen kappaleen oppilaskonsertissa. Siellä en aivan niin mahdottomasti takkuillut ja sain hyvät arvostelut)
Tämmönen:
https://www.youtube.com/watch?v=SUT_0c2QVzo
Heikunkeikku
Wau ! Hieno kommentti ja hieno uusi puoli tämä taiteellinen puoli (ainakin minulle) sinusta, Heikunkeikku !
Onko sinun instrumenttisi on piano ?
Chopinin Valssia soitetaan varmaan pianolla ?
Halliitsetko muita instumentteja ?
Onko musiikki kenties jossain muodossa ollut ammattisi ?
terv. ap
Kommentin hienoudesta ei voi puhua, kun kerroin hyvin ikävästä kokemuksesta.
Minulle ikävästä, vaikka näin jälkeenpäin pikkasen naurattaakin, kun nuorena otin tuosta kokemuksesta nokkaani. Olen hieman totinen torvensoittaja (ilman sitä torvea :) )
Kyllä, musiikki on ollut ja on edelleenkin ammattini. Tänäänkin suuntaan opettamaan pianonsoittoa.
Panhuiluja on kaks tuolla lasivitriinin päällä. Koristeena. Aikomus oli kyllä ruveta sen soittoa harrastamaan, mutta hengitystekniikkani löi "tyvimaan eteen" ja päätin ettei musta panhuilistia tulekaan:) Olisi ollut aivan liian suuren työn takana opetella soittamaan. Minä kun alkujaan olin aatellut, että heti-heti osaisin soittaa kuin pieni lintunen:)
Minulle riittää tuo piano. Soittimena se on just presiis mulle sopiva sotin.
Heikunkeikku
Kieltämättä ristiriitainen oli kommenttini, mutta tarkoitin "hienoudella" sitä, että hienoa, kun osaa soittaa, vähintään harrastaa musiikkia kun kerran on musikaalinen - vaikka siis kokemuksesi oli huono.
Toivoisin saaneeni kipinän klassiseen musiikkiin kuunnella ja nauttia siitä
vaan en saanut, mutta luen antaumuksella musiikki-alan ihmisten elämänkertoja,
miten musiikkia syntyy (säveltäjät), miten orkesteria johdetaan (kapellimestarit),
oopperalaulajien elämänkertoja ja kaikkia mahdollisia tarinoita oikeasta elämästä musiikin parissa työskenteleviltä.
Myös kuvaamataitelijoitten elämästä olen lukenut paljon.
Niissä on jotain kiehtovaa.
Koulun laulukokeiden en usko dramatisoineen koulussamme. En muista että kukaan olisi tirskunut vaikka joku ei osannut nuotilleen laulaa. Kai opettaja osasi oikein ja tasapuolisesti meitä käsitellä. Kulttuuri oli opettajalle tärkeä.
Perjantaisin oli esiintymistunti, jolla jokainen sai esittää mitä halusi, pakko ei ollut. Minä usein lauloin tai runoilin. Eräs poika, jolla ei ollut yhtään nuottikorvaa, halusi useana kertana esittää, Mansikkainen marja soma punahameinen, katsoi sinne katsoi tänne tuumi laulaen...
Ja kaksi poikaan esitti aina saman vuoropuhelun: Mennäänkö piipulle, mennään vaa, kumman kukkarosta, kumman vaa, lähetänkö pois, lähetään vaa.
Kivat muistot. Silloin ei taidettu esityksille taputtaa.
Saimem vapaaliput UMOn konserttiin. Musiikki oli käsittämätöntä melodiatonta kolinaa. Lopuksi sävältäjä kutsuttiin yleisön joukosta lavalle suosioiden saattelemana. Hän oli istunut valkoisen tikkarin tikun mustan pukunsa persuukseen, siinä hän sitten kiitteli ja kumarteli. Meitä nauratti, muttei muita. Toista kertaa en mene ilmaiseksikaan.
Onhan niitä.
Olihan net laulukokeet aika noloja, muttei niistä traumoja jäänyt, ei moni muukaan osannut laulaa.
Muuten musajutuissa kaikenlaistakin kokemusta. Monet lähinnä ulkomusiikillisia. Mutta kerran oli ikuisiksi ajoiksi muistiin jäänyt musiikkielämys. Joku Nivalan tuiskula ja siellä hiton hyvä pändi Uriah Heep. No, tuiskula nyt on urheiluhalli, jossa karmee akustiikka. Pändi ratkaisi jälkikaiunta-asian vääntämällä nupit kaakkoon. Harvoin tuntemut konsertissa fyysistä pahoinvointia, jotkut kävi välillä oksentamassakin. Se desibelimäärä oli hillitön ja pahinta oli, ei tullut kovin puhtaasti.Siinä vaan sisuskalut tärisi ja kuulon palautumiseen meni seuraavakin päivä.
