Olen kokenut hermoromahduksen, syynä oli 2 raskasta tapahtumaa samaan aikaan.
Tuli vain kuuma olo, rannekello piti ottaa pois ja avata paidan napit. Lysähdin sängylle täysin voimattomana. Päässä pyöri monet ajatukset, otin lehden ja luin sitä kunnes olo parani.
Kokemuksena kammottava, se palaa aina mieleen silloin tällöin ja pelkotilat sen mukana. Tänään kaupassa tuntui että voimat vaan jotenkin uupuu. Olen levännyt koko päivän.
Samoin stressi on tuonut ihosairauksia jalkoihin ja käsiin.Jatkuva hermopaine rasittaa kauheasti. Ei kai tässä auta kuin levätä.
Onko muille sattunut samaa?
Tuli vain kuuma olo, rannekello piti ottaa pois ja avata paidan napit. Lysähdin sängylle täysin voimattomana. Päässä pyöri monet ajatukset, otin lehden ja luin sitä kunnes olo parani.
Kokemuksena kammottava, se palaa aina mieleen silloin tällöin ja pelkotilat sen mukana. Tänään kaupassa tuntui että voimat vaan jotenkin uupuu. Olen levännyt koko päivän.
Samoin stressi on tuonut ihosairauksia jalkoihin ja käsiin.Jatkuva hermopaine rasittaa kauheasti. Ei kai tässä auta kuin levätä.
Onko muille sattunut samaa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kerran kohtasin kovan jutun rauhallisena koti-iltana töistä tulon jälkeen. Suuta alkoi kuivata niin että kieli tarttui, enkä pystynyt puhumaan. Koko vartalon läpi meni kylmä kauhu, ilmeisesti kalpenin, peiliä ei siinä ollut. Aloin vimmatusti täyttää tiskikonetta kun jotain piti äkkiä alkaa tekemään. Sitten vasta huomasin hörppiä vettä. Toivuin muutamassa minuutissa, mitään jälkiä ei ole jäänyt eikä ole toistunut. En ajatellut sitä hermoromahduksena, ehkä järkytyksenä.
Järkytyksen merkit, äiti alkoi siivota lattiaharjalla isän kuoleman jälkeen.
Monesko menossa??
Kyllä kuule pesäpallomaila on kesäpsykiatrian laji. Nyt talvella pitää huitoa jääkiekkomailalla ja suksisauvoilla sekä omistaa psykologiset sukset, joilla hiihtää kauhua karkuun.
Kyllä pikkudeppareista aina selviää.
Hermoromahdus on eri asia kuin pikku deppari.
Hermoromahduksia on erilaisia, mutta
hermoromahduksessa usein pelkää menettävänsä elämänsä hallinnan.
Se aiheuttaa pelkoa ja kauhua.
Ehkä tämä on kulunut kysymys mutta kysyn.
Oletko hakenut apua terveydenhuollosta?
Kannattaisi varmasti, voisi jäädä esim turha pelko pois ja saisit apua tressaavaan elämääsi.
Suosittelen, ei kannata yksin pähkäillä, ainakin yöllä asiat saavat suuret mittasuhteet.
Lukion psykologiasta muistan että kun tietty stressi pistemäärä täyttää niin tulee hermoromahdus.
Kun tietty stressipistemäärä täyttyy, niin riski ja mahdollisuus saada hermoromahdus
kasvaa. Ihan kaikki eivät saa, mutta jos stressi jatkuu pitkään,
todennäköisyys lisääntyy tai tulee muita oireita esim. paniikkihäiriö tai ahdistuneisuushäiriö.
Psykologia toimii näin, sekin ala kannattaa opiskella.
No. Paniikihäiriöstä voikin olla kyse.Hyperventilointi paperipussiin.
Varaa terkkariaika kuitenkin. Ei kannata leikkiä.
Beng
Kuulostaa kyllä enemmän joltain paniikkihäiriökohtaukselta. Kantsisko hakeutua johonkin juttelemaan, vaikka omalle terveysasemalle jos pelko uusimisesta jäänyt?
Jos omat tiedot ei riitä niin apua kannattaa kysyä.
Hei aloittaja ! Jatkuva stressi voi aiheuttaa monenlaisia oireita,
fyysisiä ja psyykkisiä, tuttu asia.
Jos suinkin mahdollista, pitäisi voida muuttaa niitä asioita
elämässään, jotka stressiä aiheuttavat,
kunnolla stressiin ja sen oireisiin ei oikein "pure" mikään muu.
Niin kauan kun stressin aiheuttajia on elämässäsi,
niin kauan kärsii stressistä. Se kuluttaa ihmistä.
On stressin aiheuttajat sitten elämäntilanteita tai ihmisiä, taloudellisia vaikeuksia
tai mitä vain, kun asioita saa järjestettyä paremmalle tolalle,
stressi alkaa helpottaa.
Kaikkia asioita, jotka aiheuttavat sekä stressiä että murhetta,
ei voi muuttaa, esimerkiksi läheisen kuolema tai vakava sairaus tai
oma vakava sairaus.
