Kirjoittajia
Etsin päteviä kirjoittajia, jotka tunnistavat itsestänsä seuraavat piirteet:
- Olet jo kirjoittanut jotain, mikä on muuta kuin keskiverto proosaa elämästäsi.
- Olet nähnyt nälkää, joka kertoo jotain kokemuksestasi.
- Otat kirjoittamisen tosissasi, koska uskot nöyryyden opettavan enemmän kuin ylimielisyyden.
- Hallitset ainakin seuraavat alalajit: editointi, palautteenantaminen, taustatyöt ja monipuolisen silmän kirjallisuudelle.
- Haluat ehkä auttaa uusia kirjoittajakykyjä löytämään sanansa. Uskot, että panostamalla yhteistyöhön voit vaikuttaa myös omaan kehittymiseesi.
- Et ole tekopyhä, paskanjauhaja tai tosikko.
- Haluat vaivoistasi (huomaa teksteistäsi) kohtuullisen korvauksen, mutta ymmärrät että köyhä kirjoittajan renttu tappelee viimeisestä sukkaparistaan, joten tyydyt tekemään työtä vuorotta ja palkatta, niin kuin olet tehnyt tähänkin asti. Sinulle riittää lupaus, että saat takuuvarmasti hyödyllistä palautetta kirjoittamisestasi, mikäli olet valmis kritiikkiin.
Eli jos tunnistat itsesi edes osittain tuosta ilmoituksesta, saatat olla jopa kiinnostunut seuraavasta:
Perustin jokunen aika sitten sivuston, jonka ainoa tarkoitus on palvella fiktiokirjoittamista Suomessa. Emme ole vielä lähteneet kansainvälistymään, emmekä omaa valtamassan suosiota. Siksi etsimme päteviä kirjoittajia, jotka haluavat ottaa osaa haasteeseen, eli kehittää sivustoa yhdessä jäsentemme kanssa. Tarvitsemme sisällöntuottajia, jotka tietävät mitä on kova työ.
Vastapalvelukseksi saat tukemme, kun ponnistelet kohti kirjallisuusmaailman koukeroita. Tarjoamme asiantuntemuksemme niin kirjoittamisesta kuin julkaisustakin sinun käyttöösi. Jäsenlistaltamme löytyy toisia kirjoittajia, kääntäjiä sekä kustannustoimittajakoulutuksen saanut henkilö, joita voit yrittää vakuuttaa lahjoillasi.
Valitettavasti emme pysty tarjoamaan taloudellista tukea, emme rahakorvauksia, emme edes kunnollista palkkaa, mutta voimme antaa sinulle jotain, mitä ei voi ostaa rahalla. Kirjoittaminen on meillä verissä, joten onkin aika kysyä: ”mitä virtaa sinun suonissasi, kun pitäisi tarttua tuumasta toimeen?”
Jos vastaat mielessäsi: ”Kyllä minä voin tarttua haasteeseen!” tee se jo tänään.
Linkin löydät tästä:
http://www.deathwriters.com
Etsin päteviä kirjoittajia, jotka tunnistavat itsestänsä seuraavat piirteet:
- Olet jo kirjoittanut jotain, mikä on muuta kuin keskiverto proosaa elämästäsi.
- Olet nähnyt nälkää, joka kertoo jotain kokemuksestasi.
- Otat kirjoittamisen tosissasi, koska uskot nöyryyden opettavan enemmän kuin ylimielisyyden.
- Hallitset ainakin seuraavat alalajit: editointi, palautteenantaminen, taustatyöt ja monipuolisen silmän kirjallisuudelle.
- Haluat ehkä auttaa uusia kirjoittajakykyjä löytämään sanansa. Uskot, että panostamalla yhteistyöhön voit vaikuttaa myös omaan kehittymiseesi.
- Et ole tekopyhä, paskanjauhaja tai tosikko.
- Haluat vaivoistasi (huomaa teksteistäsi) kohtuullisen korvauksen, mutta ymmärrät että köyhä kirjoittajan renttu tappelee viimeisestä sukkaparistaan, joten tyydyt tekemään työtä vuorotta ja palkatta, niin kuin olet tehnyt tähänkin asti. Sinulle riittää lupaus, että saat takuuvarmasti hyödyllistä palautetta kirjoittamisestasi, mikäli olet valmis kritiikkiin.
Eli jos tunnistat itsesi edes osittain tuosta ilmoituksesta, saatat olla jopa kiinnostunut seuraavasta:
Perustin jokunen aika sitten sivuston, jonka ainoa tarkoitus on palvella fiktiokirjoittamista Suomessa. Emme ole vielä lähteneet kansainvälistymään, emmekä omaa valtamassan suosiota. Siksi etsimme päteviä kirjoittajia, jotka haluavat ottaa osaa haasteeseen, eli kehittää sivustoa yhdessä jäsentemme kanssa. Tarvitsemme sisällöntuottajia, jotka tietävät mitä on kova työ.
Vastapalvelukseksi saat tukemme, kun ponnistelet kohti kirjallisuusmaailman koukeroita. Tarjoamme asiantuntemuksemme niin kirjoittamisesta kuin julkaisustakin sinun käyttöösi. Jäsenlistaltamme löytyy toisia kirjoittajia, kääntäjiä sekä kustannustoimittajakoulutuksen saanut henkilö, joita voit yrittää vakuuttaa lahjoillasi.
Valitettavasti emme pysty tarjoamaan taloudellista tukea, emme rahakorvauksia, emme edes kunnollista palkkaa, mutta voimme antaa sinulle jotain, mitä ei voi ostaa rahalla. Kirjoittaminen on meillä verissä, joten onkin aika kysyä: ”mitä virtaa sinun suonissasi, kun pitäisi tarttua tuumasta toimeen?”
Jos vastaat mielessäsi: ”Kyllä minä voin tarttua haasteeseen!” tee se jo tänään.
