Onkos kenelläkään vinkkejä,mitenkä saisin opetettua erittäin vilkkaan 2 vuotiaan pojan,käyttäytymään edes vähän kauppareissuilla?Ainoa keino,laittaa poika ostoskärryihin,ja niihinkin saa yrittää väkisin,kun ei halua millään niihin mennä.Olisi kiva vaikka pyöräillä kaupunkiin joskus,mutta kun ei pysy hetkeäkään vierellä,ei edes pelkää,että menee hukkaaan.Pää kylmänä ja taaksensa katsomatta juoksentelee pitkin poikin.Aika tuskastuttavaa...Rattaissa ei pysy tai ei siis edes suostu menemään niihin.Siis muuten aivan ihana,vaikka vilkas onkin.Onko kenelläkään antaa ohjeita???
Apua kauppareissuihin ??
Mamma
163795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
koita vaan jatkaa samaa linjaa, kaupassa tunge siihen istuimeen ja sanot tiukasti ei kun yrittää punkaa pois siitä. Samoin rattaissa, sido niihin valjaisiin kiinni ja EI joka kerta kun yrittää nousta pois. vaikka 1ooxpäivässä, kyllä se siitä....
joku sellainen tekeminen jossa hän käyttäytyy hyvin? Eli jos hän sasi otta esimerkiksi pikkukärryt ja valita näyttämiäsi tuotteta sinne itse, motivoisiko se häntä yhteistyöhön kanssasi? Jospa kertoisit ennen kauppaan menoa minne te olette nyt menossa, miten siellä käyttäydytään ja mitä aijotte ostaa sieltä. Jos toimitte näin ja silti sattuu jokin konflikti, selitä hänelle mitä hän teki väärin.
Kaupunkiin pyöräilystä sanoisin että odota vielä muutamia vuosia. Lapsesi on vasta kaksi vuotta vanha, ei hän ymmärrä "liikennesäännöistä" vielä mitään, hänen tärkein oppimisvaihe liittyy pyöräilyn tekniseen hallintaan. On totta ettei hän välttämättä tajua joutuvansa hukkaan, eli on vielä suht luottavinen luonteltaan ja seikkailunhaluinen, anna hänen toteuttaa itseään kehityskautensa mukaisesti - pyöräilkää hiljaisemmilla paikoilla, tutulla pihalla tai puistoissa. Hän on vilkas, hyväksy se tosiasia.
Kysyisin pikemminkin miten sinä voisit suunitella ulkoilua niin, että hän viihtyisi. Tiedän monia 2-vuotiaita, jotka eivät suostu kävelemään metriäkään, istuisivat aian vaunuissa. Onko lapsellanne liikuntaharrastuksia? Jos teillä kuitenkin on aikataulu ja hänen on siksi istuttava rattaisiin, selitä asia hänelle miksi nyt pitää istua rattaissa. Onko perillä joku sellainen asia, että hänen kannattaa hiukan odottaa sitä, malttamlla istua kyydissä. Kehu häntä kun hän malttaa olla vähänkin aikaa rattaissa. Kerro milloin hän saa taas kulkea rattaiden vierellä, ja pidä myös lupauksistasi kiinni.
Toivottavasti ei kuulostanut näsäviisaalta. Ja toivottavasti jostakin neuvosta on apua.
Aika tekee tehtävänsä, ei siinä muuta voi. Olen metsästänyt omaani näyteikkunasta jne. Lopetin kuljettamisen kauppaan. Odotin että kasvaa.
Niin,olisikin joku,joka oisi kiinnostavampaa,kuin karkuun juokseminen.Olen yrittänyt pikkukärryjäkin,mutta kun ei pysy sekuntiakaan vierellä.Heti juoksee hyllyjen väliin,niin ettei mahda kiinni saada,ja tietty nolottaa,kun ihmiset katsovat.Mikä on tietty tyhmää..
Kaupunkiin pyöräilyyn tarkoitin siis minun pyörän takana ja pikaisesti vaikka käydä vain kahvilla tai josain kaupassa jotain pientä uutta katsomassa,mutta kun en enää jaksa mennä juoksentelemaan ja koko kaupunkireisun lisäksi,menee itselläkin hermot ja tulee paha mieli.
Ei poika oikeasti mikään ilkeä ole,mutta kun on vaan niin vilkas.Kadehtien katselen joskus,muiden lapsia, jotka kävelevät äidin tai isän vierellä käsi kädessä.
