Meri palaa

Kastepisara sylissä itkee
vailla hiljaisuuden rubiinimaljaa
kapinoin
väärä vuosisata ilman paikkaa
unohdin kysyä nimeä, hiekkaerämää esti
valo sokaisi katseen tulen keskellä

Yli taivaan elämänmyrskyssä
tuli muuttuu tomujuovaksi
kaatosade syöksyy tuntemattomaan ukkosen lailla
pimeyden on kohdattava haasteista suurin

Näkymätön PN muuttuu näkyväksi
rubiinimalja putoaa
hiljaisuus katoaa
äänimerkki vajoaa mereen
meri ottaa syleilyynsä
jää polttava tuska