Linkin löydät tästä:
http://www.deathwriters.com
Vastaukset 25
Vanhimmat
En halua masentaa, mutta muutama huomio tässä:
- Miksi kukaan tekisi ilmaista työtä? Vain saadakseen kauttanne "kontakteja", vai? Rakkaudesta kirjallisuuteen ei oikein voi puhua, kun tarvitaab työpanosta. Pelkkä palautteiden antaminen ja lukemisesta puhumattakaan vie aikaa. Aika on arvokkainta mitä on, miksi siis kukaan tekisi sitä ilmaiseksi?
- Kaikki ne, jotka vähääkään tässä pienessä maassa jotain oikeasti osaavat ja ovat tehneet pitkäjänteisesti töitä mainitsemillasi alueilla, ovat ne kontaktit jo luoneet - ja voivat valita parhaat päältä. Näin vain on.
- Tosikoita ja paskanjauhajia löytyy harmillisen usein harrastajakirjoittajien, ei niinkään heitä ohjaavien joukosta.
- Eri maissa on vastaavanlaisia sivuja paljon. Valitettavan usein siellä käy se sama sakki, joka ei tule koskaan ylittämään julkaisukynnystä - paitsi netissä, jossa sitä ei ole. 10 vuotta harrastajakirjoittamista - se on minimiaika, jos tähtää johonkin. En tiedä ainuttakaan poikkeusta.
- Oletko muuten koskaan kuullut, että kustantajat olisivat oikeasti löytäneet netistä mitään arvokasta tai julkaisukelpoista? Se, mikä on netissä "julkaisu", ei päde printtimediassa. Edes Stephen King ei saanut lukijoita nettikirjalleen.
Kontakteja miehellä kuitenkin saattoi olla ennestään.
- "Kustannustoimittajan koulutuksen saanut henkilö" , jopas jotakin. Sellaista koulutusta ei Suomessa anneta. Luepa Teemu Makkosen toimittama tuore kirja aiheesta! (muodikas tuottajakoulutus tms. ei ole kustannustoimittajakoulutusta.) Olen itse töissä kustantamossa, kerro ihmeessä kuka kouluttaa!
- Onnea hankkeelle! Asiantuntijuus saa ja sen pitää maksaa, muussa tapauksessa se tuppaa olemaan laadusta irrallaan olevaa innokkuutta.
Editori
Ainakin kustannustoimittajakoulutuksen osalta.
Paasikivi-opistosta on parina vuonna valmistunut kustannustoimittajia. Haluatko nähdä todistuksen?
Miksi olet noin katkera?
- Aika ei kaikille ole arvokkainta. Minulle ainakin arvokkainta on terveys ja perhe. Kyllä moni voi ihan mielenkiinnostakin antaa palautteita ja jos lukee muutenkin, niin mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin lukea "nimettömien kirjoittajien" tuotoksia. Sieltä kun löytää joskus todellisia helmiä.
- Mistäs tiedät kontaktien luomisesta? Jos olet jossain yhdessä kustantamossa töissä, et voi tietää, mitä muut kustantamot haluavat. Vai onko sinulla kristallipallo?
- Tosikoita ja paskanjauhajia löytyy myös editoreista.
- Ai herra/rouva kaikkitietävä taas siellä laukoo elämän suuria totuuksia. Jokainen aloittaa jostakin, ihan vaan tiedoksesi.
- Mitäs jos teksti käsitellään netissä ihan vaan muuten ja sitten myöhemmin tarjotaan sitä kustantamoille, vaikka paperilla tai korpulla tai rompulla. Eihän kustantajilla välttämättä olekaan aikaa lueskella nettisivustoilla muiden tekstejä ja etsiä kykyjä, mutta jos teksti ensin arvostellaan ja editoidaan netissä, niin onhan sitä muutakin tapoja tarjota sitä eteenpäin.
- Koulutus olisikin hyvä sana. Niin paljon suoranaista paskaa tarjotaan lukijoille. Tuntuu, että niitä kirjoja ei ole toimitettu lainkaan. Filosofian maisterit tai muut kustannustoimittajan jakkaralle päässeet etsivät kaikenlaista mukataiteellista hömppää, eikä heillä tunnu olevan esim. kielioppisäännöistä hajuakaan. Monet lukijat taas haluaisivat rentoutua kirjallisuuden parissa, eivätkä lukea jotain taiteellisesti arvokasta (tosin sillekin on tilauksensa), josta joku pannumyssypäinen humanisti on saanut ekstaattisia kokemuksia pohtiessaan sanoman syvällisiä merkityksiä.
Hei, osta löysempi pipo. Luulisi sinun kustantamossa työskentelevänä tietävän, mitä ihmiset oikeasti haluavat lukea. Ja tiedoksesi, elämme 2000-lukua, netti on osa jokapäiväistä elämää.
Ja onnea kaikkitietävään elämääsi, onneksi emme muut ole tuollaisella tietomäärällä siunattuja, eihän täällä mitään uskaltaisi yrittää viritelläkään.
Aika ja sen hallinnan tunne arvokasta: et voi nauttia terveydestä etkä perheestä, ellei ole aikaa. Sitä ei voi valmistaa, tosin ei terveyttäkään.
Kuinka moni sairastuu kun ei ole aikaa?
Jos Kustannustoimittajan kirjasta puhut, niin eikö se ole Teijo Makkonen, joka kirjan on toimittanut? Löytyy nimittäin omastakin hyllystä. Ja oikeassa olet, eipä siellä tunnusteta meikäläisen koulutusta. Ehkäpä olenkin vain virtuaalihahmo, niin kuin ne kaksi muutakin jotka samaan aikaan kanssani valmistuivat.
Itse kyllä teen muuten ihan mielelläni ilmaistakin työtä. Minulla kun on välillä jopa aikaa, niin miksi en käyttäisi sitä rakkaimman harrastukseni parissa: lukemisen - vaikka sitten kynä kädessä. Kaikki eivät paahda uraputkessa rahankiilto silmissään, vaan haluavat antaa mahdollisuude palautteeseen ja editointiin myös tuntemattomille kirjoittajille.
Hyvä editori-nimimerkki!
