Näin huono itsetunto syö ihmisen terveyttä!

Anonyymi

Homman nimi on se et oon psyykkisesti sairas ihminen. Joka ikinen päivä mietin useaan kertaan kuinka viiltäisin kurkkuni auki. Se on ajatus joka tulee aina mieleen ku katselee tarkemmin itseä peilistä. Minua ei haukuta, eikä minua sinänsä syrjitä. Oon saanu elämästä melkeen kaiken, mitä ihminen voi vaatia. Käytännössä ihan kaiken. Mutta vaikka oman kurkun viiltäminen tuntuu OK:lta nii tiedostan sen silti olevan aivan uskomattoman sairasta. Tästä syystä olen pitänyt kaiken sisälläni, paitsi kerran humalassa vahingossa avauduin aiheesta kavereille. Känniläisen ajatukset ovat pahastakin humalasta huolimatta hänen omiaan, mitä hän miettii selvänäkin. Asia joka pitää minut raitetilla on toiset ihmiset. En tiiä kuinka voisin sanoilla kuvata kuinka paljon välitän heistä, vaikka sitä ei käytöksestäni oikein huomaa. Mua kohdellaan kavereiden ja tosi monien ihmisten toimesta nii hyvin että välillä on alkanut itkettää että miten minua kohdellaan näin hyvin. Elämääni ehkä eniten virkeyttä on kuitenkin tuoneet ihastukset. Ihastuksen tekemät pienetkin eleet kuten se että hän moikkaa minua tai kysyy ihan yhtäkkiä esim. että minkä kirjan luit tohon koulujuttuun piristää mieltäni uskomattomasti. Alkaa itkettää pelkästään tätä viestiä kirjottaessa kuinka hyviä muistoja oon saanu ihastuksen tai parin ihastuksen ansioista. En ymmärrä kuinka oon saanut kokea nii hienoja hetkiä hänen kanssaan. Tai oikeasti ne ovat perjaatteessa yleisessä kaavassa täysin Mitättömiä, jos verrataan että aika normaalia kanssa käymistä se on ollut mutta itse olen saanut siitä uskomattoman paljon irti. Kunpa saisin tuotua hänelle lisää hyvää oloa! Asia jonka takia en ikinä tuu varmaan saamaan naissuhdetta johtuu siitä että ensinnäkin olen keskimääräistä rumempi, jonka takia miksi naiset minua lähtisivät edes yrittää? Toiseksi, jos kerran Rakastan jotain naista täydestä sydämestä ja hän minua niin kuinka voin hyväksyä että hän joutuisi olemaan minun kaltaisen geeneettisen saastan kanssa? Jos minä rakastan häntä, niin tottakai mä haluan antaa hänelle parasta mahdollista miesseuraa, jota en pysty itse toteuttamaan. Näin ollen olen kuplassa jossa olen ainakin vuosia vielä jollain tavalla kiinni. Ehkäpä jopa loppuikäni. Olen ollut tälläinen jo monia vuosia, eli ei ole mikään hetkellinen ajatus.

Olen ymmärtänyt tässä elämäni aikana että minä vihaan itseäni ulkonäön puolesta, jonka takia en tunne itselläni oikeanlaista ihmisarvoa. Kunnioitan melkee jokaista toista ihmistä jota tunnen ja vaikka kuulostaa että olen ulkonäköäni kohtaan jotenki yliampuvan herkkä nii en omasta mielestäni... Minulla on piirteitä jotka ovat yleisen yhteiskunnallisen näkemyksen mukaan rumia. Ja nämä piirteet ovat siis oikeasti epämielyttäviä omassa päässäni, eivätkä mitään tyypillistä nuorison itsemollailua. Olen ulkoisesti ilmeisesti täysin terveen oloinen, mutta kukaan ei taida täysin tietää millainen minä olen sisältä ja kuinka sairas olen. Tai voiko tätä muka pitää terveenä? Ulkonäöstä johtuva huono itsetunto on ihmiselle tosi raskas asia, kun se menee liian syvälle pahoihin pyörteisiin.

