AMK:sta englanninkieliseen maisteriohjelmaan, vaatimustaso ja kokemuksia?

Itse hyppy AMK:sta yliopistoon ei sinänsä ole rankka. Se onnistuu tai ei onnistu.

Englanniksi opiskelu on aluksi työlästä. Mutta varsinainen koetinkivi on teoreettiseen opiskeluun tottuminen ja ammattikorkeaan verrattuna monella tavalla aivan toisen vaatimustason saavuttaminen. Useimmat yliopistoon päässeet siinä kuitenkin onnistuvat, mutta myös keskeyttäjiä on.

Kehotan menemään ainakin pariksi vuodeksi työhön, sellaiseen työhön jossa voit kohtuullisesti soveltaa amk- ja muita taitojasi.
Jos sen jälkeen jatko-opiskelu tuntuu hyödylliseltä, mene opiskelemaan vieraskieliset maisterijutut maahan, jonka kielenä on kyseinen vieraskieli.

Työssäoloaikana ehdit säästää ja päästä työnantajasi kanssa sopimukseen, joka helpottaa ulkomaanreissusi rahoitusta, ja helpottaa työllistymistäsi palattuasi.
Hienoa jos osaat edes vähän saksaa, koska sopiskelu saksankielisessä maassa (saksa, itävalta, sveitsi ja myös vähän venyen esimerkiksi hollanti ja tanskakin) ja pätkätyöt siellä onnistuvat helpommin kuin Britanniassa tai USAssa.

Itse opiskelin Britanniassa ajat sitten, siis ennen Suomen EU-aikaa. Rahoitin opiskeluni omilla työsäästöilläni. Onneksi lukuvuosimaksut vasta tulivat silloin ja olivat vielä pieniä.

Älä putkiopiskele itseäsi työttömäksi maisteriksi tai tohtoriksi! Älä tee näin itsestäsi riesaa itsellesi ja Suomelle.

Samapa se on mennä kokeileen, jos pääsee. Tältä paikkakunnalta en ole mitään kunnon työtä saanut opiskeluaikana. Pelkkiä hanttihommia tehnyt kesäisin pienellä palkalla. Kunnon paikkoihin olen päässyt haastatteluun, mutta sinne on niin vaikea päästä kun on yleensä kaksi haastattelukierrosta mistä pitäisi kunnialla selvitä. Lisäksi muilla hakijoilla enemmän aina työkokemusta. Sinällään ei kiinnosta jäädä tänne työttömyystilastoon pyörimään valmistumisen jälkeen tai hanttihommiin. Mielummin menen yliopistoon, jos pääsen. Työttömyyden vaara on jo nykyiselläänkin olemassa. Intoa opiskeluun sinällään riittää ja itseni kehittämiseen. Eipä tässä ole enään mitään hävittävää. Yhteiskunta on mitä on...