Onko Suomen oikeus vain rikkaita varten?

Olen eronnut vuonna 2013 ja siitä lähtien nyt 14-vuotta oleva poikani on asunut kanssani. Hän ei ole halunnut olla isänsä kanssa viiteen vuoteen. Vuosi sitten pojan isä, joka asuu toisella paikkakunnalla, alkoi oikeusteitse vaatia itselleen pojan yksinhuoltajuutta. Ollaan käyty viime vuonna kaksi kertaa käräjäoikeudessa ja tänä vuonna kerran hovioikeudessa. Molemmat oikeusasteet määräsivät pojan yksinhuoltajuuden isälleen kuulematta lainkaan poikaa oikeudessa. Lastensuojelu on ollut kuvioissa mukana vuoden ja ollut kyllä lapsen puolella siinä asiassa, ettei lapsen pitäisi joutua nyt muuttamaan elämäänsä radikaalisti muuttamalla lapselle vieraaksi käyneen isän luokse toiselle paikkakunnalle, jolloin lapsi joutuu myös vieraaseen kouluun.

Vuoden 2019 lopussa on määrätty laki siitä, että 12-vuotta täyttänyttä lasta on oikeudessa kuultava. Hovioikeus ei tätä lakia noudattanut, koska lapsen isä vastusti lapsen kuulemista. Miten lapsen isän sana voi nousta lain yläpuolelle? Johtuuko siitä, että lapsen isä on varakas ja vaikutusvaltainen? Kuuluuko lapsen isän asianajaja kenties johonkin hyvä veli - järjestöön, kun ikivanhoihin ja todeksi todistamattomiin asioihin vetoamalla oikeus päättää, että lapsen onkin nyt parempi asua isänsä kanssa.

14-vuotiaan lapsen pitäisi siis nyt vasten omaa tahtoaan muuttaa asumaan toiselle paikkakunnalle, jolloin lapsen elämä muuttuu radikaalisti. Onko tämä lapsen edun mukaista ja lapsen hyvinvointia lisäävää Suomen oikeutta?

Valituslupahakemus korkeimpaan oikeuteen on lähtenyt viikko sitten. Olen kirjoittanut asiasta sähköpostia lapsiasiavaltuutetulle Elina Pekkariselle. Kumpikaan taho ei ole vastannut mitään.