Lainaan tekstiäsi ja annan sinulle vastauksia, koska edustat sitä asennetta, jota vastaan olen käyttänyt omaa kirjoitusaikaani jo muutaman vuoden. En tarkoita, että olisit ilkeä tai masentava. Itse asiassa uskon, että kerrot oman totuutesi niin kuin sen näet. Mutta muista, sinä olet editori etkä kirjoittaja, joten me näemme asiat hiukan erilaisesta näkökulmasta.
Lainaus:
”Miksi kukaan tekisi ilmaista työtä? Vain saadakseen kauttanne "kontakteja", vai? Rakkaudesta kirjallisuuteen ei oikein voi puhua, kun tarvitaab työpanosta. Pelkkä palautteiden antaminen ja lukemisesta puhumattakaan vie aikaa. Aika on arvokkainta mitä on, miksi siis kukaan tekisi sitä ilmaiseksi?”
Vastaus: Miksi kukaan tekee ilmaista työtä? Hitostako minä tiedän, miksi jotkut suostuvat tekemään töitä ilmaiseksi. Tiedän vain sen, miksi minä teen ilmaista työtä, joka syö helkkarin paljon ajastani. Maksan jopa sivustoni ylläpitokulut, enkä valita. Miksi siis teen tämän?
Maailma muuttuu. Kirjallisuus tekee kuolemaa tavalla tai toisella. Me kilpailemme televisiota ja elokuvia vastaan, koska kirjallisuus halutaan pitää omana ”viihdelajinaan”. Kirjailijat itse ovat muuttumassa pikkuhiljaa rocktähdiksi (seikka, joka on henkilökohtainen pettymys). Kustannusmaailma taas yrittää kutsua itseään sivistyneeksi, jopa siinä määrin että tavallinen maksava lukija ei kiinnostu kirjoista. Mistä tässä on siis kyse? Minä aion todistaa, että ihmisten käsitykset kirjallisuudesta ovat nyrjähtäneet sijoiltaan. Minä teen töitä ilmaiseksi vaikka vasta-alkajien kanssa, koska se EI OLE POISSA MINULTA! Mitä enemmän me saamme hyviä kirjoittajia Suomeen (tai maailmalle), sitä paremmat oltavat on myös minulla. Etkö ymmärrä, että ILMAINEN on yhtä kuin KUTSUMUS?
LAINAUS:
”Kaikki ne, jotka vähääkään tässä pienessä maassa jotain oikeasti osaavat ja ovat tehneet pitkäjänteisesti töitä mainitsemillasi alueilla, ovat ne kontaktit jo luoneet - ja voivat valita parhaat päältä. Näin vain on. ”
VASTAUS: Paskanmarjat sanon minä! Kontakteja on ehkä luotu, mutta mitä ne kontaktit ovat antaneet takaisin? Jippii! Nyt kirjailijat voivat vetäytyä julkkisten kanssa yhteisille cocktailkutsuille. Oikeasti - ja ilman sarkasmia – eikö tämä ole mielestäsi sitä pitkäjänteistä työtä? Luuletko, että me vain harrastamme? Uskotko, etten suhtaudu kirjoittamiseeni vakavuudella? Uskotko tosiaan, että kirjallisuutta olisi olemassa, elleivät kirjoittajat itse olisi aikanaan luoneet kontakteja toisiinsa. Olen äärettömän pahoillani, että juuri uuden tekniikan avulla, tämä kontaktien luominen on helpottunut. Älä minua syytä siitä, että olen tekemässä töitä sen eteen, että jopa NE JOILLA EI OLE KONTAKTEJA, voivat nyt kehittää itseään kirjoittajina, saaden tekemiseensä uutta näkökulmaa.
LAINAUS:
”Tosikoita ja paskanjauhajia löytyy harmillisen usein harrastajakirjoittajien, ei niinkään heitä ohjaavien joukosta.”
VASTAUS: Sinä olet provosoitunut tai katkera, jos väität tuollaista. Eikö vanha sanonta mennyt jotenkin niin, että juuri ne päätyvät kusteiksi, jotka eivät osaa itse kirjoittaa? Valitettavasti en halua uskoa tuohon, joten älä todista toisin, ja sano sanaakaan enempää. Anna minun pitää illuusioni, että kustannustoimittajat ja editoritkin ovat vain ihmisiä, eivätkä suinkaan katkeroituneita ja sokeita pölvästejä.
LAINAUS:
”Eri maissa on vastaavanlaisia sivuja paljon. Valitettavan usein siellä käy se sama sakki, joka ei tule koskaan ylittämään julkaisukynnystä - paitsi netissä, jossa sitä ei ole. 10 vuotta harrastajakirjoittamista - se on minimiaika, jos tähtää johonkin. En tiedä ainuttakaan poikkeusta. ”
VASTAUS: Olen kuule vieraillut niin monella sivustolla, että oksat pois. Olen nähnyt kaiken sen paskan, mitä internet voi ihmiselle syöttää. Olen myös turhautunut etsiessäni asiallista tietoa, olen hakannut päätäni pöytään, kun olet toivonut löytäväni fiksuja keskustelukavereita, olen kaivannut ihmisiä, mutta olen löytänyt läjän luolaihmisiä. Silti olen jatkanut etsimistä ja olen löytänyt muutaman helkkarin hyvän sivuston. Kas, kaikki eivät olekaan amatöörejä, mutta tässä ei ole kyse siitä. Tässä ei ole kyse siitä, miten nettikirjoittaminen kiinnostaa harrastelijoita. Etkö ymmärrä, että työnteko tapahtuu edelleen jokaisen omassa kirjoituskopissa? Etkö todellakaan näe, miten internet on vain työväline? Se ei ole lopullinen julkaisualusta, SE ON TYÖKALU! Ihmettelen todellakin pessimististä asennetta, jonka olet singonnut vastaukseesi. Toivottavasti sylkesi ei ole happoa, sillä silloin sinusta ei ole tähän. Olen edelleen pahoillani, mutta minä olen aloittanut tämän touhun, koska haluan muuttaa juuri tuollaiset käsitykset. Enkä jumalauta ole nähnyt vaivaa, nälkää, osamaksuvelkoja tai kärsinyt unettomuutta sen tähden, että antaisin periksi, jos tapaan tuollaisia mielipiteitä. Sinä et ehkä näe sitä, koska et ilmeisesti osallistu kanssani koskaan tämän alan kehittämiseen, mutta usko pois kun sanon sinulle tämän: Olen jo ylittänyt julkaisukynnyksen; on vain eri asia, koska käytän sitä. Kirjoittaminen ei ole vain julkaisua!
