Fokus Israel

YLEMMÄN KARTTASARJAN väitetään kuvaavan palestiinalaisarabien aluemenetyksiä vuodesta 1947 alkaen. Karttasarjan vihreän symbolivärin todellinen merkitys muuttuu kartasta toiseen ja johtopäätös kehityskulusta on sen tähden virheellinen.

ALEMPI KARTTASARJA kuvaa johdonmukaisesti tosiasiallista hallintoa alueilla.

file:///C:/Users/Arto/Desktop/Oikea Israel.html

Ylemmän karttasarjan 1. kartassa vihreä ja valkoinen merkitsevät yhdessä Iso-Britannian mandaattialuetta, jolle Kansainliiton päätöksillä piti perustaa juutalaisten kansallinen kotimaa. Minkäänlaista arabihallintoa ei alueella ollut, vaan se oli ollut Turkin imperiumin alusmaata. Mandaattijärjestelmän tarkoitus oli perustaa itsenäisiä valtioita ensimmäisessä maailmansodassa hajonneiden imperiumien alueille. Sen puitteissa Lähi-itään perustettiin myös arabivaltiot Syyria, Irak, Jordania ja Libanon. Kansainliiton mandaattipäätökset vahvistettiin myöhemmin YK:n peruskirjassa, ja ne ovat kansainvälisen lain merkittäviä osia.

Kartan valkoinen väri merkitsee juutalaisten omistuksessa olleita maita. Mandaatin pinta-alasta nämä muodostivat noin 9 %. Noin 19 % oli arabien yksityisomistuksessa, mutta näitä alueita ei ole merkitty kartassa. Suurin osa maata oli brittien hallinnoimaa ei-kenenkään-maata (n. 70 %). (Survey of Palestine, Prepared in Dec 1945 and Jan 1946 for the Information of the Anglo-American Committeeof Inquiry, Volume 1, s. 257)

Ensimmäisessä kartassa vihreä väri ei siis symboloi arabien maanomistusta, asuinalueita tai hallintoa alueella vaan mandaattialuetta, jolle kansainvälisten lainvoimaisten sopimusten perusteella tuli mahdollistaa juutalaisten kansallisen kodin uudelleenperustaminen.

ALEMPI KARTTASARJA kuvaa alueen hallintoa todenmukaisesti.

***

YLEMMÄN KARTTASARJAN 2. kartta kuvaa YK:n yleiskokouksen 29.11.1947 hyväksymää ehdotusta mandaattialueen jakamisesta juutalaisvaltioon ja arabivaltioon. Ehdotuksen taustalla oli se, että Iso-Britannia oli ilmoittanut luopuvansa huoltohallinnosta ja ympäröivät arabimaat uhkasivat sodalla, mikäli juutalaisyhteisö itsenäistyy. Koska arabit eivät hyväksyneet ehdotusta, sen perusteella ei edetty sopimukseen eikä siitä kansainvälistä lakia.

Kartan vihreä väri merkitsee jakosuunnitelmassa YK:n arabeille ehdottamia maa-alueita.

Koska yleiskokouksen ehdotuksella ei ollut tosiasiallista tai lainvoimaista merkitystä alueiden hallintaan, se on jätetty pois ALEMMASTA KARTTASARJASTA.

***

YLEMMÄN KARTTASARJAN 3. kartassa ollaan Israelin itsenäistymisen jälkeisessä ajassa. Kun Iso-Britannia vetäytyi alueelta toukokuussa 1948, juutalaisyhteisö julisti Israelin valtion syntyneeksi. Israel tarjosi rauhaa naapurivaltioille ja kansalaisuutta kaikille alueensa asukkaille, mutta monet arabijohtajat kehottivat arabeja pakenemaan alueelta, jotta he voisivat palata sodan voittajina. Israelin julistauduttua 14.5.1948 itsenäiseksi kuuden arabimaan joukot hyökkäsivät sen kimppuun kaikilta rintamilta. Keväällä 1949 solmittujen tulitaukosopimusten mukaan Israel hallitsi valkoisella merkittyä osaa maa-alasta, Egypti miehitti Gazaa ja Jordania miehitti Jordan-joen länsirantaa.

Sodan seurauksena syntyi n. 800 000 palestiinalaisarabin pakolaisongelma. Israeliin jääneet n. 150 000 arabia saivat Israelin kansalaisuuden. Vihollisuuksien tähden arabimaista pakeni tai karkotettiin n. 800 000 juutalaista, joista tuli Israelin kansalaisia.

Vihreä väri kuvaa tässä Egyptin ja Jordanian miehityksiä. Tilanne on kuvattu ALEMMAN KARTTASARJAN 2. kartassa.

***

YLEMMÄN KARTTASARJAN 4. kartassa on ohitettu vuosina 1967 ja 1973 käydyt sodat, joissa Israel joutui puolustautumaan arabivaltioiden hyökkäystä vastaan. Vuoden 1967 sodassa Israel sai haltuunsa Gazan, Jordan-joen länsipuolen, Golanin kukkulat ja Siinain niemimaan, jonka se palautti Egyptille vuonna 1979 solmitun rauhansopimuksen yhteydessä. Tämä tilanne on kuvattu ALEMMAN KARTTASARJAN 3. kartassa.

Vuonna 1993 Israel ja Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) sopivat rauhanprosessin periaatteista. Sopimuksen mukaan Israel luovutti prosessin ensimmäisessä vaiheessa osia Länsirannasta ja Gazasta palestiinalaisten itsehallintoon.
Sopimuksen mukaan palestiinalaishallinnon olisi prosessin ensimmäisessä vaiheessa pitänyt luopua Israel-vastaisesta terrorista, terroriin kiihottamisesta ja päämäärästään tuhota Israel. Oslon prosessi epäonnistui jo 1994 lisääntyneeseen terroriin ja itsemurhaiskuihin, mikä on pakottanut Israelin suojautumaan mm. turva-aidalla, kulkurajoituksilla ja puolustuksellisilla asejärjestelmillä, kuten Iron Dome -rakettitorjuntajärjestelmällä.

***

VASTA MOLEMPIEN KARTTASARJOJEN VIIMEISESSÄ KARTASSA VIHREÄ VÄRI kuvaa ensimmäisen kerran palestiinalaisarabien hallintoa alueella.