Kun tapoit rakkauteni,
kuivuivat kyyneleeni.
Seuranasi enää tyhjä katse.
Käsissäsi riutunut ruumis.
Takaisin ei mieleni enää palaa.
kuivuivat kyyneleeni.
Seuranasi enää tyhjä katse.
Käsissäsi riutunut ruumis.
Takaisin ei mieleni enää palaa.
Miksi suret tyhjyyttä?
Ihmettelijä
7404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
en pystynyt tappamaan rakkauttani
vaikka yritin..
että olisi helpompaa
..olla.
Minun rakkauteni ei ole kuollut.
Se on tuolla jossain..
pinnan alla piilossa
olemassa
aina.
Kummankohan kohtalo on oikeasti julmempi? Ihmisen, joka järjestelmällisesti ja tarkoituksen mukaisesti tuhoaa tunne-elämänsä selviytyäkseen elämästä vai henkilön, joka elää menneessä? Vaikea sanoa. Pahoja molemmat.
Molempi Pahempi.
Olosuhteet varmasti vaikuttavat kuinka selviydytään. Olen sitä mieltä, että rakkaus on olemassa kuitenkin aina. Se on löydettävissä. :)
Tilanteet muuttuu, rakkaus muuttaa muotoaan, mutta Itse Rakkaus on ja pysyy. Se on ihmisessä itsessään. Olen sen tuntenut ja kokenut.
Valtava tunne, kun roihahtaa.
Tajuan sen olemuksen.
Polttava. :)
Rakkaus on!
"Se on löydettävissä". Taisin todeta samoin ensimmäisen pidempi kestoisen roihahduksen jälkeen. Myöhemmin roihahti uudelleen. Eli teoria oli oikea ja taas mentiin. Nyt voisin todeta, etten välttämättä halua olla enää löydettävissä. Toimisikohan tuo toiseenkin suuntaan yhtä tehokkaasti....
Aina on riski olla löydettävissä. Itsekin haluaisin olla löytämättömissä ja välttää riskinottoa. Kun otat riskin, niin riski saattaa ottaa sinut... :)
Vaikeaa on välttää riskejä, mutta joskus riskit tulevat eteen, vaikka välttelisi niitä.
Mitähän tälle asialle pitäisi sitten tehdä?
Pysyä piilossa ja juosta pakoon jo itseään?!
Näin hieman ajattelin. Suljen silmäni ja olen piilossa.
Samoin. :)
Ollaan molemmat!
Mitenhän kauan onnistumme tässä...silmät kiinni ja korvat auki...vai pitäisikö sulkea kaikki aistit, niin olisi vielä helpompaa... :D