Eka 100km haaste

Anonyymi

Kesäksi. Ongelma on se että omistan vain 3v peruspyörän voisiko se onnistua sillä vai meneekö liian väkinäiseksi verenmaku suussa puurtamiseksi mitä mieltä olette? Tietoja itsestäni en ole mikään kova pyöräilijä mutta 60km lenkin olen ajanut edellämainitulla pyörällä. Pyöräilynhän pitäisi olla kivaa ja koska minulla ei oikeastaan omaa kokemusta muista pyöristä ole niin ajattelin kysyä teiltä josko täällä olisi asiantuntevampaa porukkaa kertomaan että miten paljon helpommalla tuon haasteen jonka haluaisin tehdä voisin tehdä oikeanlaisella kalustolla? Esimerkiksi olen katsellut noin 600euron tunturin hybridipyöriä miten tuo lenkki muuttuisi olennaisesti jos mietitään jaksamista verrattuna alle 300e pystyasentoiseen 3vaihteiseen miesten peruspyörään?

Niinkuin sanoin en ole mikään sellainen elämäntapa pyöräilijä niinkuin myös annoin ymmärtää jo aluksi ja tiedätte lähtötason joka on siis joo ihan ei juuri mitään kunhan harrastuksen takia koittanu vähä kohentaa kuntoa. Kannattaako miettiä aivan jopa maaantiepyörää tuohon lenkkiin? Toki innostus voi noustakin jos on "paremmat" vehkeet ja sitten tulisi ajeltuaki enemmän.

Kiitos jos jaksoit lukea.

91

2467

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Joo, sähköpyörällä tuollainen 100km menee helposti.

    • Anonyymi

      Helposti menee peruspyörälläkin 100km. Riittävästi ilmaa renkaisiin ja matkanopeudeksi 17- 18km/h. Jos parempi pyörä kiinnostaa niin kannattaa käydä pyöräliikkeitten käytettyjä pyöriä koe ajamassa mikä ois se mun juttu.

    • Anonyymi

      Aikaa vaan menee puoli päivää. Haaste myös, onko hyvä ajoasento ja satula noin pitkälle matkalle ja hiertävätkö vaatteet.

      Viime kesän kilometrikisan viimeisenä päivänä ajoin 105 km, jolla pääsin yhdestä joukkueemme pyöräilijästä ohi hetkellisesti. Onneksi 15.9. oli hyvä sää ja oli myös sunnuntai, niin ei tarvinnut olla töissä. :-)

      • Anonyymi

        Jotkut kuulemma käyttävät pyöräilyhousuja jopa farkkujen alla, jotta tyyli ja mukavuus säilyy. Itse ajan aina lenkit pyöräilyhousuissa.

        Toinen keskeinen on satula. Satulan tulee olla riittävän kova ja kapea. Kyllä satasen ajaa leveällä ja pehmeälläkin satulalla, mutta sitten ei kyllä aja moneen päivään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut kuulemma käyttävät pyöräilyhousuja jopa farkkujen alla, jotta tyyli ja mukavuus säilyy. Itse ajan aina lenkit pyöräilyhousuissa.

        Toinen keskeinen on satula. Satulan tulee olla riittävän kova ja kapea. Kyllä satasen ajaa leveällä ja pehmeälläkin satulalla, mutta sitten ei kyllä aja moneen päivään.

        Satulan tulee yleensä olla melko kova, että puutuva osuus perspuolessa on pieni. Pehmeä satula estää verenkierron koko satulan alueella.

        Monesti lättänät ja keskihalkiolliset satulat on parhaita estämään puutumiset ja potenssiongelmat.

        Satulan leveys taas on henkilökohtainen juttu. Miesten istuinluitten leveys on 10-16 senttiä.

        Jos 10 sentin etäisyyksisille luille tarjoaa 15 senttiä leveää satulaa, niin tulee hiertymiä.

        Jos 16 sentin etäisyyksisille luille tarjoaa 15 sentin leveää satulaa, niin tulee puutumista ja potenssiongelmaa, koska satula uppoaa jalkojen väliin osumatta luille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Satulan tulee yleensä olla melko kova, että puutuva osuus perspuolessa on pieni. Pehmeä satula estää verenkierron koko satulan alueella.