LAINAUS:
”Oletko muuten koskaan kuullut, että kustantajat olisivat oikeasti löytäneet netistä mitään arvokasta tai julkaisukelpoista? Se, mikä on netissä "julkaisu", ei päde printtimediassa. Edes Stephen King ei saanut lukijoita nettikirjalleen.
Kontakteja miehellä kuitenkin saattoi olla ennestään.
VASTAUS: Valitettavasti olen kuullut. Tiedän jopa tapauksia, jossa on varastettu freelancereiden tekstejä. Tuorein tapaus oli erään suomalaisen uutisblogin ylläpitäjän kirjoitukset, jotka varastettiin valtamediaan. Ja kun tapaus tuli julki, tämä varastajaksi osoittautunut taho ei edes pahoitellut tekoaan.
Mutta ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa. Et vain itse näe sitä, mitä minä olen tekemässä. En suinkaan esitä, että nettijulkaisu olisi uskottava tapa luoda kirjailijan uran kannukset. Toisille se voi olla ainoa tapa: huomaa sanavapautta rajoittavat valtiot tai toimintaelimet. Mutta kaikkihan eivät elä sellaisissa olosuhteissa, joten mihin muuhun nettijulkaisu pätee? Ainakin niille, jotka haluavat julkaista jotain, mutta eivät tavoittele taloudellista voittoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirjoittaja, joka haluaa luoda pitkän uran, voisi tehdä sen helpommin netissä. ME EMME OLE JULKAISUALUSTA! Me olemme tähtäämässä foorumijulkaisuihin. Me kirjoitamme kehittyäksemme paremmaksi. Mutta kun koettaa aika hyödyntää MONIPUOLISEN ilmaisutaidon työkaluja, me teemme sen perinteisin keinoin. Miksi? Siksi että siitähän kirjallisuudessa on kyse. Kirjallisuus ei ole uusia sähköisiä härveleitä, jotka syytävät tekstiä. Kirjallisuus on kirjoja, joiden tekijät ovat antaneet itsensä tälle vitun alalle. (Sori tuota vittua tuossa, mutta se tuli sydämestä).
LAINAUS:
"Kustannustoimittajan koulutuksen saanut henkilö" , jopas jotakin. Sellaista koulutusta ei Suomessa anneta. Luepa Teemu Makkosen toimittama tuore kirja aiheesta! (muodikas tuottajakoulutus tms. ei ole kustannustoimittajakoulutusta.) Olen itse töissä kustantamossa, kerro ihmeessä kuka kouluttaa! ”
VASTAUS: Kuten näet! Maailma muuttuu. Sait jo vastauksen kysymykseesi.
”Onnea hankkeelle! Asiantuntijuus saa ja sen pitää maksaa, muussa tapauksessa se tuppaa olemaan laadusta irrallaan olevaa innokkuutta.”
Kiitoksia kannustuksesta, mutta olen vielä erimieltä. Asiantuntemus syntyy kokemuksesta. Kokemusta tarjotaan sydämestä. AHNEUS maksaa, mutta sen taisit jo tietääkin.
Paasikivi-opisto? Eikös se ole se kokoomuksen kaaderikoulu? Työväen Akatemian ja Alkio-opiston oikeistolainen vaihtoehto kilpailemassa yhteiskunnan tukirahasäkistä.
Täsmennä toki jos muistan väärin.
Otit sitten oikein kirosanoja mukaan tehostaaksesi tekstiäsi....näinhän siinä monesti käy.
Muutama huomio:
- Mielestäni julkaisukynnystä ei nykyään ole.
On muita kynnyksiä, niihin jokainen kirjallisuuden alalla ja liepeillä häärivä huomaa. Menet minne tahansa kirjoittajakurssille tai -piiriin, niin saat kuulla: "Mä olen julkaissut... nää blogissa ja tolleen."
- Kutsumustyötä? Fine. Nuoruus ja idealismi, vanhuus ja kyynisyys-- Ei kai aina kuitenkaan. Kun on esim. asuntovelkaa tai lapsia, ei monikaan halua tehdä ilmaista työtä. Olisin periaatteessa kiinnostunut tästä, mutta kun saan samasta työstä palkkaa muualta, niin ei ahneus vaan muut asiat ratkaisevat. Jos voin mennä lasteni kanssa uimahalliin, teen sen mieluummin kuin tekisin ilmaista työtä. Olen mustasukkainen ajastani.
(Kuinka moni tietokoneen korjaaja tulee tekemään homman ilmaiseksi, silkasta intohimosta ja kutsumuksesta? Tai sähkömies? Tai lääkäri, vaikka ovat kai humanisteja? Nettilääkäritkin saavat palveluksistaan palkkaa, joltain taholta.)
- Tein vuosia ilmaista työtä, jonkinlaisesta kutsumuksesta. En enää jaksa. Olen sentään jo 42, 15 vuotta riitti kohdallani.
- Editorille seikkanen: Kustannusmaailmassa kukkii kyynisyys enemmän kuin missään. Mutta toisaalta sitä ruokitaan kiitettävästi niiden taholta, jotka kässärin lähetettyään soittavat päivittäin ja odottavat ennakoita. Joku on jopa sanonut, että kustantamoissa tarvittaisiin portsaria. Miksi Haanpää ei vastaa puhelimeen? Koska liian moni lahjaton ja sinnikäs yrittää soittaa liian usein, voi Makkosen kirjastakin päätellä. Sama kässäri seilaa kuukausia, muutama pilkku paikkaa vaihtaneena. Joko nyt tärppäisi? Niille ihmisille ei ole olemassa muita taloja kuin pari suurta, siksi vaihtoehtoja ja asenteiden muuttumista tarvitaan.