Laivaristeilyllekin olisi kiva mennä,muttei voida kahdestaan mieheni kanssa mennä.Tietysti tekisi mieli mennä seisovaan pöytään syömään,mutta täytyisi mennä erikseen yksin,kun poika ei suostu menemään syöttötuoliin ja kun laitat väkisin,saat koko ajan pitää jaloista kiinni,ettei pääsisi pois kiipeämään ja tietysti kova huuto koko ajan päällä,niin että nautiskeleppa siinä sitten herkuista.Mutta toivo elää,että ehkä joskus hän osaa istua maltillisesti paikoillaan ja kävellä rauhassa vierellä......Vai mitä ??? ;-)
Kiitoksia kaikille vastanneille ja hyvää kesän odotusta..
että on myös olemassa sellaisia diagnooseja, jotka sopivat kuvaamaasi lapsesi käytökseen. Lähinnä tarkoitan tuota kiinni olemista. Meillä on eräs tuttu lastemme urheiluharrastuksen kautta ja hänen lapsellaan oli todettu jotain hahmottamisen häiriöitä tms. ja se oli ilmennyt pienenä mm sellaisena käytöksenä, että tämä lapsi ei ollut halunnut olla sylissä, rattaissa tai missään vastaavassa. Samoin koskettaminen tuntui hänestä epämukavalta. Tämä lapsi oli erittäin älykäs ja luonteeltaan hyvin kiltti. Hän on n. 4 vuotias nyt.
Kerroin tämän vain tiedoksi, saattaahan todella olla, että lapsesi ajan kanssa rauhoittuu eli kyse on vain vilkkaasta luonteesta. Mieleeni vain jäi askarruttamaan se kun sanoit että lapsesi ei millään halua istua syöttötuolissa tai rattaissa. Jos tähän liittyy jokin muu ongelma, pakottaminen ei varmasti tee hyvää ja teidän hermojakin säästääksenne kysyisin asiaa myös neuvolasta.
Hyvää kevättä!
2 vuotiaalle ei vielä anneta mitään käyttäytymishäiriöön liittyviä diagnooseja.
Meidän kuopus oli viime syksynä (2v) lähes samanlainen kuin alkuperäisen kirjoittajan lapsi. Kohta tulee 2,5v täyteen ja tyttö on rauhoittunut kummasti. Tosin tilalle on tullut kamalat raivokohtaukset, jotka alkavat yhan yhtäkkiä ilman mitään näkyvää syytä. Niitä saattaa tulla jopa keskellä yötä, kesken nukkumisen. On hän edelleenkin joskus melkoinen sähikäinen, jos on väsynyt kun mennään kauppaan.
Samanlaisia kauppareissuja on useampi tullut tehtyä! Eräänä kertana tuli piste asialle: Olin tytön kanssa pyörällä liikkeellä, ostoskassi molemmissa käsissä, ja taas tyttö hukassa keskellä kaupunkia. Pyörein ympäri kaupan uloskäyntejä, mutta ajattelin, että kait joku olisi tuollaisen vaahtosammuttimen kokoisen ottanut hoiviinsa, jos se olisi ulos kaupasta juossut. Tyttö löytyi yhden tarjoustavaralaatikon alta kikattamassa. Siitä paikasta nappasin sen kainaloon (tyttö potki kumisaappaat ympäri kauppaa) ja painuin suoraan muksumassiin ostamaan valjaat. Sen jälkeen valjaat oli käytössä varmaan toista vuotta, huolimatta siitä, että osa ihmisistä katsoi minua kieroon tyyliin "kuljettaa kuin koiraa".
Itsekkin ehdottaisin valjaita käyttöön. Antaa ihmisten katsoa jos niitä niin kiinnostaa. Tärkeintähän on, ettei lapsi pääse karkuteille. Ties mitä pienelle lapselle voi tapahtua kun katoaa kaupassa omille teille. Siitä voi koitua vaikka lapsen viimeinenkin kauppareissu, jos oikein huonosti käy. VALJAAT KÄYTTÖÖN VILKKAALLE LAPSELLE!!
Jotkut ehdotti, että et ota mukaan kauppaan, minä suosittelisin ottamaan mukaan vaan ja olemaan sitkeä. Itselläni on suht vilkas, juuri kolme vuotta täyttänyt poika. Meillä on nyt kauppareissut sujuneet hyvin jonkun aikaan. Mutta olipa meillä myös ne ajat kun rötkötettiin lattialla, karattiin ja keräiltiin hyllyiltä mitä mieleen juolahti. Tein sitten muutaman kuukausi sitten niin, että kerroin ennen kauppareissua, että menemme kauppaan ja miten siellä pitää käyttäytyä. Poika itsekkin tiesi eritellä asioita mitä kaupassa ei saa tehdä. Kuitenkin sitten kaupassa alkoi sama rumba. Poika otti hyllystä tavaroita ja pisti kärryyn, vaikka kiesin. Otin joka kerta puhutteluun ja sanoi, että jos ei usko niin sitten pitää mennä autoon odottamaan. Viidennen varoituksen jälkeen jätin kärryt siihen, nappasin kiukuttelen pojan kainaloon ja kiikutin autoon. Pistin vöihin ja lähdin takaisin kauppaan (ei ollut helppoa katsoa pikkuisen tihruttavia silmiä kun pisti hanttiin, mutta olin tiukkana). Kävin kaupassa pikapikaa ja kun tulin takaisin ei poika ollut yhtään itkuisen näköinen ja oli muutenkin ihan ok.