        Monesti lättänät ja keskihalkiolliset satulat on parhaita estämään puutumiset ja potenssiongelmat.

        Satulan leveys taas on henkilökohtainen juttu. Miesten istuinluitten leveys on 10-16 senttiä.

        Jos 10 sentin etäisyyksisille luille tarjoaa 15 senttiä leveää satulaa, niin tulee hiertymiä.

        Jos 16 sentin etäisyyksisille luille tarjoaa 15 sentin leveää satulaa, niin tulee puutumista ja potenssiongelmaa, koska satula uppoaa jalkojen väliin osumatta luille.

        Aikaisemmin satulat valittiin kokeile ja erehdy menetelmällä. Nykyään Suomessakin on joillain liikkeillä mittareita, joilla voidaan mitata istuinluiden paikka. Kun kerran löytää hyvän satulan, siitä ei hevin luovu ja toisaalta tietää, minkälainen sopii itselle.


    • Anonyymi

      Itsellä ainakin innostus nousi maantiepyörän hankinnan myötä. Ensimmäinen oli vain 80-luvun Peugeot mutta kivempi sillä oli ajaa kuin hybridillä. Sillä ajoin ensimmäisen 100km, ajoaika oli 4h 10min, taukoineeen 4h 30min.
      Olin ajanut 65km lenkin aiemmin. Otti aika lujille ensimmäinen, usko oli koetuksella kun ei ollut tuollaista matkaa aiemmin ajanut.
      Pari satasta ajanut sen jälkeen ja toinen meni heittämällä ja kolmannen kanssa taas ei kulkenut. Kannattaa syödä hyvin jo edellisenä päivänä niin ei lopu energiat.

    • Anonyymi

      Pitää ajaa aika monta lenkkiä ennen sitä pitkää, jotta takapuoli tottuu penkiin eikä tule kipeäksi.

    • Anonyymi

      Ei se matka vaan vauhti. Tuollainen satanen menee hyvin normi pyörällä, kunhan ei yritä liian lujaa. Edellytyksenä on toki toimiva, oikean kokoinen pyörä. Jos haluaa jota muuta kuin mummiksen, niin hybridi (maastorunkoon maantie osia) sopii sekä maantielle että mastoon, eli ei oikein kovin hyvin kumpaankaan. Fitnesspyörän (maantiepyörään maasturin osia) ongelma on vähän sama. Fitnesspyörä voi olla perusteltu jossain tilanteessa lyhyille lenkeille, mutta aina kannattaa kysyä, miksi ei maantiepyörää.

      Nuo turkkilaiset hybridit evät ole mitään ergonomiaihmeitä. Vaikea sanoa, paranisiko vai huononisiko jaksaminen. Paljon kiinni siitä, miten ajoasento nykyisessä pyörässäsi on ja miten sen saa rakennettua hybridiin. Jos saat hybridiin matalan ajoasennon ja tanko on riittävän kapea, niin varmaan nopeus hieman kasvaa. Jaksamiseen vaikuttaa kuitenkin mm. satulan mukavuus, paljonko keula lyö käsille ja lukkopolkimet. Hyvä teräksinen normipyörän haarukka lyö vähemmän käsille kuin hybridin aluhaarukka saati jos siinä on "joustokeula".

      Jos lenkit ovat tiellä, niin looginen vaihtoehto on maantiepyörä, joissakin tapauksissa cyclocrossari, gravel grinder tai retkipyörä. Lenkkeilyyn ei kannata hankkia kisakireää kilpapyörää, vaan sellainen leppoisampi ajettava. Kuituhaarukka, jossa ei ole liian tiukka ohjauskulma, riittävän laadukkaat pyöräilykengät ja niihin lukkopolkimet sekä hyvä, kapea ja kova satula ovat keskeisiä tekijöitä mukavuudelle.