Olisiko sinun elämässäsi joku tai joitain asioita,
joita voisit "järjestellä uusiksi", että saisit helpotusta ?
Sanoit, että on ollut 2 raskasta tapahtumaa.
Tuli mieleeni semmoinen juttu, kun traumaperäinen stressireaktio.
Lääkäri olisi oikea osoite. Ei kannata kärsiä, koska apuakin varmaan löytyisi.
Olisiko paikkakunnallasi mahdollisuutta päästä vaikka psykologin vastaanotolle.
Iho-oireetkin olisi syytä hoitaa.
Nuorenpana, kun toisinaan stressiä saattoi kerääntyä, sydämen lisäksi reagoin iholla.
Kävin ihotautilääkärin hoidossa muutamia kertoja, aina samalla.
Kerrankin, kun menin ja istuin tuoliin, hän katsoi minua hetken aikaa ja kysyi sitten ´´mitä sulle on oikein tapahtunut.´´
Läheisen kuolema on kova juttu, uuvuttaa helposti kun valvomista ym. Parasta on levätä ja jos tuntuu niin lääkäriin, antavat rauhoittavia ym.
Rauhoittava lääkitys auttaa akuuttivaiheessa, mutta se ei saisi olla pitkäaikainen.
Suru pitäisi surra, ei turruttaa. Hyvä jos on tukiverkkoja, kaikilla niitäkään ei ole.
Vertaistuki voi olla joillekin apu.
Totta, lääkärit määräävät rauhoittavia ehkä liiankin helposti. Samoin sairaaloissa lääkitään että rauhattomat potilaat saataisiin "turrutetuksi".
Muistan kun äiti joutui sairaalaan niin puhe oli sammaltavaa, Huomasin heti että antavat lääkitystä että potilaat olisivat nk.helpompia hoitaa. Unilääkketkään ei auta jos niitä ottaa pidemmän jälkeen.
Isän hautajaisten aikaan en pystynyt ajamaan autoa ollenkaan, sain jotain rauhoittavaa ja olin vaan. Seuraavana päivänä olin taas kunnossa.
Kovat järkytykset vievät kestokyvyn, sitä vaan uupuu. Lepo ja lääkitys auttaa.
Jatkuvat pelkotilat aiheuttavat kuormitusta, tuntuu ettei oikein mikään auta. Kova stressi koko ajan.
Ihoni on tosi herkkä, se näkyy sitten ihon oireiluna.
Kannattaisi lisätä lääkärien määrää niin että kaikki olisivat jolloin kaikki voisivat mennä lääkärille itsensä luo
Aina kun elämä on sekaisin kannattaa vain olla tai sotkea lisää ja mennä lääkärille joka kirjoittaa reseptin vartin selvityksen jälkeen
Ei kannata ottaa mitään elämässään huomioon etukäteen eikä korjata mitään takakäteen vaan mennä lääkäriin, yksinkertaisempaa
Raskastahan se elämä on kaikille, tälle emme voi mitään.
Olen kokenut hetkellisiä pelottavia oloja, pelko että menettää hallinnan. Olen menettänyt muistista määrättyjä ajanjaksoja jotka ovat äärimmäisen tuskaisia.
Aloittajalla on ehkä ollut paniikkihäiriökohtaus ?
Googlaa se.
alottajalle :
ei sinulla hermoromahdusta ole,
voi olla montaki syytä kohtaukseen,
mene lääkäriin ja kaikki kokeet pitää ottaa,
myös sydän-filmi mieluummin vyö- laitteella joka on koko vuorokauden vartalonympärillä,
siinä näkee mahdolliset sydän pysähdykset ja epäsäännölinen toiminta,
- voihan olla myös lievä epilepsia olemassa,
joka on kehittyny jonkin tulehdussairauden tai jokun pienen pään-tärhdyksen seurauksena, tai joku happivajaus joskus aivoissa,
oletko loukannu päätäsi joskus,
siis mene lääkäriin siellä selviää mistä johtuu kohtaukset,
ei ole hermoromahduksesta ollenkaan kysymys,
Ei ollut paniikkihäiriö. Läheisen kuolema ja avoero samana päivänä=stressin sietokyvyn raja ylittyi.
Käy siltiki lääkärissä, kaikenvaralta,
otata kaikki verikokeet ja syd. filmit,
kyllä lääkäri tietää miten etenet toipumisessa,
jaksamista, ja hyviä ajutksia sinne jonnekin, elämä jatkuu,
Ymmärrettävää, läheisen menetys on raskainta mitä voi olla ja samaan aikaan toinen
raskas tapahtuma, juuri kun tarvitsisi tukea.
Toivottavasti voit jo vähän paremmin. Miten on mennyt ?
Ihan ok, tottakai sitä pelkää että tämä tapahtuma tulee uudestaan. Jää siis Post trauma päälle, ikävä kokemus,todella.
Netustä läydettyä: traumaperäinen stressihäiriö.
Mitä tapahtuu kun hermot romahtaa? Onko hermot rakennelma ja se lyhistyy kasaan? Vai litistyykö hermot? Kaatuilee yksitellen? Hermopörssiromahdus, siinäpä diagnoosia.