Toista kertaa ei ole autokeikausta tarvinnut tehdä ja kauppareissut on nyt jopa hauskoja, sekä äidistä, että pojasta.
Me käymme usein koko porukalla kaupassa. Muutaman kerran on huonosti käyttäytyvät lähteneet isän kanssa autoon odottamaan ja minä olen tehnyt ostokset loppuun joko yksin tai asiallisesti käyttäytyvän lapsen kanssa. Ja tietenkin se asiallisesti käyttäytynyt on päässyt kotimatkalla autossa suosikkipaikalle istumaan. Ja lapset ovat iältään 2-5v
Kauppoihin pitäisi laittaa ulko-ovelle lappu: K-6 ja henkilökunta valvomaan että kieltoa noudatetaan...
Ja älkääkä nyt sanoko että mitenkä lapset sit oppii käyttäytymään. Käytöstavat opitaan KOTONA eikä niitä mennä opettelemaan julkisiin paikkoihin muiden riesaksi!!! Onko se niin vaikeaa ymmärtää???
Juu varmaan kotona oppii kirjasta lukemalla, miten kaupassa käyttäydytään. Useimmat lapset ovat asiallisesti, joillakin on sitä hyllyjen tyhjentelyä ja kiukuttelua, aloittajan lapsi vain on vilkas. 2-vuotiaalle on vielä melko vaikeaa selittää miksei saa juoksennella, koska lapsella ei ole vielä itsellään tunnetta siitä, että voi eksyä tai käydä muuten huonosti. Lapsi luottaa, että äiti tulee perässä. Aloittajalle ei voi muuta sanoa kuin pitkää pinnaa. Vaikutat kärsivälliseltä ja järkevältä ihmiseltä, joten eiköhän se jossain välissä palkita. Lapset kasvavat huimaa vauhtia, ensi keväänä et ehkä enää edes muista näitä lapsesi tämänhetkisiä touhuja.
paljastanut taas kerran itsesi.
Tämä on niitä elämän pikku juttuja joiden olemassaolo pitää vain kyetä hyväksymään. En itsekään katso kaupassa kiukkuavia kakaroita sydän hellyyttä täynnä mutta mihinkä monikaan saisi lapsensa esim. juuri yksinhuoltaja tai jos puoliso on töissä ja kauppareissu pitää tehdä. Ajattele positiivisesti tyyliin "olempas minä hyvässä asemassa kun ei tarvitse taistella itse...".
Myös puolisoni viisivuotias saa joskus kaupassa kiukkukohtauksen ja tiedän että se on todella raivostuttavaa kun ei itse olekaan sivustaseuraajan roolissa vaan täytyy yrittää handlata tilanne jotenkin vaikka hävettää niin perkeleesti. Siinä tilanteessa myisin mieluusti koko tenavan vaikka torilla :)
Toisinaan taas katsellesta sivusta jonkun väsyneen perheenäidin taistelua kolmen kiukkuavan lapsen kanssa kaupan jonossa saatan jopa tuntea tiettyä vahingoniloa... riippuen omasta senhetkisestä mielialasta :)
Meidän lapset joutuivat hukanteille ja vieläpä vieraassa paikassa, tyttö oli 2 v ja poika 4 v. Onneksi paikka oli turvallinen ja hiljainen, mutta sen koommin ei ole tarvinnut lapsia kieltää "karkaamasta". Sovi jonkun tuttusi kanssa salajuoni: annat lapsen mennä omia teitään ja tämä tuttusi seuraa häntä, ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan! Annat lapsen huomata, että on eksynyt sinusta eikä löydä luoksesi takaisin. Eiköhän "kantapään kautta" ota opikseen ja pysyy vierelläsi jatkossa!
Ehdottaisin et antaisit pojallesi pienen porkkanan, miksi kannattaa olla kaupassa nätisti sen aikaa kun ostoksia tehdään. Esim. Jos on ollut kaupassa kauniisti, niin mennään siihen lastenleikkipaikkaan leikkimään hetkeksi tai ostetaan nannaa tai saa ajaa jollain euron laitteella sitten.
Sitten kauppareissun voi tehdä mielenkiintoiseksi itse hieman hulluttelemalla lapsen kanssa kaupassa esim. vähän reippaammin mennä hyllyjen välistä ja päristellä formulakuskin lailla.
Pysähtyä seurusteltavaksi lapselle mielenkiintoisen ihmisen kanssa.
Käydä joka kerta leluosaston kautta ennen kassalle menoa ja hieman testailla leluja lapsen kanssa (siinä sivussa tehdä havaintoja mikä lelu lasta miellyttää).
Jokohan alkaisi poika viihtyy kauppareissulla, =).