      • Anonyymi

        Minä taas ole siinä käsityksessä että fitness pyörä on suoratankoinen maantiepyörä jossa on hivenen pystympi ajoasento kuin maantiepyörässä. Hybridi pyörä taas on vastaava mutta maastopyörän osasarjalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas ole siinä käsityksessä että fitness pyörä on suoratankoinen maantiepyörä jossa on hivenen pystympi ajoasento kuin maantiepyörässä. Hybridi pyörä taas on vastaava mutta maastopyörän osasarjalla.

        larunpyora.com sivulla on tällainen määritelmä:

        "Fitness-pyörät ovat nimensä mukaan sporttisia kulkupelejä. Ne ovat kuin hybridipyörän urheilullisempi sisar, jakaen suurelta osin saman runkomitoituksen ja komponentit. Ominaisuuksia on lainattu paljon myös maantiepyöristä, joihin verrattuna suurin ero on suora ohjaustanko perinteisen ”käppyräsarven” sijasta. Mikä fitness-pyörä siis on? Urheilullinen hybridipyörä tai suoratankoinen maantiepyörä – päätä itse, kumpikin määritelmä on yhtä oikea."

        Komponentteja löytyy sekä maantie- että maastopyörien puolelta, riippuen hintatasosta. Kalleimmissa fitness pyörissä on esim. Shimano 105 osasarjaa, joka on maantiepuolelta.


      • Anonyymi

        Kiitos hyvästä viestistä. Sitä tiedustelisin vielä että jos välillä on pätkiä jotka on päällystämätöntä tietä niin miten maantiepyörä käyttäytyy semmoisella tiellä? Itsellä on 2km "soratietä" ennenkuin pääsee asfalttitielle mutta sitten ympäristö missä ajan on suurelta osin ellei jopa kokonaan asfalttitietä. Nyt kyllä meni vähän vaikeaksi en oikein tiedä mikä olisi oikeanlainen pyörä itselleni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos hyvästä viestistä. Sitä tiedustelisin vielä että jos välillä on pätkiä jotka on päällystämätöntä tietä niin miten maantiepyörä käyttäytyy semmoisella tiellä? Itsellä on 2km "soratietä" ennenkuin pääsee asfalttitielle mutta sitten ympäristö missä ajan on suurelta osin ellei jopa kokonaan asfalttitietä. Nyt kyllä meni vähän vaikeaksi en oikein tiedä mikä olisi oikeanlainen pyörä itselleni.

        Maantiepyörä on paras kunnon kohotukseen ja kisailuun asvaltilla, ei muuhun. Cyclocrossin ostaisin, jos olisin sinä. Se on paljon monikäyttöisempi. Maantiepyörän runko ja haarukka esimerkiksi rajaavat rengasvalinnat melko kapeisiin malleihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos hyvästä viestistä. Sitä tiedustelisin vielä että jos välillä on pätkiä jotka on päällystämätöntä tietä niin miten maantiepyörä käyttäytyy semmoisella tiellä? Itsellä on 2km "soratietä" ennenkuin pääsee asfalttitielle mutta sitten ympäristö missä ajan on suurelta osin ellei jopa kokonaan asfalttitietä. Nyt kyllä meni vähän vaikeaksi en oikein tiedä mikä olisi oikeanlainen pyörä itselleni.

        Jos hiekkatie on kunnossa, niin se ei ole mikään ongelma maantiepyörälle. Jos se on oikein huonona ja paljon nyrkin kokoista ja vähän pienempää mursketta, kannattaa ottaa cyclocrossari, koska siihen saa tarvittaessa mahtumaan leveämmän 32 mm renkaan. Maantielenkeillä se ei ole kuitenkaan optimaali eli vaihdat maantierenkaisiin joka tapauksessa jossain vaiheessa.

        Jos maantiepyöräily hiekkatiellä mietityttää, niin haepa YouTubesta "Pohjoisen helvetti", eli Paris-Roubaix kilpailun pätkiä. Niissä maantiepyöräily huonoilla teillä on viety äärimmäisyyteen.

        Rengastusta kannattaa miettiä. Ajoin yhteen aikaan retkiä cyclocrossarilla ja valitsin silloin vähän normaalia maantierengasta leveämmän 26 mm semisliksin. Toimi ihan hyvin kaikenlaisilla teillä Pohjoismaissa, vaikka pyörän päällä oli kuskin lisäksi kevyt telttailuvarustus. Leveimmät maantierenkaat ovat samaa luokkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos hiekkatie on kunnossa, niin se ei ole mikään ongelma maantiepyörälle. Jos se on oikein huonona ja paljon nyrkin kokoista ja vähän pienempää mursketta, kannattaa ottaa cyclocrossari, koska siihen saa tarvittaessa mahtumaan leveämmän 32 mm renkaan. Maantielenkeillä se ei ole kuitenkaan optimaali eli vaihdat maantierenkaisiin joka tapauksessa jossain vaiheessa.

