7-vuotias poikamme on alkanut valehdella.Onko
se yleistä tämän ikäisillä vai onko vika nyt
vanhemmissa?Mitä voi tehdä kun huomaa että
ns.paras kaveri puhuu mitä sattuu,voiko puuttua
asiaan,kieltää leikkimästä moisen palturinpuhujan
kanssa vai antaa asian olla?Koulun jälkeen
on pari tuntia yksinoloa,vähän hirvittää mitä
seuraavaksi:liimanhaistelua ja mummojen potkimista-alkoiko alamäki nyt näistä pikku
valheista ?
se yleistä tämän ikäisillä vai onko vika nyt
vanhemmissa?Mitä voi tehdä kun huomaa että
ns.paras kaveri puhuu mitä sattuu,voiko puuttua
asiaan,kieltää leikkimästä moisen palturinpuhujan
kanssa vai antaa asian olla?Koulun jälkeen
on pari tuntia yksinoloa,vähän hirvittää mitä
seuraavaksi:liimanhaistelua ja mummojen potkimista-alkoiko alamäki nyt näistä pikku
valheista ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa, että olet huomannut asian ja uskot siihen.
Useimmat valehtelevien lasten - jollaisia useimmat
lapset ovat - vanhemmat eivät usko, että heidän
lapsensa valehtelee. Seuraavaksi lapsesi alkaa
kertoa valheita koulusta. Omat rikkomukset valeh-
dellaan kavereiden ja opettajien syyksi. Niitä
sitten valitettavasti suuri osa vanhemmaista us-
koo ja syyttää näitä kavereita ja opettajia. Lap-
set ovat ympäristönsä peili!
on valehdeltu. Meillä on 16 vuotias tyttö ja 12 vuotias tyttö. Vanhin alkoi keksiä ihan omia juttujaan noin neljä vuotiaana. Syy taisi olla se, että perheeseen oli juuri syntynyt uusi vauva ja vanhin oli tottunut olla se yksi ja ainoa nelisen vuotta.
Neljä vuotiaasta lähtien "Anna" on valehdellut kaikkea pientä ja välillä suurempaa. Elää kuin eri maailmassa ja valehtelee pienistä arkiasioistakin kavereille, koulussa, kotona...
Tähän on etsitty psykiatreilta syytä ja yhden luullaan olevan se, että Anna oli ja on vieläkin kateellinen pikkusiskonsa saamasta huomiosta.
Mutta mitään neuvoa minulle ei annettu, miten hoitaa tätä valehtelua ja saada se loppumaan.
Siinä vasta ongelma. Varsinkin kun se taipumatta jatkuu kuitenkin läpi koko elämän!
Puutu ajoissa lapsesi valehteluun. Yritä saada hänet ymmärtämään, että valehtelulla kutoo itselleen yhä paksumpaa verkkoa ympärilleen ja lopulta siitä verkosta ei selviä enää ulos.
Voimia!
Selkäsauna jokaisen valehtelun jälkeen ja selitys siitä että valehtelu on rumaa, tyhmää ja jos tarpeeksi valehtelee, kukaan ei enää usko sinua.
Jos silti valehtelee, kovemmin selkään. Kunnes ei valehtele. Pieni kipu opettaa kummasti. Oli syy mikä tahansa, se ei anna OIKEUTTA lapselle valehdella kaikesta.
Pieni valehtelu on aina normaalia, lapsella on kanssa niin vilkas mielikuvitus että ei itsekään tiedä mikä on totta ja mikä ei. Mutta ei se että lapsi tietoisesti keksii ja valehtelee. Se on rumaa, tyhmää ja sellaista mitä EI PIDÄ sallia. Muutoin lapsi ja te olette ongelmien edessä jatkossa.
