Mitä tehdä voimakastahtoisen ja nautiskelunhaluisen 4-vuotiaan toy-villakoirapojan (leikattu) kanssa, joka usein lyö jarrut päälle, kun pitäisi lähteä lenkille. Koira on muuten erittäin leikkisä, riehuu ja tanssii mielellään, mutta ulos sitä on usein vaikea saada.
Onko kohtalotovereita?
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on 2-vuotias toyvillistyttö. Voimakastahtoinen on sekin ja kova liikkumaan, sisällä, ja tykkää olla myös ulkona, ja mennä pitkiä lenkkejä. Uloslähtö vaan on niin vauhdikasta, kun kuulee, että lähdetään lenkille, niin juoksee huoneesta toiseen, eikä sitä meinaa saada millään taluttimeen. Näyttää sille, ettei haluasi ulos, vaikka haluaakin liian innokkaasti. Sisälle pitää sitten kantaa, kun olisi ulkona vaikka koko päivän.
Kiitos Pipa vastauksestasi! Näyttää siltä, että teillä tilanne on täysin päinvastainen. Meidän pojalla tuo lenkillelähtö on usein päivästä kiinni, toisaalta myös ehkä lenkkiseurasta. Mitähän pitäisi tehdä?
Käytättekö te muuten koirallanne vaatteita esim. pikkupakkasilla? Kovin kylmällähän ei välttämättä edes kannata lenkittää. Koiramme asenne vaatteisiin ja pukemiseen on nimittäin äärimmäisen kielteinen.
Me käydään lenkillä kelillä kuin kelillä, jos on pakkasta yli -20 astetta, tehdään lyhyempi lenkki.
Vaatetusta on monenlaista, toppapuku, fleecepuku, sadehaalari ja muutama loimi(viitta) erilaisista kankaista, sekä parit tossut(fleecestä) pakkaskelille. Kyllähän niitä vaatteita vähän koira inhoaa, mutta on oppinut, että pääsee ulos, kun ne laitetaan päälle. Auttaa asiaa, kun tykkää niin ulkona olosta. Näyttää unohtavan kokonaan vaatteet, kun pääsee ovesta ulos, jopa tossut, jotka saavat koiran tärisemään, kun niitä laitetaan tassuihin. Meillä koira puetaan aina, jos on alle 10 astetta, eli loimi päälle, ja nolla kelistä sitten haalari päälle. Koira siis ulkoilee lokakuulta huhtikuulle aina vaatetettuna, kooltaan kun on pieni, eli alle 3 kg:tä ja 26 cm korkea.
Lenkkiseuralla on joillekin koirille suuri merkitys. Meidän muut koirat(2) eivät suostu kulkemaan pitkiä lenkkejä, ellei mukaan lähde useampi ulkoiluttaja, kuin minä yksikseni. Koko perheen lenkillä ne kulkevat innolla vaikka miten pitkästi. Niiden mielestä lenkkeily on laumatapahtuma. Toyvilliksen otinkin osittain siksi, kun oletin niiden olevan hyvin liikunnallisia, ja kaipasin vauhdikasta lenkkiseuraa, sekä agilityyn harrastuskaveria. Onneksi osui lenkkeilyhullu olemaan, kun ei kaikki villikset ihan ole. Tunnen muutamia villiksiä ja yksi poika(kääpiövillis) on myös tosi innoton lenkkeiljä. Kaippa se on luonne kysymys, ilmekin on sillä mainio, hyi tassut kastuu, palelee jne. Äkkiä kotiin.