Näin huono itsetunto syö ihmisen terveyttä!

Homman nimi on se et oon psyykkisesti sairas ihminen. Joka ikinen päivä mietin useaan kertaan kuinka viiltäisin kurkkuni auki. Se on ajatus joka tulee aina mieleen ku katselee tarkemmin itseä peilistä. Minua ei haukuta, eikä minua sinänsä syrjitä. Oon saanu elämästä melkeen kaiken, mitä ihminen voi vaatia. Käytännössä ihan kaiken. Mutta vaikka oman kurkun viiltäminen tuntuu OK:lta nii tiedostan sen silti olevan aivan uskomattoman sairasta. Tästä syystä olen pitänyt kaiken sisälläni, paitsi kerran humalassa vahingossa avauduin aiheesta kavereille. Känniläisen ajatukset ovat pahastakin humalasta huolimatta hänen omiaan, mitä hän miettii selvänäkin. Asia joka pitää minut raitetilla on toiset ihmiset. En tiiä kuinka voisin sanoilla kuvata kuinka paljon välitän heistä, vaikka sitä ei käytöksestäni oikein huomaa. Mua kohdellaan kavereiden ja tosi monien ihmisten toimesta nii hyvin että välillä on alkanut itkettää että miten minua kohdellaan näin hyvin. Elämääni ehkä eniten virkeyttä on kuitenkin tuoneet ihastukset. Ihastuksen tekemät pienetkin eleet kuten se että hän moikkaa minua tai kysyy ihan yhtäkkiä esim. että minkä kirjan luit tohon koulujuttuun piristää mieltäni uskomattomasti. Alkaa itkettää pelkästään tätä viestiä kirjottaessa kuinka hyviä muistoja oon saanu ihastuksen tai parin ihastuksen ansioista. En ymmärrä kuinka oon saanut kokea nii hienoja hetkiä hänen kanssaan. Tai oikeasti ne ovat perjaatteessa yleisessä kaavassa täysin Mitättömiä, jos verrataan että aika normaalia kanssa käymistä se on ollut mutta itse olen saanut siitä uskomattoman paljon irti. Kunpa saisin tuotua hänelle lisää hyvää oloa! Asia jonka takia en ikinä tuu varmaan saamaan naissuhdetta johtuu siitä että ensinnäkin olen keskimääräistä rumempi, jonka takia miksi naiset minua lähtisivät edes yrittää? Toiseksi, jos kerran Rakastan jotain naista täydestä sydämestä ja hän minua niin kuinka voin hyväksyä että hän joutuisi olemaan minun kaltaisen geeneettisen saastan kanssa? Jos minä rakastan häntä, niin tottakai mä haluan antaa hänelle parasta mahdollista miesseuraa, jota en pysty itse toteuttamaan. Näin ollen olen kuplassa jossa olen ainakin vuosia vielä jollain tavalla kiinni. Ehkäpä jopa loppuikäni. Olen ollut tälläinen jo monia vuosia, eli ei ole mikään hetkellinen ajatus.

Olen ymmärtänyt tässä elämäni aikana että minä vihaan itseäni ulkonäön puolesta, jonka takia en tunne itselläni oikeanlaista ihmisarvoa. Kunnioitan melkee jokaista toista ihmistä jota tunnen ja vaikka kuulostaa että olen ulkonäköäni kohtaan jotenki yliampuvan herkkä nii en omasta mielestäni... Minulla on piirteitä jotka ovat yleisen yhteiskunnallisen näkemyksen mukaan rumia. Ja nämä piirteet ovat siis oikeasti epämielyttäviä omassa päässäni, eivätkä mitään tyypillistä nuorison itsemollailua. Olen ulkoisesti ilmeisesti täysin terveen oloinen, mutta kukaan ei taida täysin tietää millainen minä olen sisältä ja kuinka sairas olen. Tai voiko tätä muka pitää terveenä? Ulkonäöstä johtuva huono itsetunto on ihmiselle tosi raskas asia, kun se menee liian syvälle pahoihin pyörteisiin.

Koko tekstin pointti on se että rakastan läheisiäni todella suurella sydämellä ja heidän lämpöinen suhtautuminen minuun pitää minut pystyssä. Varsinkin ihastuksen lämmin käytös minua kohtaan. Jos ihastus olisi aikoinaan ollut ilkeä minua kohtaan niin se olisi ollut minulle todella raskasta henkisesti. Jos on oikeasti ihastunut pahasti, niin sydän on täysin ihastuksen käsissä. Olen itkenyt, rasittanut itseäni fyysisesti liikkumalla '' raskaasti '' vain sen takia että pahoitin mieleni ihastukseni sanoista, vaikka hän ei tarkoittanut pahaa. Koulussa myös vatsani on ollut niin kipeä, että olen ulostanut ripulia monta kertaa, koska tiedän joutuvani olla ihastuksen lähellä ja se on jotenki tosi jännittävää, koska tunteet oli liian kovia ja tiesin että en tule samaan häntä ja ehkä parempi niin.

Olen löytänyt itselleni elämän tarkoituksen. Sen päätekijät ovat se että en ehkä välitä itsestäni paljoa, mutta sitä enemmän muista. Tässä on tekijä, jonka johdosta olen valmis tekemään symbolisesti Schaumanin kaltaisen teon, kunhan en toista vahingoita, ellei hän uhkaa muita meidän kaikkien yhteisiä rakkaitamme.

-18v poika