Jos teet jonkin rikkeen esim. liikenteessä (kävelet punaista päin, ajat ylinopeutta tms), lopettaisitko sellaisen, jos eka kerralla saisit vähän selkään/turpiin. Ja jos tekisit saman uudelleen, tulisi turpiin tai piiskaa entistä kovemmin.
sanoit että lapsella ei oo oikeutta valehella!!! siis vielä vähemmän aikuisella on okeutta lyödä lastaan!!!! mee hoitoon sairas paskiainen!!! vitun vammanaama!!! jos mun vanhemmat löis mua kerranki, ni tekisin ilmotuksen sossuille!!!
Hei!
Itselläni ei lapia ole, mutta avomies kylläkin... Mieheni kuuluu tähän "ryhmään", jolla on ollut jo pienestä pitäen tapana valehdella...
Mieheni tapa on tuonnut aika paljon ongelmia parisuhteeseemme, mutta ainakin toistaiseksi niistä on selvitty... Itse olen huomannut että olen onnistunut aika hienosti kitkemään tuon huonon tavan pois miehestäni... kuitenkin ennen onnistumistani sain mennä aika tavalla itseeni kys asioissa...
Seurustelun alussa aina kun mieheni kertoi jotain, ja kun se paljastui valheeksi suutuin aina tavattomasti ja vaikka hän olisi seuraavana päivänä itse "vapaaehtoisesti" kertonut että oli valehdellut suutuin silti...
Ja jos hän kertoi minulle totuuden jostain "ikävästä" asiasta, vaikka, että hän oli polttanut minun viimeisen tupakan, niin suutuin hänelle... En siis osannut ns."palkita" häntä totuudesta vaan suutuin aina!
Nykyään mieheni on oppinut sen että hän jää aina kiinni valheistaan... Pyrin olemaan utelias hänen asioistaan, vaikka ne ei välttämättä minua kauheasti kiinnostaisikaan ja jos hän kysyy miksi urkin, niin sanon rehellisesti varmistavani asian totuuspohjaa... Ja nyt kun hän on pikkuhiljaa oppinut OMA-ALOITTEISESTI kertomaan KOKO TOTUUDEN, niin minä palkitsen sen sillä, etten ensinnäkään suutu, jos hän kertoo jotain ns. ikävää, enkä utele muulloin kuin silloin kuin asiat minua puhtaasti kiinnostaa...
Mielestäni olemme molemmat oppineet paljon tästä "projektista"... Huomaan kumminkin, että välillemme rakentunut rehellisyys on kuitenkin VAIN meidän välistä ja meidän asioihin liittyvää... Tällä tarkoitan sitä, että mieheni saattaa vieläkin esim. latoa "ns. turhia valeita" vanhemmilleen... Mutta hänen vanhemmat eivät ole koskaan perustelleet kiinnostusta hänen asioihinsa muuten kuin uteliaisuudella, ja tämän utliaisuuden mieheni on taas ikään kuin ottanut hyökkäyksenä ja tämän takia alkanut sitten heille valehtelemaan myös ihan turhan päiväisten asioiden takia....
Tämä on ainakin minun teoriani tästä asiasta ja luulen ja toivon, että me olemme päässeet jo suhdettamme vaivanneista valheista eroon...
Tsemppiä sinne teille, muistakaa kuitenkin että lapsenne on 7, eikä 22, niinkuin minun mieheni... joten hellällä kädellä ja rakkaudella...
Olisiko lapsesi sosiaalistumassa? Tähän systeemiin
sosiaalistuminen kai tarkoittaa valahtelemaan op-
pimista. Eikö tämä melkein kokonaan perustu val-
heeseen? Kymmentä käskyä teoriassa julistetaan,
mutta käytännössä rikotaan jatkuvasti sen kun eh-
ditään. Armeijan papit hyväksyvät ns. vihollisten
tappamisen, bisnesmaailma rakentuu kumppanien, ve-
rottajan ja kuluttajien huiputtamiseen jne. Valeh-
telemistaidoista kilpaillaan televisiossakin.