Oletko Kanerva saanut töitä?
Late
Heips!
Ja kiitoksia osallistumisesta.
LAINAUS:
"Mielestäni julkaisukynnystä ei nykyään ole.
On muita kynnyksiä, niihin jokainen kirjallisuuden alalla ja liepeillä häärivä huomaa. Menet minne tahansa kirjoittajakurssille tai -piiriin, niin saat kuulla: "Mä olen julkaissut... nää blogissa ja tolleen."
VASTAUS:
Toivottavasti julkaisukynnys pysyy. Toki joissakin tapauksissa käsitettä on venytetty, mutta jos julkaisukynnys poistuisi, en edes halua ajatella seurauksia.
LAINAUS:
"Kutsumustyötä? Fine. Nuoruus ja idealismi, vanhuus ja kyynisyys-- Ei kai aina kuitenkaan. Kun on esim. asuntovelkaa tai lapsia, ei monikaan halua tehdä ilmaista työtä. Olisin periaatteessa kiinnostunut tästä, mutta kun saan samasta työstä palkkaa muualta, niin ei ahneus vaan muut asiat ratkaisevat. Jos voin mennä lasteni kanssa uimahalliin, teen sen mieluummin kuin tekisin ilmaista työtä. Olen mustasukkainen ajastani.
(Kuinka moni tietokoneen korjaaja tulee tekemään homman ilmaiseksi, silkasta intohimosta ja kutsumuksesta? Tai sähkömies? Tai lääkäri, vaikka ovat kai humanisteja? Nettilääkäritkin saavat palveluksistaan palkkaa, joltain taholta.)
- Tein vuosia ilmaista työtä, jonkinlaisesta kutsumuksesta. En enää jaksa. Olen sentään jo 42, 15 vuotta riitti kohdallani."
VASTAUS: Olet kuitenkin tehnyt ilmaiseksi töitä. Tiedät siis, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ei palkkaa, ei tukea, ei mitään. Voit luottaa vain itseesi ja tehdä parhaasi. Sinua joko kiitetään tai sitten sinulta vaaditaan lisää, koska annat työpanoksesi ilmaiseksi. Vaikutuksia on melkein mahdotonta nähdä, jos on väsynyt. Kun sinulta loppuvat voimat, hyeenat etsivät uuden ruumiin kaluttavaksi. Pitäisikö siis olla luonteeltaan hihhuli, jehovantodistaja tai omata joku muu korkeampi ajatus, jotta jaksaisi? Tuskinpa. Sen voin kuitenkin sanoa, että useimmat meistä tuhlaavat aikaansa, kun etsivät "viihdykettä" milloin mistäkin. Toki perheellisten kanssa asia on eri. On helkkarin hyvä, että perheen kanssa viettää aikaa. Minulla ei kuitenkaan ole sellaista perhettä, joka tarvitsisi minut hääräämään jaloissaan, joten minä kirjoitan.
Pointti on kuitenkin tässä: jos sinulla on se, näet sen. Jos sinulla ei ole sitä, et myöskään ymmärrä sitä. Tarkoitan, että jos voin tehdä jotain, minä myös teen. Olen juuri se tietokoneenkorjaaja joka käyttää vapaa-aikansa auttaakseen niitä, joille tietokoneet eivät ole yksinkertainen juttu. Olen se heppu, joka auttaa sinua, kun sinä jäät yksin. Miksi? Miksi helkkarissa kukaan tekee sitä? Tarvitaanko siihen suurta ideologiaa? Minusta siihen ei tarvita muuta kuin tahtoa. Köyhä antaa vähistään ja sitä rataa. Maailmanpelastus jääköön niille, jotka tuntevat syyllisyyttä olemassa olostaan. Minä teen tämän siksi, että osaan järjestää aikatauluni. Eikä tässä ole kyse mistään salatieteestä tai jostain mullistavasta ideasta. Se joka ajattelee niin, on väärässä. Tässä on kyse kirjoittamisesta, vinkkien antamisesta ja oppimisesta. Kun syvennyn tekemään analyysia jonkun kirjoituksesta, opin samalla myös omasta kirjoittamisesta. Toki voisin lainata tekstit kirjastosta ja tehdä kaiken yksin. Silloin kukaan ei käyttäisi hyväksi antamaani aikaa. Silloin tekisin kaiken itselleni, joten voisin nostaa jalustani puolia. Mutta kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, miten elämässä pitää olla haasteita. Niitä haasteita pitää olla tai muuten rupeaa käyttämään oikoteitä. Jos haluan pärjätä omillani, joudun tekemään helvetinmoisen urakan, jotta saan kirjoittamiseni pysymään jatkuvana. Kuka haluaisi ostaa käsikirjoitukseni, jos en voi näyttää kykyjäni? Kuka laittaisi rahaa tekstieni julkaisuun, ellen voi antaa parastani? Ei kukaan! Toivottavasti ei kukaan, sillä siinä ei olisi mitään järkeä.
Et ehkä näe samaa kuin minä, mutta näet kuitenkin sen, miten kirjallisuus räpistelee montussaan. Näet varmasti kaksi totuutta, jos vain avaat silmäsi. On hienoa, että nuoret ovat kiinnostuneita kirjoittamisesta, mutta on ikävää, ettei omaan tekemiseen kuluteta aikaa. Lopputulos on havaittavissa kustantamoissa. Kustannustoimittajat pidetään kiireisinä, koska pöydälle kertyy puolivalmiita tekstejä, joiden perään soitellaan jatkuvasti. Milloin joku aloittaa saatekirjeensä näin: "Olen seuraava Stephen King" tai näin: "Tässä se on. Minulla olisi myös tämä ja tämä ja voisin tehdä tämän ja tämän ja ja ja...", mutta kuka näistä on valmis kuulemaan totuuden? Kuka on valmis nielemään ylpeytensä kun kustantamosta ei saa kuin lyhyen ei-kirjeen. Kuka jatkaa kirjoittamista sen jälkeen? Kuka ymmärtää olla häiritsemättä? Kuka tajuaa laittaa parhaansa peliin, jotta ei olisi yksi noista tunareista?