Noin mainiten, siellä esiintyi kyllä paljonkin isoja ulkomaalaisia pändejä, joilla ei ollut samoja ongelmia soundien kans. Jokin Whisbone Ash soundas helekutinkin hyvältä. Jotenkin luulen, Heep oli liikkeellä ties millä vuokrakalustolla ja miksaaja oli unohtunut matkasta kokonaan.
Noita ulkomusiikillisia kokemuksia tosiaan ois runsaasti, mutta niissä ei varsinaisesti musa ole kuin kehyksenä. Toi oli ihan musaa.
=DW=
Ihme kun kakruna, joskus ala-asteella ei tajunnu jännittää, ei jääny niistä traumojakaan. Ei huono, ennemmin huvittava muisto, kun pulsan vieressä laulukokeessa jotain maakuntalaulua flunssankäheänä veti. Jossain vaiheessa ope sanoi tyyliin 'kiitos riittää'. Kasin pintaan taisi numero aina olla.
Nokkahuilu on hieno soitin. Niin kaunis sointi.
Tulee mieleeni tässä samalla ruokalautanen ja kahveli. Kehveli, oiskohan jotakin jääkaapissani.
Nokkahuilu ja Melodica❤
Eka luokalla piti laulaa luokan edessä yksin joku laulu kevätjuhlassa.
Jännitti niin ettei kurkusta lähtenyt mitään ääntä. Mikä häpeä
sillä hetkellä. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksi minut laitettiin laulamaan.
Jos myöhemmin olet jossain laulahdellut yhtään, joku sanoo heti:
Maksan kympin jos e t laula.
No entä sitten, kun muakin on pyydetty olemaan hiljaa, vaikka osaan laulaa ja on ns. lauluääni. Ei pitäisi kuunnella tai ainakaan uskoa muitten puheita, tarttis tietää itse paremmin.
Omat kouluajan laulumuistoni ovat pelkästään hyviä, koska olin kympin laulaja, voitin koulujen välisissä kilpailuissa aina ja jouduin esiintymään koulun juhlissa ja muuallakin. Teininä tuli sitten stoppi, kun alkoi jännittämään ja kaikki ohjaus, tuki ja eteenpäin lykkiminen aiheessa uupuivat. Vaikka oli ihmisiä, jotka sanoivat, että sinun PITÄÄ laulaa, niin mahdollisuudet päästä asiassa mihinkään olivat olemattomat.
Nuorena aikuisena koetin vähän opiskella aihetta, mutta sitten eteen tipahtikin se mies, joka talutti alttarille ja sanoi: "ei mitään lauluja". Vuosikymmenet kuluivat ja sitten kerran tuli eteen se päivä, kun yhtäkkiä huomasi ja keksi, että juuri sitä laulamisjuttua olisikin pitänyt tehdä koko elämänsä ajan eikä mitään muuta. Sitten oli vain jo liian myöhäistä. - Nm. Myöhäsyntyinen
En muista yhtään huonoa muistoa musiikista kouluaikana. Enkä kyllä liikunnastakaan.
Kutonen oli laulusta ja kun oli soittokoe, kysyin mistä aloitan ja sitä ei mulle neuvottu joten en soittanut. Opettaja sanoi että pitää tietää mistä aloittaa. No, jos olisi näyttänyt sen ensimmäisen nuotin niin olisin osannut. En saanut traumoja ja myöhemmin opiskelin ammatin jossa tarvitaan lauleskella ja vähän soitellakin. En välitä miten menee, osaanko laulaa ja niin minä vaan laulaa loikasen aina jos siitä kerran mulle maksetaan. Terv. miljoona rekkautumatta
Olen niin takapajulasta kotoisin, että koulussa oli vain laulukoe, eikä soittokokeesta ollut tietoakaan.
Ainut soitin oli harmooni, jota sai soittaa vain opettaja, oppilailla ei ollut lupa koskea siihen ylellisyyteen.
Salaa tietenkin rimputtelimme, mutta se rikos on jo vanhentunut.
Nuoteistakaan ei mitään opetettu, mutta silti ymmärsin, että jos joku laulaa nuotinvierestä, niin silloin hän laulaa "väärin", Sen minulle kertoi nuottikorvani.
Myöhemmin opiskelin itse nuotit ja soittelin kitaraa.
Ei minusta Mark Knopflerin veroista kitaristia kuitenkaan koskaan tullut. Nyyh!
kylmätotuus
Se tuli äsken. Erika Vikmanin esitys....Huohh
Kylmätotuus osasi ennustaa voittajan: Aksel.
