Kuinkas ovat vanhemmat suhtautuneet kihlautuneisiin? Kuinka kauan seurustelitte ennen kihloja? Voin jo kuvitella omien vanhempieni ilmeet kertoessani tulevaisuudessa kihloista :D tästä päästäänkin seuraavaan ajatukseeni...eli...Olen tässä miettinyt kosivani miestäni ja päiväkin alkaisi olla jo valittuna...nyt vain mietin, että haluaisiko mies ehkä sittenkin itse kosia...etten vain pahoita hänen mieltään "hätiköimällä" ja kosimalla itse. Aikaahan tässä on vielä miettiä. Eiköhän kaikki selviä ajallaan :)
vanhempien suhtautuminen
pörriäinen
272428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Me kun ilmoitettiin mennemme niin molemmilta anopeilta itku siinä pääsi =) Onneksi ilosta itkivät ;) Appivanhemmat ja muut sukulaiset odottivat jo kihloja vuoden ajan, oltiin kuulemma aivan saamattomia! Mieheni äiti heti rupesi häistä kyselemään ja suunnittelemaan niitä ja mun äiti itkun seasta halatessaan sulhoa sanoi: mä oon niin kauan tuota "jussia" itelleni vävyksi haaveillu ja nyt mä sen saan! :D Eli oikein iloisesti meillä suhtauduttiin. Kihloihin mennessä oltiin seurusteltu vain 2,5 vuotta.
Onnea vaan kosinnalle ;)
Itse menin tuossa pääsiäisenä kihloihin. Kerroin ensin äidille ja hän sitten kertoikin siitä eteenpäin. Onnitteluja ja halauksia sateli kummankin osapuolen puolelta. Että hyvin ovat ottaneet tämän vastaan, vaikka ikääkään ei ole kuin vasta 16, kohta 17 vuotta. Ja ennen kihlausta olemme seurustelleet melkein 3 vuotta. Ja onnea teille kihlauksen johdosta sitten kun se päivä koittaa! :)
Milloin olet ajatellut mennä naimisiin?Iso päätös 16-vuotiaalle.
Kyllä häät on tulossa, kunhan tarpeeksi rahaa on saatu kerättyä kokoon. Uskon että siinä menee ainakin pari vuotta, että saa koottua tarpeeksi häitä varten, joten en näe tuossa mitään ongelmaa. Kyllähän sitä joutuu, vaikka täysi-ikäisenä menisi kihloihin, niin säästämään(ei tietenkään kaikilla näin) rahaa häiden järjestämiseen ja kyllä siinäkin menee aikaa. Noh.. Tuli nyt melko epäselvä tästä viestistä, mutta jospa siitä jotain selvää ottaisi. Ja tiedän kyllä, että olen nuori. Ja naimisiin mennään sitten, kun tarpeeksi rahaa on saatu säästetyksi, ei sitä rahaakaan ihan noin vaan saada.
Ja vaikka rahat saisitte säästettyä hetikin ne rahat niin silti teidän pitänee odotella 18 vuoden iän täyteen tuleminen tai pyytää lupa jostain korkeammalta taholta (vai onko tuo presidentin poikkeuslupakaan enää nykyaikana vaadittu juttu?)...
Onnea kihlautumisellenne ja toivon pitkää ikää suhteellenne!
Ja pitäähän se odotella sinne 18-vuotiaaksi asti ennen kuin voi häitä alkaa järjestelemään. Mutta kuten sanoin, menee tässä ainakin pari vuotta(luulisin), kun on saatu rahat kokoon, joten on jo tuo 18 vuoden rajakin mennyt siihen mennessä rikki. Ja tuosta poikkeusluvasta en tiedä.. Varmaankin jostain korkeammalta taholta se lupa pitää pyytää ja olisikohan siinä sitten edellytyksenä, että olisi tulossa perheenlisäystä tai uskonnosta..? En ole niin perehtynyt tuohon poikkeusasiaan, että tietäisin.
Mutta, kiitos kuitenkin onnitteluista!
Tietääkseni pitää olla opetusministeriön lupa,jos haluaa alle 18-vuotiaana avioitua.Ei taida edes olla edes järkeä niin varhain avioitua jos ei juuri ole näitä "ongelmia" kuten uskonto tai perheenlisäys...Onko sinulla ja miehelläsi näitä "ongelmia"?Suosittelen avoliittoa ennen avioliittoa, siinä todella näkee mihin kaikkeen on valmis.Et maininnut mitään onko mies painostanut tms.