Kuten itsekin sanoit, sinulla on perhe, sinulla on aikaa ja sinulla on rahaa. Saat joka kuukausi palkan työstä jota teet. Toisin sanoen, sinulla on elämä hallussa. Tiedät varmasti sen, että vain harvat kirjoittajat elävät julkaisutuloilla. Tiedät sen takuuvarmasti, koska sanoit olevasi töissä kustantamossa. Tiedät siis kuka maksaa liksasi. Oletko kuitenkaan kuullut, että kirjoittaja valittaisi osastaan? Siis oikea kirjoittaja, joka tekee työnsä hyvin? Ei, et ole kuullut oikean kirjoittajan valittavan, koska kirjoittajalla ei ole aikaa sellaiseen. Sitä paitsi kirjoittaja kunnioittaa sinua, koska sinä säästät hänet suurimmalta nöyryytykseltä, eli kirjoitusvirheiltä ja asiavirheiltä. Miksi et siis itse kunnioita kirjoittajaa? Enkä puhu tusina kirjoittajista, jotka ovat käsi ojossa kinuamassa ennakkoa.
Minä teen tätä helkkarin työtä ilmaiseksi, koska en halua muiden matelevan sen tähden, mitä he ovat. Minulla ei ole aikaa, minulla ei perhettä eikä minulla ole rahaa, jolla ostaa aikaa tai helliä perhettä. Minä en saa palkkaa työstäni, mutta olen jo hyväksynyt osani. Hyvä kun jotkut edes ymmärtävät miksi teen tätä. Todisteeksi käy mikä tahansa keskustelu, joka syntyy ilmoituksistani. Todisteeksi kelpaan minä, jos vain tulet katsomaan elämääni. Silti jatkan kirjoittamista, ja silti etsin toisia kirjoittajia, koska asia nyt vain on niin. Teenkö siis jotain rikollista, kun haluan auttaa muita? Teenkö jotain väärin, jos en pyydä työstäni rahaa? Olenko minä tyhmä, koska en halua kirjoittaa vain rahasta? Jaa-a, sano sinä se. Tässä kun yritetään parhaan mukaan pitää mieli avoinna, ettei katkeruus juurtuisi sisälle.
Tiedätkö kuinka montaa kertaa olen ollut valmis antamaan periksi, kun näen laiskaperseitä, jotka kutsuvat itseään kirjoittajiksi? Välillä olen enemmän kuin kyllästynyt potkimaan ketään ylös, jotta nämä voisivat lysähtää taas alas. Välillä haluan ottaa kaiken ajan itselleni, mutta tiedätkö mitä? Se olisi luovuttamista. Se olisi itsensä huijaamista, koska jos olen kannustanut muita tekemään parhaansa ja annan itse periksi, olen muuttunut valehtelijaksi. Niitä kasvoja en halua nähdä peilistä, vaikka saisin siitä maksun.
Mutta taidat olla aika vanha, kun vielä tuollaisia pohdiskelet.
Katkeruus ei kaunista ketään.
http://www.paasikiviopisto.fi/index.phtml
Eipä niitä kustannustoimittajan töitä ihan joka oksalla ole. Suuret kustantamot arvostavat enemmän hienoja titteleitä (ja maksavat kuitenkin suht surkeaa palkkaa). Itselläni on tällä hetkellä sikäli onnellinen tilanne, että saan toimia tässä unelma-ammatissani, vaikka en minkään nimekkään kustantamon oven väliin olekaan jalkaani työntänyt. Ja haluaisinko minä oikeasti mihinkään suurkustantajalle? Jo tuo editorin esimerkki antaa ymmärtää, millaisia ihmisiä siellä on töissä. En koskaan halua muuttua noin kyyniseksi ja masentavaksi persoonaksi. Mieluummin sitten pienemmällä palkalla hyvässä työyhteisössä, kunhan en koskaan vaan muutu yritteliäitä kirjoittajia ja asian eteen jotain tekeviä ihmisiä mollaavaksi ja tallovaksi yksilöksi vain sillä oikeutuksella että olen kustantamossa töissä. Kyllä ne kirjoittajat sen leivän kustantajalle tuovat, heihin ei sovi suhtautua alentavasti. Ja jos joku haluaa auttaa aloittelevia kirjoittajia eteenpäin, niin keneltä se on poissa?
Ei täällä kukaan tunnu ketään pakottavan ilmaiseen työhön, kunhan vaan vapaaehtoisia on kysytty.
Ja ajattele, siinä on golf-kenttäkin ihan vieressä. Eikö ole jännää?
Ja tämähän tarkoitti juuri sitä, että golf-kentällä ja kustannustoimittajan koulutuksella on yhtä paljon yhteistä kuin ranupajalan kysymyksellä ja Paasikivi-opiston nykyisellä toiminnalla.
Politiikalle lienee oma palstansa tälläkin foorumilla.
Mutta mitä tekemistä kommentillasi on tämän asian kanssa? Jokainen meistä järjestää aikansa itselleen ja elämäntilanteelleen sopivaksi. Jos esimerkiksi minä haluan antaa aikaani ilmaiseksi, niin onko se sinulta poissa?
En tiedä, kuinka moni sairastuu, kun ei ole aikaa. Nykymaailmassa varmaan monikin, mutta kiva kun varoitit.
”Edes Stephen King ei saanut lukijoita nettikirjalleen.
Kontakteja miehellä kuitenkin saattoi olla ennestään.”
Tätä minun piti kommentoida vielä eilen, mutta en jaksanut jäädä roikkumaan tänne. Muistin kuitenkin ajatuksen, joten tässä tulee.