Koko tekstin pointti on se että rakastan läheisiäni todella suurella sydämellä ja heidän lämpöinen suhtautuminen minuun pitää minut pystyssä. Varsinkin ihastuksen lämmin käytös minua kohtaan. Jos ihastus olisi aikoinaan ollut ilkeä minua kohtaan niin se olisi ollut minulle todella raskasta henkisesti. Jos on oikeasti ihastunut pahasti, niin sydän on täysin ihastuksen käsissä. Olen itkenyt, rasittanut itseäni fyysisesti liikkumalla '' raskaasti '' vain sen takia että pahoitin mieleni ihastukseni sanoista, vaikka hän ei tarkoittanut pahaa. Koulussa myös vatsani on ollut niin kipeä, että olen ulostanut ripulia monta kertaa, koska tiedän joutuvani olla ihastuksen lähellä ja se on jotenki tosi jännittävää, koska tunteet oli liian kovia ja tiesin että en tule samaan häntä ja ehkä parempi niin.

Olen löytänyt itselleni elämän tarkoituksen. Sen päätekijät ovat se että en ehkä välitä itsestäni paljoa, mutta sitä enemmän muista. Tässä on tekijä, jonka johdosta olen valmis tekemään symbolisesti Schaumanin kaltaisen teon, kunhan en toista vahingoita, ellei hän uhkaa muita meidän kaikkien yhteisiä rakkaitamme.

-18v poika

7

107

  • Aloittajalle,

    kiitos vastauksesta! Hyvä että sinusta ei tarvi olla kamalan huolissaan! Oon myös tosi, tosi iloinen siitä, että sulla on tärkeitä ystäviä ja läheisiä. Oon samaa mieltä siitä, että se on Tärkeä voimavara. Oli tosi hienoa, että kirjotit sun ajatuksista tänne avoimesti. Jos susta tuntuu jossain vaiheessa siltä, että tarvitsisit muutakin keskusteluapua kuin ystäviltä, niin sähän voit sillon hakea sitä. Kiitos kun avasit Schauman-viittausta. Toivon sulle mahdollisimman hyvää kevättä! Kirjottele ihmeessä tänne ajatuksiasi.

    Kalajoen rovastikunta / Katja

Vastaukset

  • Mitä sä suunnittelet? Kerrotko tarkemmin

  • Hei!

    Tosi hyvä, että haluat kertoa näistä ajatuksista avoimesti! Kerrot siitä, että läheisesi ja monet muutkin suhtautuvat sinuun tosi lämpimästi. Siitä mulle tulee sellainen käsitys, että sinusta pidetään ja välitetään. Meistä jokainen kiinnittää huomiota omaan ulkonäköönsä, mutta uskon, että monet muut asiat ovat paljon tärkeämpiä ja vaikuttavat esimerkiksi siihen kenen kanssa me alamme seurustella.

    Kerroit sellaisista ajatuksista, että haluaisit satuttaa itseäsi tai jotain toista ja itseäsi, jos käsitin Schauman-viittauksen oikein. Oletko puhunut näistä koskaan kenenkään terveydenhuollon ammattilaisen kanssa? Näkisin, että sinulle voisi olla tosi paljon hyötyä siitä, että kävisit juttelemassa vaikka paikallisessa terapiakeskuksessa tai mielenterveystoimistossa tai miksi kaupunkisi mielenterveysyksikköä kutsutaankaan. Tuntuu pahalta ajatella, että ulkonäköön liittyvät asiat ja tällaiset itseinhon tai itsetuhoiset ajatukset ovat painaneet sinua jo vuosia. Kannustaisin juttelemaan näistä jonkun ammattilaisen kanssa. Uskon, että se parantaisi sun elämän laatua paljon.

    Olisko sun mahdollista puhua näistä sun ajatuksista myös jollekin sun läheiselle aikuiselle? Joskus me turhaankin pidetään asioita sisällämme, vaikka se keventäis mieltä tai voitais saada apua eikä tunnettas oloamme niin yksinäiseksi, jos puhuttais niistä joillekin.

    Toivotaan sulle mahdollisimman hyvää kevättä! Älä jää yksin!

    Kalajoen rovastikunnan Saapas / Katja ja Annika

    • Miksi Katja Pudas ja Annika Alatalo eivät suosittele seurakunnan keskusteluapua? Mikä on terapiakeskus? Tehdäänkö lastensuojeluilmoitus, jos menee puhumaan?