Taitaa opetusministeriö vastata hieman eri vastuualueesta kuin teinien naimisiin menosta :D Oikeus- tai sisäministeriö taitaa olla oikea paikka kysellä naimalupaa..
Tuo suosituksesi avoliitosta oli huvittava. Miten sitä koskaan näkee mihin kaikkeen todella on valmis, vaikka asuisi kaksikymmentä vuotta avoliitossa ennen naimisiin menoa? Eikö pääasia ole tietää, että on kaikkeen valmis juuri kyseisen henkilön kanssa?
Vaivautuisit lukemaan nuo edelliset viestit, jos et vielä ole sitä tehnyt. Ja mies ei todellakaan ole painostanut mihinkään, miksi olisi ja mistä semmoista saa edes mieleen? Vapaa ehtoisesti suostuin, ilman painostuksia, ja tiedän tämän olevan minulle se oikea. Ehkä juuri sen takia en maininnut mitään siitä, onko mies painostanut, koska pidän sitä (minulle) itsestäänselvyytenä, että mies ei ole painostanut. Ja kyllä minusta siinä on järkeä avioitua, toisille se ei ehkä sovi. Ja olenko sanonut, että emme asuisi jo avoliitossa?
Ja meillä ei ole mitään näitä "ongelmia", mitä tuossa luettelit. Taisi jäleen tulla epäselvä viesti.. jospa siitä jokunen ottaa selvää
Lukemaan edelliset ja jotenkin sain sellaisen käsityksen, että mies painostaa kun haluaa ikäisesi tytön kanssa avioitua.Oletteko asuneet kauankin avoliitossa?Siinä tapauksessa avioliitto voi olla järkeväkin ratkaisu.Ei ollut aiemmin tarkoitus pahoittaa mieltäsi,anteeksi jos sen tein.
Et pahoittanut mieltäni, mutta kyllä ihmettelin, mistä on voinut saada sellaisen käsityksen, että mies painostaisi. Ja avoliitossa on tullut asuttua n. vuosi
Nuoret miehet (et tosin maininnut siippasi ikää)haluavat tietyssä vaiheessa mennä kihloihin jne.Se rauhoittaa jostain syystä niitä.Sellaista näkee aina välillä että mies painostaa, varsinkin kun on kyseessä ikäisesi tyttö ja mies on muutaman vuoden vanhempi.Hyvä, että tapauksesi ei ole sellainen.
Vaikea kuvitella, että joku äiti antaisi 15-vuotiaan tytön muuttaa kotoa (ellei kyseessä ole opiskelu joka yleensä tulee myöhemmin).En usko, että asutte yhdessä.
Laitoin tarkoituksella väärän paikan että herättäisin keskustelua ja näytti onnistuvan!Hienoa.Ajatuksesi asioista tosin kaipaavat lisää ikävuosia, kuullostit aivan teiniltä.
Enpä ole enää teini. Mitkä ajatukseni sinusta muka kuullostavat teinin ajatuksilta?
No tuota noin. Itse muutin kotoa lukion jälkeen pois ja se sopi minulle. Meillä päin kuitenkin oli/on erittäin yleistä se, että kotoa todennäköisesti joutuu muuttamaan pois jo yläasteen jälkeen mikäli haluaa lähteä ammattikouluun (tai astetta parempaan/suurempaan lukioon) toiselle paikkakunnalle (kotipaikkakunnallamme kun sellaista ei ole). Eli meillä päin yleensä tuon ikäiset yksin maailmalle lähtevät ovat yleisiä. TOSIN valtaosa heistä muuttaa koulun asuntolaan tms. mikäli sellainen on tarjolla (kustannuksellisista syistäkin), mutta silti usea kavereistanikin muutti aika pian yksiöön tai kavereiden kanssa asustamaan ns. kimppakämppään.
Myös serkkuni muutti tyttöystävänsä kanssa (seurustelivat jo yläasteella) ensinnä asuntolaan ja siitä melko pian sitten yhteiseen asuntoon. Että eipä kovin vanhoja hekään..
Täällä päin monikin ikäiseni asuu omassa vuokra-asunnossa tms, joten mitä ihmellistä siinä on?
Ja en ensinnäkään ole 15 vuotta, kuten annoit tekstissä ymmärtää. Ja omalla äidilläni, kuin myös isällänikään, ei ole ollut mitään muuttoa vastaan. Ja mistäs tiedät, jos vaikka minä haluankin enemmän naimisiin kuin mieheni? Jokatapauksessa, en sinuna yleistäsi, että kaikki miehet haluavat kihloihin sen takia, että se rauhoittaa niitä (mihin tämäkin perustuu?).