Jos tarkoitat Stephen Kingin nettikirjalla nettinovellia, joka tunnetaan nimellä Luodin kyydissä, et olisi voinut paljastaa tietämättömyyttäsi paremmin. Toisaalta asenteesi heijastaa juuri sitä ryhmää, jolle herra King antaa palautetta mm. Maantievirus matkalla pohjoiseen - novellikokoelman esipuheessa. Ensinnäkin; Luodin kyydissä teki kustannusalan historiaa. En tarkoita vain sähköistä muotoa, joka oli julkaisun aikaan melko uusi tapa lähestyä lukijoita. Sitä ennen oli kuitenkin ollut jo Arthur C. Clarken kuuluisa essee, joka oli tarjolla vain internetissä. Luodin kyydissä oli siis hiukan myöhemmän kyberaallon kokeilu, mutta ei suinkaan epäonnistunut, niin kuin väitit. Monet ”urautuneet” kriitikot, editorit ja kustannustoimittajat kirjailijoiden lisäksi, ovat aina väittäneet uudenlaisten julkaisu (tai markkinointikanavien) vahingoittavan itse tuotetta. Osa menee jopa niin pitkälle, että ryhtyy itse halventamaan sellaisten palveluiden käyttäjiä. Luodin kyydissä oli kuitenkin menestys monella tapaa. Kuten S. King itsekin kertoo, hänet nostettiin aivan uudenlaisen huomion keskelle. New York Times kirjoitti oman juttunsa novellin kybermenestyksestä ja The Plantin oletetusta epäonnistumisesta. Wall Street Journal nosti Kingin liikemiesten seuraan, mutta ihmekös tuo? Jo pelkät äänikirjaoikeudet toivat 100 000 dollaria miehen tilille. Summa josta voit vain haaveilla. Ja paljonko oli tarinan varsinainen myynti? Sadattuhannet ihmiset latasivat tuon tekstin. On eri asia, kuinka moni teki sen uutuuden viehätyksestä. On eri asia, mitä sen markkinointiin käytettiin. Emme voi tietenkään verrata Kingin vetovoimaa tavallisen suomalaisen kirjailijan maineeseen, mutta älä jauha potaskaa, ellei sinulla ole parempaa tietoa ulottuvillasi. Saatat jopa jäädä kiinni valehtelemisesta.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yrittäisin mainostaa sähköistä vaihtoehtoa, jotta se tulisi syrjäyttämään perinteisen nidotun kirjan. En ole missään vaiheessa väittänyt moista enkä tule väittämäänkään. Sanon vain sen, minkä nokkelimmat ovat jo oivaltaneet: älä syytä muita jos olet itse epäonnistunut siinä, mikä muilta luonnistuu!
Minusta olisi hullua kertoa teille ideoistani tai suunnitelmistani, koska olen jo nähnyt ennakkoasenteet ja yleisen suhtautumisen. Helkkari soikoon, minähän maksan oman hintani tuosta uppiniskaisuudesta. Minä pakkaan jossain vaiheessa laukkuni ja häivyn väljemmille vesille. Heti kun teen sen, tiedän saavani tilaa hengittämiseen. Mutta sitä ennen joudun käymään satoja tällaisia keskusteluja, koska tietynlaiset ihmiset eivät muutu. He eivät halua nähdä muuta kuin oman menestymisensä, joten rauha heidän toimilleen. Selkään taputtelijoita kyllä tulee, mutta on aina eri asia minkä takia. Minun on hyvin vaikea hyväksyä, että kustannustoimittajat olisivat lähelläkään sinua tai sinun ajatusmaailmaasi. En vain suostu pettymään niin raskaasti. Tiedän, että jotkut heistä välittävät vielä tulevaisuudesta. Joten jos se sinun itsekästä luonnettasi mitenkään kihelmöi, voit aina purkaa kiukkusi meikäläiseen tulevaisuudessa. Toivon kuitenkin, että me emme tekisi koskaan yhteistyötä, koska tuolla on takuulla päteviäkin kustannustoimittajia ja editoreita. Toivon myös sitä, että tajuat oman hölmöytesi löyhkäävän.
No, ilman näitä sanoja, olisin voinut toivottaa kaikille hyvää jatkoa. Nyt sillä ei ole kuitenkaan piirunkaan verran merkitystä. Tuskinpa toivotukseni herättäisivät kummoistakaan kaikua, koska olemme jo nähneet mistä tässä on kyse. Toiset eivät vain halua nähdä nenäänsä pidemmälle, joten turha heille on puhua. Jokainen valitkoon oman tiensä, ja jos aiot tulla pyllistelemään minun tielleni, potkaisen sinua persuksille.
Jos tiedät, ettei sinulla ole mitään sanottavaa tai että sanottavasi tekee sinusta typerämmän kuin muut, sulje mieluummin suusi ennen kuin poistat kaikki epäilykset. Tämäkin oli ILMAINEN!
hei
Aika harvalla kustannustoimittajalla on loppututkinto, ainakaan siinä vaiheessa kun ovat hommansa alkaneet. Eli ei kai sinne ole koulutus se välttämättömyys, vaan esim. yliopistolta on blokattu ihmisiä taloon, näin ainakin kolmessa suuressa talossa.
Sitten on tietysti maistereita, joiden tasosta en sano mitään kun en perskohtaisesti tunne.
Tunnen kaksi kust.toimittajaa, kummankin opinnot keskeytyivät kauan aikaa sitten - ja hyvin menee siitä huolimatta.
Patu
Puhuinkin vain lähinnä niistä paikoista, joista on ollut julkinen haku. Niissä yleensä korostetaan sitä akateemista loppututkintoa.
Ja varmasti meneekin hyvin ilman kummempia titteleitä. Kyllä tälläkin alalla työ on paras opettaja.
Työ on paras neuvonantaja ja ihminen on erehtyväinen, mutta osaa myös pyytää ja antaa anteeksi)
Etsitkö siis kirjaasi kirjoittajaa,näin yksinkertaistettuna asia.Kummallisuuksien aika ei ole ohi.
Ja etsitkö sinä kadonnutta sisälukutaitoa? Mitä järkeä on provosoida, jos ei osaa sitä taitoa? Tuo oli surkein näkemäni provo.
.. sitä että kuinka paljon nyt Flag olet täältä saanut kaiken kaikkiaan värvättyä hyvää sisällöntuottajaa proggiksillesi?