    • Kiitoksia vastauksesta ja homman nimi on se että en kuule usko että mikään ns. Psykologi minua tässä voisi auttaa. Sitäpaitsi, asiassa on se riski että asia ei jää vain meidän välille. On kyllä kavereita joille voi avautua tästä, että kyllä minulla on keinoja selviytyä. Tämä oli vain toteamus jonka ajatusten sekaan joutuu huonoissa hetkissä minun lisäksi myös monet muut. Tämä oli siis ns. Tiedote. En minä ole suunnitellut mitään itseni verestämistä, mutta sellaiset ajatukset tulee mieleen tietyissä tilanteissa aika useesti. Et välttämättä ymmärtänyt schauman viittausta täysin, joten voin selventää. En minä tästä kauniista maailmasta halua lähteä, mutta olen tarpeen tullen valmis tekemään oman elämäni tuhoavia asioita muiden läheisten vuoksi. Asian pointti on se että yhteisöt ja Läheiset ihmiset ovat ihmisen ehkä tärkein voimavara, ainakin näin yleisesti. Eli pitäkää huolta toisistanne, sillä se vaikuttaa myös teihin positiivisella tavalla!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Miksi Katja Pudas ja Annika Alatalo eivät suosittele seurakunnan keskusteluapua? Mikä on terapiakeskus? Tehdäänkö lastensuojeluilmoitus, jos menee puhumaan?

      Tuo on totta, että seurakunnasta saa myös keskusteluapua. Terapiakeskus on joidenkin kaupunkien mielenterveystoimiston nimi. Sitä tehdäänkö lastensuojeluilmoitus jossain yksittäisessä tapauksessa minun on vaikea arvioida. Terapeutit tekevät joissain harvinaisemmissa tapauksessa lastensuojeluilmoituksen, jos asia koskee alaikäistä. En itse kantaisi huolta siitä asiasta. Jos joku tarvitsee apua, kannattaa keskittyä siihen, että saa sitä.

      Kalajoen rovastikunta / Katja


    • netti.saapas kirjoitti:

      Tuo on totta, että seurakunnasta saa myös keskusteluapua. Terapiakeskus on joidenkin kaupunkien mielenterveystoimiston nimi. Sitä tehdäänkö lastensuojeluilmoitus jossain yksittäisessä tapauksessa minun on vaikea arvioida. Terapeutit tekevät joissain harvinaisemmissa tapauksessa lastensuojeluilmoituksen, jos asia koskee alaikäistä. En itse kantaisi huolta siitä asiasta. Jos joku tarvitsee apua, kannattaa keskittyä siihen, että saa sitä.

      Kalajoen rovastikunta / Katja

      Et tietenkään kanna huolta. Kirkon nuorisotyönohjaajat tekevät lastensuojelu ilmoituksia.


  • Aloittajalle,

    kiitos vastauksesta! Hyvä että sinusta ei tarvi olla kamalan huolissaan! Oon myös tosi, tosi iloinen siitä, että sulla on tärkeitä ystäviä ja läheisiä. Oon samaa mieltä siitä, että se on Tärkeä voimavara. Oli tosi hienoa, että kirjotit sun ajatuksista tänne avoimesti. Jos susta tuntuu jossain vaiheessa siltä, että tarvitsisit muutakin keskusteluapua kuin ystäviltä, niin sähän voit sillon hakea sitä. Kiitos kun avasit Schauman-viittausta. Toivon sulle mahdollisimman hyvää kevättä! Kirjottele ihmeessä tänne ajatuksiasi.

    Kalajoen rovastikunta / Katja

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Uuden henkilötunnuksen koodi

    Puuhaillaan uutta henkilötunnusjärjstelmää josta tavan taallaaja ei voi päätellä yhtään mitään. Vastaavasti koodien lukuoikeus ja tiedonpurku tulee ol
    Maailman menoa
    162
    3459
  2. Muut maat tiukentaa korona toimia, suomi ei

    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006643856.html Miksi suomessa taas odotetaan että tartunnat räjähtää. Jo nyt helsingissä enemmän tartuntoja kuin O
    Maailman menoa
    252
    3070