Onkos pian nokkelaampaa keskustelun herättelytapaa nähtykään..
Todella mietityttää, että millaista keskustelua halusit tuolla väärällä paikannimellä herättää? Ihan vain uteliaisuudesta kysyn..
Hmm.. keskustelun ulkopuolelta voisin heittää, että näistä kahdesta aikuisemman kuvan itsestään antaa... kyllä! Elikkä vastaus on Anneh69.
Kenelläkään ei varmaan kiinnosta tuo mielipiteeni, mutta näin vain minusta tuntuu (mutua kansalle!).. olenkohan ainoa?
Tarkoitus oli nähdä lukeeko näitä keskusteluja monikaan ja saada edes yksi palaute tätä juttua varten.
Kiitos mielipiteestäsi!Tosiaan oli tarkoitus saada aikaan keskustelua, jääköön kertomatta miksi.Kiitos kaikille vastauksista, etenkin Anneh69:lle.Työni on tehty joten poistun.Aurinkoista kevättä vain kaikille!
Noniin...asiat menivät vähän eri tavalla kuin suunnittelin. 26. mieheni yllätti ja kosi minua! Olin aivan yllättynyt, vaikka asiasta olikin puhuttu. On nyt on vasta kerrottu mieheni vanhemmille ja hyvin asian ottivat...tosin miehen puolen suku nyt tietysti tietää :D omilleni kerrotaan vasta huhtikuun puolella, kun kasvotusten haluan kertoa...omani tuskin aivan yhtä innokkaita ovat.
onneksi olkoon! :)
Omat vanhempani, erityisesti isä, osasivat todennäköisesti odottaa kihlausilmoitusta, sillä kihlattuni oli kysynyt luvan isältäni. Viikon ajan ehdin ihmetellä, kun isältä tuli outoja viestejä, kuten kyselyjä missä olemme, onko mieheni ollut ihana tms. aina kun olimme kahdestaan jossain. Kun lopultakin ilmoitimme (keskellä yötä!) vanhemmillemme kihlauksestamme, he ponkaisivat salamana sängystä ylös keittelemään kihlajaiskahveja ja ilmoittittelemaan kaikille mahdollisille tavoille uutisesta. Miehen puolen suku otti asian rauhallisemmin, vaikka hekin kertoivat asiaa jo tovin odotelleen.
Seurustelimme vuoden ennen kihloihin menemistä.
Olin itsekin välillä turhautua odotteluun, mutta kyllä se kosinta sieltä tuli.
Yritä sinäkin malttaa, vaikka en "tuomitse" naisen kosimista.
Iloisia ja onnellisia päiviä teille!
siis isäsi kyseli "onko miehesi ollut ihana?"
YÖÖÖÖÖÖK!
Mun vanhemmat suhtautui kuin yö ja päivä. Isä huomattuaan sormuksen ja tiedettyään asiasta onnitteli, mutta äiti ei puhunut pariin päivään juuri mitään eikä ollut huomaavinaan eikä tietävinään koko asiasta. Hän kielsi ensin järjestämästä kihlajaisia mutta kun sanoin järjestäväni ne itse niin ne saatiin meille eli tulevan morsiamen kotiin. Olemme olleet pian vuoden kihloissa eikä äiti ole onnitellut.. Kihlajaislahjan mukana olleessa kortissa taisi lukea painettuna onnittelut..
Olimme kuitenkin olleet yhdessä yli 2 vuotta ja kumpikin täysi-ikäisiäkin ettei kyllä olisi sen takia tarvinnut niskotella. Mutta kun ei menty sillon kun äiti oli asian aatellut.
Miten olis jos varovaisesti kysyisit mieheltäs tuosta naimisiinmenosta että mitä hän on ajatellut ja sitten koittaisit ottaa selville onko hän suunnitellut sinun kosimista jo..
Viisi vuotta ollaan seurusteltu, siitä nyt kaksi kuukautta saman katon alla. Äidin suhtautuminen olisi varmaan vähintäänkin positiivinen... mutisi nimittäin eilen muka turhautuneena että "Niin te kaikki vaan luikitte johonkin avoliittoon, ja minä en saa pitää teille kihlajaisia!". (Veljenikin muutti kultansa kanssa yhteen tuossa joku aika sitten.)