Kokemäestä

Leivinuunin salaisuus
Kalevi Pietikäinen, komisario, Kokemäki
Viisilapsinen Lahtisen perhe asui Kokemäellä. Puolisoiden välit olivat riitaisat, ja vaimo sai kokea jatkuvia pahoinpitelyjä, joiden jälkiä hän mieheltään salaa kävi näyttämässä naapureille. Nämä pahoinpitelyt saivat sadistisia muotoja: erään kerran mies löi vaimoa käteen haarukalla, koska tämä kuulemma söi kuin sika. Toisen kerran hän veteli naista kädestä ympäri tuvan lattiaa ja painoi lopulta hänen päänsä lasten ulosteita ja ruoanjätteitä täynnä olevaan ämpäriin. Mies uhkasi myös tappaa vaimonsa tavalla, josta ei ikinä jäisi kiinni. Sosiaalilautakunta puuttui perheen asioihin 11 avioliittovuoden jälkeen vuonna 1958, ja Lahtisen lapset sijoitettiin eri perheisiin. Lauri-poika tuli viettämään vuoden 1960 joulua kotiin koulutoverinsa kanssa. Äiti ei ollut kotona, isä siivoili leivinuunia pimeässä huoneessa ja piti sen jälkeen totutusta poiketen ovet leivinuunin sisältävään tupaan lukittuina. Tammikuussa poliisi saa naapureilta tiedon Aino Lahtisen katoamisesta. Etsinnät aloitetaan talosta, ulkorakennuksista ja lähiympäristöstä. Tutkimuksissa ilmeni seikkoja, joista voi päätellä, että aviomiehen omatunto ei ollut aivan puhdas. Hänet pidätettiin ja vapautettiin jälleen. Poliisi tutki varsin sitkeästi ja perusteellisesti, mutta vaimoa tai hänen ruumistaan ei löytynyt. Vuoden 1966 syksyllä Lauri-poika lähetti poliisille kirjeen, jossa ilmaisi epäilyksiensä kohdistuvan tuvan leivinuuniin. Tutkintaa jatkettiin, mutta vasta syksyllä 1972 muuri purettiin. Noin metrin syvyydestä löytyi naisen muumioitunut ruumis. Aino Lahtinen olikin ollut "kotona" toistakymmentä vuotta jatkuneiden etsintöjen ajan. Kuolintapaa ei enää pystytty selvittämään, joten näyttöä murhasta ei ollut. Mahdollinen kuolemaan johtanut pahoinpitely oli rikoksena vanhentunut.
Tämän kirjan ilmestyessä aviomies on vainaja hänkin, ja hänen kanssaan on haudattu totuus siitä, mitä tapahtui Lahtisen talossa jouluna 1960.