Heh,siitähän oli surkeus kaukana,kärppänä tulit vastaamaan.
Oliko tuo nyt Flagin vastaus kysymykseeni vaiko jotain muuta?
Kävin sivuillasi, ja tulee kyllä mieleen, että kannattaisi ottaa ensinnäkin onkeen hieman näitä kommentteja joita tässäkin olet jo saanut. Ja jos ja kun peruskama ei ole ihan vielä hallussa, ulospäin annettu kuva helposti kallistuu yli-innokkaan diletantismin puolelle. Tämä taas ei homman käynnistämisen kannalta ole hyvä asia.
Innostus on hyvä asia mutta se ei vielä yksinään riitä. Onnea joka tapauksessa.
Ensin haluan sanoa, että kirjoitan aina omalla nimimerkilläni.
Mutta niin...kysyit kuinka moni on liittynyt. Yksi uusi jäsen on kirjautunut foorumille, mutta hän taisi tulla toista kautta, jonne laitoin saman ilmoituksen.
Tiedän mitä ajat takaa, enkä pistä pahitteeksi palautetta. Kriittistä tai ei, palautetta voi aina antaa kahdella tapaa; joko hyvin tai huonosti. Jos vaivautuu perustelemaan sanansa, on jo paremmalla puolella.
Tiedostan sivuston olevan "vaiheessa". Totta kai se on vaiheessa, koska sisältö syntyy jäsenistä. Voisin toki julkaista sivustollani kaiken, mitä olen kirjoittanut, mutta silloin tilanne olisi pahempi. Silloin sivusto olisi OMAN ITSENI markkinoimista, eikä olisi mitään mieltä ylläpitää esim. foorumia.
Tiedän kokemuksesta, miten mielipiteet tällaisesta toiminnasta jakautuvat. En minä välitä mielipiteistä, enkä ole tavoittelemassa sivustolla taideilmaisun pokaaleja. Olen rakentamassa sivustoa jäsenille, joiden kanssa voin oppia itsekkin lisää kirjoittamisestani. Miksi on tärkeää, että jäsenet ilmaisevat itseään? Miksi on tärkeää luoda vain karu pohja, ennen kuin ryhtyy tekemään mitään lopullista?
Katso ympärillesi ja näet sen. Olet jo sellaisen valmiin pohjan pauloissa, mutta onko sinulla vapautta vaikuttaa tämän sivuston ulkoasuun tai sisältöön? Voitko luottaa siihen, että kun sinulla on ongelma, joku tosiaan vastaa siihen? Uskotko että saat palautteelle tai käyttämällesi ajalle vastinetta? Voin sanoa, että niin ei tule käymään näissä valmiissa paikoissa. Tiedän sen, koska olen itsekkin aikani surffaillut "julkifoorumeita". Lopputulos on aina loputon määrä häiriköitä ja riitelyä.
Olenko minä yli-innokas? Sanoisin olevani omistautunut sille mitä teen. Yli-innokkaasta tulee mieleen koira, joka heiluttaa häntäänsä ja kuolaa lattialle, eikä edes tiedä miksi tekee niin. Kuten sanottu, en hae mitään suurta tai mullistavaa. Haluan pitää sivuston pienenä ja porukan tiiviinä. Katsottuani aikani sivustoja, joilla on tuhansia jäseniä, tiedän tämän systeemin toimivan paremmin. Arvaa miksi näin on?
Jos seuraat tavallista keskisuurta sivustoa, voit huomata miten joka kolmas viesti on tyyliä: "miten löydän Veren vangin kirjoittajan nimen?" Kysymykset ovat niin simppeleitä, että tiedon voisi hakea itsekkin alle kahdessa minuutissa. Tämä on useimman ison sivuston ongelma, koska uudistuminen on mahdotonta. On mahdotonta kysyä jotain sellaista, mitä joku ei olisi jo kysynyt. On mahdotonta vasta jotain, mihin ei löytyisi toista vastausta. Kukaan ei tee mitään uutta, koska ovat liian kiireisiä ärjyessään toisilleen. Sellaiseen toimintaan en halua lähteä mukaan.
Ennen tätä sivustoa ylläpidin toista foorumia. Meillä oli parhaimmillaan n. 115 jäsentä ja sivulatauksia tuhansia päivässä. Se oli kuitenkin huippu, jonka saatoimme kestää siedettevästi. Sitten alkoi taanttuminen, joka johti "päsmäävään" ilmapiiriin, jossa puolestaan joutui yliselittämään kaiken. Sellainen on äärimmäisen kuluttavaa. Ylläpitäjänä kannat huolta kaikesta ja olet yksin. Yrität kannustaa toisia tarttumaan kynään ja sanot heille, että vain he voivat kirjoittaa teoksensa loppuun. Annat palautetta, teet analyyseja ja toimit samalla teknisenätukena ja kuuntelet ihmisten murheet. Kohta olet sylkykuppi, jonka niskaa voi kaataa likaämpärit ja tuhkakupit. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Olen mieluummin pienen ryhmän jäsen kuin suuren heittopallo. Ongelmia ei olisi, mikäli en kirjoittaisi itsekin. Mutta koska osallistun toimintaan, minulle pitää jäädä myös aikaa töilleni. Simppeliä!
Uskon vilpittömyyteesi, niin kuin uskon parin muunkin neuvojan. Kyse ei ole siitä, eikä kyse ole siitä ettenkö kuulisi neuvoja. Tiedän kuitenkin täsmälleen sen, mikä tässäkin ketjussa on mennyt pieleen. Tiedän myös sen, että vaikka ottaisin osan vastuusta, tekisin sen tyhjän takia. Minun on turha asettua kynnysmatoksi vain sen tähden, että toiset voivat pyyhkiä jalkansa takapuoleeni.
Kiitän kuitekin kommentistasi, koska siinä oli asiaa. Siinä oli perusteltu mielipide, jota voin vetäytyä pohtimaan. Häntääni en kuitenkaan heiluta;) Vaikka yli-innokkaaksi haukuitkin.