Onneksi tämä eikä 2. = hassua kansallista tasoa.
Beng
En ole ennustaja, vaan minusta Aksel Kankaanrannalla on lauluääni, joka taipuu monenlaisen musiikin esittämiseen. Ruudusta löytyy siitä esimerkkejä.
Hänen UMK- kisassa esittämänsä laulun sanoitus oli hieno ja sopi erittäin hyvin sävellykseen.
Jokaisella on oma musiikkimakunsa. Minuun kolahti Akselin esittämä kappale eniten ja muut ehdokkaat jäivät kauaksi taakse hänen esityksestään.
kylmätotuus
Koulun kevätjuhlassa luokkani piti esittää laulu yhdessä. Ja sitähän toki harjoiteltiin viikkokausia pianon ympärillä. Minulle opettaja sanoi, että voisinko vain availla suutani ilman ääntä, koska muuten esitys ei olisi täydellinen. Niin myös tein, ja sen jälkeen kaikissa laulutilaisuuksissa olen vain liikuttanut huuliani ääntäkään päästämättä.
Kommenttisi on surullista luettavaa.
kylmätotuus
No woi pelhana sun kanssasi. Olisit nyt sisuuntunut edes sen verran, että olisit laulanut ihan pahuuttasi. Eikä se ole vieläkään myöhäistä. - Nm. Karaoke on sitä varten
No problems. Lyceossa teininä lauloi Porvoon Tuomiokirkossakin , ja monta vuotta jälkeenpäin siellä lauloi Klimenko :)
No olipa yllätys. Matin&Tepon orkesteri hajosi juuri ennen kovaa keikkaputkea.
Tosin ihmettelen, etteikö uutta yhtyettä saada pikaisesti kasaan.
Pitää saada fyrkkaa.
Ilman ei kannata twerkata. Toi M&T ei ollut tekemässä kiertuetta, irtokeikkoja, ehkä isojakin. Heebot piti viime vuonna lopetuskiertueen, päättyi Hartwalaa-areenalle. Kundit ilmoitti jatkossa vähentävänsä keikkailua ja tekeväns vaan irtokeikkoja.
Muusikko elää soittamalla, jos pändin solistit lyö pillejä pussiin, muusikon pitää ajatella elantoaan ja katella muita hommia. Muitakin raha-asioita oletettavasti takana, raha kuitenkin määrää tollasissa asioissa. Ei tommonen humppapändi hajoa mihinkään musiikillisiin erimielisyysiin.
Tuurauspändin kasaaminen ei välttämättä ihan helppoa. Kesän keikat pitkälti myyty, ketä ois vapaana? Lisäks se pitäis kuitenkin treenauttaa, opettaa koreografiat ja ilmeisimmin kyseessä jonkinlaisia spessukeikkoja, niistä omat ongelmansa. Kaikki toi maksaa rahaa ja voi olla, M&T produktionssilla ei yksinkertaisesti ole varaa alkaa kasaan uutta pändiä, koska keikkaliksat tietenkin jo sovittu.
Jollekin ihan ravintolakeikalle tms saapi helpollakin jonkin pändin taustalle, nyt vähänkin erilainen tilanne.
Rahasta kuitenkin mun mielestä lähinnä kysymys.
=DW=
Pitää lisäämäni.
Koronavirus voi myös vaikuttaa asiaan, paljonkin. Erittäin paljon pändejä jne peruuttanut oikeasti isojakin kiertueita jatkuvalla syötöllä, myös suomen keikkoja. Viimeks kai Carlos Santana perui koko euroopan kiertueen, myös suomen keikan koronan takia.
Niettä oisko ollut ihan pisneskuviota takana, oli niinkuin hyvä tekosyy keikkojen peruuttamiseen. Viranomaisetkin voi kieltää keikat. Sitäpaitsi, kyseessä voi olla provikkakeikkoja, jos ei väkee, ei fyrkkaa. Kyllä asia perustuu kuitenkin rahaan, jos myyty keikka peruuntuu, rahaa ei tule.
=DW=
Muistan kuin eilisen päivän, ajan jolloin Matin ja Tepon taustabändi oli Finlandes.
Nyt isommat tanssilavat ovat laittaneet lapun luukulle. Luku 500, jota kielto koskee ylittysi lähes kaikkien isojen suosikkilavojen kohdalla.
Kesä on rankka niille vanhemmille naisille, jotka ovat tottuneet kiertämään suosikkinsa perässä.
Soittajat joutuvat kelan luukulle, jos ei ole kunnon vakuutusta. Vai maksaako yhteiskunta sittenkin koronan aiheuttaman ansiomenetyksen.