KELA ja pillerit

Kun itse asioin ensimmäisen kerran KELAssa. Otti minut vastaan ystävällisesti tervehtien tummahipiäinen ja lihaksikas KELAn miesvirkailija. Siihen aikaan tukihakemusasiakkaat otettiin vastaan virkailijoiden työhuoneissa kaikessa rauhassa ajan kanssa, poissa viraston muusta metelistä ja hässäkästä. Istuuduimme molemmat ja hän alkoi kertoa erilaisista työllistymis-/koulutusvaihtoehdoista, jotka mahdollistaisivat erilaisten tukipalveluiden käyttämisen ja oikeuttaisivat minut mitä erilaisimpiin tukiin.

Olin hieman ymmälläni tukiviidakosta, ja esitin virkailijalle viattoman kysymyksen: "Mutta olisiko sellaista vaihtoehtoa, että vain menisin johonkin palkkatyöhön?"

Hän katseli minua ikäänkuin olisi kertonut tämän tuhansia kertoja aiemminkin: "Työttömyyttä on kaikkialla, jopa tässäkin huoneessa. Näet sitä kun katsot asuntosi ikkunasta ulos, tai kun avaat televisiosi. Voit tuntea sen liikkuessasi julkisella paikalla, kun menet kirkkoon tai kun maksat verojasi. Työttömyys on maailma, joka on vedetty silmillesi sokeuttamaan sinut totuudelta."

Kysyin: "Miltä totuudelta".

Hän jatkoi: " Että olet orja. Kuten kaikki muutkin, sinäkin synnyit sidottuna, synnyit vankilaan jota et voi haistaa, maistaa taikka koskea."

Tämän jälkeen hän lisäsi: "Ikävä kyllä kenellekään ei voi kertoa mitä työllistyminen on. Sinun on nähtävä se itse".

Tämän jälkeen virkailija katsoi minua hiljaisena pitkähkön tovin, jonka jälkeen hän ojensi kätensä pitäen siinä sekä sinistä että punaista pilleriä. Hän sanoi vakavalla äänellä: "Tämän jälkeen ei ole enää paluuta." Hän jatkoi: "Mikäli valitset sinisen pillerin, heräät kotoasi huomisaamuna krapulaisena, onnellisesti työttömänä ja asiaankuuluvat tuet suoritetaan tilillesi säännöllisesti kuukausittain". Pienen tauon jälkeen hän sanoi: "Mikäli valitset punaisen pillerin, saat selville työllistymisen salat viimeistäkin sopukkaa myöten."

Ojensin käteni punaista pilleriä kohti ja virkailija varoitti minua: "Muista, että tarjoan vain totuutta." Hänen varoituksensa sai sisuskaluni pyörimään, mutta otin pillerin sormieni väliin, laitoin suuhuni ja nielaisin sen virkailijan tarjoaman veden kyydittämänä.

Pillerillä oli rauhoittava vaikutus ja virkailijan ääni alkoi hypnoottisesti kertoa minulle työllistymisen salaisuuksia. "Elämme työntekijäjärjestöjen, valtion ja työnantajärjestöjen kolmikannassa." Pukli kohosi suuhuni välittömästi ja roiskui toimiston lattialle.

Hän jatkoi: "Vapaat työmarkkinat eivät Suomessa koskaan toimineet tyydyttävällä tavalla, oli työntekijöiden riistämistä, oli lakkoja, kapinoitakin. Niinpä markinat päätettiin ottaa kolmikannnan sovittaviksi. Siinä keskusjärjestöt sopivat suurista linjoista ja valtio antaa oman osansa sopua tukevina veropaketteina."

Hän piti pienen tauon, hörppäsi vettä ja jatkoi: "Tämä olisi voinut toimia, mutta ihminen sopii huonosti suuren koneiston osaksi, hän haluaa aina vetää vähän kotiinpäin. Tällaista kolmikanta ei periaatteessa hyväksy, niinpä työllistämisjärjestelmä on viallinen. Järjestöjen kesken sovittavat työehtosopimukset orjuuttavat niin työntekijöitä kuin työnantajiakin. Sopimus kahden osapuolen kesken ei kaipaa mitään järjestöä taakseen, muutoin kuin suositusten antajana."

Yökkäilin hetken, ja hän jatkoi: "Kyvyilläsi ei ole väliä, tulet aina saamaan TESsin mukaista, ellet sitten tyydy olemaan työtön ja haitaton osa kolmikantaa. Suomessa on aina ollut työttömyyttä. Osa kansasta on yksinkertaisesti mihin tahansa tuottavaan työhön kannattamatonta. Heistä on ainoastaan tuettuun työhön, jollaista julkinen sektori ennen tarjosi. Nykyään julkinenkin sektori on lähtenyt tavoittelemaan markkinatehokkuutta, mikä on tietysti pudottanut suuren osan työvoimasta kokonaan työllistymisen ulkopuolelle."

Hän lisäsi vielä: "Mikäli aiot työllistyä, on sinun työnhakijana yrittettävä hurmata mahdollinen työnantajasi videoesityksillä ja hauskoilla toisista erottuvilla hakemuksilla, eikä mitään väliä ole todellisilla kyvyilläsi, sillä tulet aina saamaan vain TESsin mukaista. Toisaalta et luultavasti tule saamaan työtä ollenkaan, sillä työvoimapulasta huolimatta ovat työpaikat Suomessa todella vähissä. Voimme vain arvailla kuinka huonosti olisi, jos työvoimasta ei olisi pulaa".

Tässä vaiheessa tuntui, etten pystynyt enää hengittämään ja kaaduin oksentaen toimiston lattialle. Tajuttomuus otti minut kylmään syleilyynsä, enkä enää uskonut saavani työtä. Seuraavana aamuna heräsin epätoivoisen juopotteluyön jälkeen kotoani krapulaisena, korvaukset työttömyydestä tulisivat ajallaan, mutta tietoni työllistymisestä ahdisti minua.

Olisinpa valinnut sinisen pillerin.