        Jos maantiepyöräily hiekkatiellä mietityttää, niin haepa YouTubesta "Pohjoisen helvetti", eli Paris-Roubaix kilpailun pätkiä. Niissä maantiepyöräily huonoilla teillä on viety äärimmäisyyteen.

        Rengastusta kannattaa miettiä. Ajoin yhteen aikaan retkiä cyclocrossarilla ja valitsin silloin vähän normaalia maantierengasta leveämmän 26 mm semisliksin. Toimi ihan hyvin kaikenlaisilla teillä Pohjoismaissa, vaikka pyörän päällä oli kuskin lisäksi kevyt telttailuvarustus. Leveimmät maantierenkaat ovat samaa luokkaa.

        Itse olen pyöräillyt Gravel (cyclocross) fillarilla 80 km lenkin ja toimi vallan mainiosti. Renkaina 700 x 37c WTB Riddler Comp. Lenkillä oli sekä soraa että asfalttia (80 % kuitenkin asfalttia).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse olen pyöräillyt Gravel (cyclocross) fillarilla 80 km lenkin ja toimi vallan mainiosti. Renkaina 700 x 37c WTB Riddler Comp. Lenkillä oli sekä soraa että asfalttia (80 % kuitenkin asfalttia).

        Itse en viitsisi ajaa tuollaisella maasto- tai all around- renkaalla asfaltilla. Rengas (ensiasennusrengas?) on niin leveä, ettei tuolle vanteelle edes välttämättä saa kapeaa rengasta.

        https://www.sheldonbrown.com/tire-sizing.html

        Sheldon vainaan sivusto on yhä paras paikka hakea tämän tyyppistä tietoa. Onneksi ne on pidetty linjoilla. Tämän sivun alalaidassa on hyvä taulukko, miten vanteen ja renkaan leveydet osuvat yhteen. Asfaltilla 26 mm on ihan hyvä yleisrengas ja 32 mm jonkinlainen yleisrenkaan leveyden yläraja. Itse olen käyttänyt 32 mm vain nastarenkaana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en viitsisi ajaa tuollaisella maasto- tai all around- renkaalla asfaltilla. Rengas (ensiasennusrengas?) on niin leveä, ettei tuolle vanteelle edes välttämättä saa kapeaa rengasta.

        https://www.sheldonbrown.com/tire-sizing.html

        Sheldon vainaan sivusto on yhä paras paikka hakea tämän tyyppistä tietoa. Onneksi ne on pidetty linjoilla. Tämän sivun alalaidassa on hyvä taulukko, miten vanteen ja renkaan leveydet osuvat yhteen. Asfaltilla 26 mm on ihan hyvä yleisrengas ja 32 mm jonkinlainen yleisrenkaan leveyden yläraja. Itse olen käyttänyt 32 mm vain nastarenkaana.

        Gravel (sora) pyörissä on menty leveämpään renkaan suuntaan. Moni käyttää näitä pyöriä myös asfaltilla (kaupungeissa) ja hyvin toimii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Gravel (sora) pyörissä on menty leveämpään renkaan suuntaan. Moni käyttää näitä pyöriä myös asfaltilla (kaupungeissa) ja hyvin toimii.

        Toimii, mutta onko kiva ajettava? Asfaltilla lenkkeilyyn on 25-32 mm rengas aika ideaali. Itse olen käyttänyt lähinnä 25-26 mm rengasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toimii, mutta onko kiva ajettava? Asfaltilla lenkkeilyyn on 25-32 mm rengas aika ideaali. Itse olen käyttänyt lähinnä 25-26 mm rengasta.

        Maastopyörällä oli kiva aikoinaan polkea , siinä rengaassa oli kapea harjanne keskellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en viitsisi ajaa tuollaisella maasto- tai all around- renkaalla asfaltilla. Rengas (ensiasennusrengas?) on niin leveä, ettei tuolle vanteelle edes välttämättä saa kapeaa rengasta.

        https://www.sheldonbrown.com/tire-sizing.html

        Sheldon vainaan sivusto on yhä paras paikka hakea tämän tyyppistä tietoa. Onneksi ne on pidetty linjoilla. Tämän sivun alalaidassa on hyvä taulukko, miten vanteen ja renkaan leveydet osuvat yhteen. Asfaltilla 26 mm on ihan hyvä yleisrengas ja 32 mm jonkinlainen yleisrenkaan leveyden yläraja. Itse olen käyttänyt 32 mm vain nastarenkaana.

