Minä olin niin nuori ja lapsellinen
ja jaksoin uskoa paljoon;
minä uskoin uniin ja unelmiin,
minä uskoin silmiin kirkkaisiin
ja huuliin heliseviin.
Mä käänsin katseeni valheesta pois,
ja pahuuden kielsin,
sitä niinkuin ei ois
tahdoin nähdä elämän kauniin.
Tänään tiedän mä jotakin enemmän,
opin surujen kautta tiet elämän,
opin murheiden kautta paljon.
Toki ilokin meitä voi opettaa,
mutta suru, siltä syvimmän tiedon saa,
mikä ihminen on ja mikä on tärkeää.
ja jaksoin uskoa paljoon;
minä uskoin uniin ja unelmiin,
minä uskoin silmiin kirkkaisiin
ja huuliin heliseviin.
Mä käänsin katseeni valheesta pois,
ja pahuuden kielsin,
sitä niinkuin ei ois
tahdoin nähdä elämän kauniin.
Tänään tiedän mä jotakin enemmän,
opin surujen kautta tiet elämän,
opin murheiden kautta paljon.
Toki ilokin meitä voi opettaa,
mutta suru, siltä syvimmän tiedon saa,
mikä ihminen on ja mikä on tärkeää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi voi..olisi varmaan pitänyt laittaa tää teksti tuonne "Runojen" puolelle. On liian pessimistinen tänne rakkauden "kultaisille poluille".
Itsekin olen pettymyksen ja surun kautta löytänyt
tien elämään
Anna olenko ohittanut sinut vai oletko ollut poissa?
Hyvin ilmaistu runo elämän opetuksista!
Kiitos vastauksistanne.
Niinhän se on, että opissahan me täällä elämässä ollaan ja laiskanläksyä tulee uskomattoman usein.
Olen ollut muutaman päivän poissa runostosta. Lähteeni kuivui)))
Nyt taas jokunen pisara muodostui sanoiksi.
Hyvää Pääsiäistä teille kummallekin.