        Tässä on mielenkiintoista statistiikkaa testimielessä.

        https://www.bicyclerollingresistance.com/specials/grand-prix-5000-comparison

        "At the same air pressure, a bigger road bike tire has a lower rolling resistance." Leveämmän renkaan vierintävastus on pienempi. Toki ilmanvastus niissä vastaavasti kasvaa.


    • Anonyymi

      Oikea kadenssi on myös tärkeä.

      Jalat menee pahasti jumiin, jos runttaa 100 km liian pienellä kadenssilla. Vaihteet tarvitaan pitämään kadenssi 70..100 välissä.

      • Anonyymi

        Tuo sata on ideaali, mutta myös tottumiskysymys. Kun siihen tottuu, ei tule vammoja. Itse ajan aina jonkin aikaa kauden alusta niin, että sykemittarissa on esillä juuri kadenssitieto, ei syke.


    • Anonyymi

      Paikkojen jumia ja puutumista voi hyvin estää kävelemällä muutamankerran 200m pätkän.

    • Anonyymi

      Mua arveluttaa kolmivaihteisen välitykset. Mitä oon vähän sellaista kokeillut, niin kakkosen ja kolmosen ero on liian suuri. Pitäis olla ainakin yksi välitys vielä siinä välissä. Ehkä joku hybridi olis hyvä.

      • Anonyymi

        Yleensä kolmivaihteisissa ykkönen ja kakkonen on toimivia välityksiä.

        Kolmosella kadenssi tippuu liikaa, joten se sopii myötätuuleen ja alamäkeen tai lyhyeen runttaukseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä kolmivaihteisissa ykkönen ja kakkonen on toimivia välityksiä.

        Kolmosella kadenssi tippuu liikaa, joten se sopii myötätuuleen ja alamäkeen tai lyhyeen runttaukseen.

        Takarattaan kun vaihtaa 24 piikkiseen niin ykkösellä polkee jo tosi jyrkät mäetkin ylös.


    • Anonyymi

      Ehdottomasti sähköavusteinen pyörä! Eikä millään halpispyörällä. Sillä on ilo ajella kivalla säällä vaikka kuinka pitkiä lenkkejä. Kahvit termariin ja evästä mukaan. Mukavia pysähdyspaikkoja on pilvin pimein joka reitin varrella. Itse ajelen sähköpyörällä eniten hiekkateitä ja onnistuu täysin. Mukavia kilometrejä:)

    • Anonyymi

      Itse ajelen mopolla. Pääsee vähän vauhdikkaammin eikä tule hiki. Tankkausasemiakin löytyy tiheään niin mopolle kuin kuskillekin.

      • Anonyymi

        Pandex meni solmuun ja palleja kiristää....


    • Sata kilsaa peruspyörällä ei oikeastaan ole kummoinen haaste terveelle ihmiselle, joka ei ole ensimmäistä kertaa satulassa. Kun ei turhia kiirehdi ja muistaa sekä syödä että juoda, menee suoritukseen toki aikaa mutta mikään tappaja se ei ole.

      Vaihteita ei maantien laidassa pyöräillessä juuri tarvitse, paitsi jyrkimmissä ylämäissä. Polkupyörän kymmenet vaihteet ovat modernia hifistelyä, jollaiselle ei tavallisessa pyöräilyssä ole mitään tarvetta. Kolme vaihdetta on jo liikaa, koska kakkosvaihdetta ei ikinä tule käytettyä.

      Tärkeää on, että jos kyseessä on vanha ja paljon käytetty polkupyörä, käyttää se huollossa ennen pidempää lenkkireissua taikka sitten vaihtaa rasvat laakereihin itse. Sillä on huomattava vaikutus kitkan suuruuteen ajaessa.

      • Anonyymi

        Juu, huolto on tärkeää. Samoin kevytkulkuinen pyörä jos on huono kunto.

        Esimerkki keskimäärin hieman heikompikuntoisesta pyöräijästä ja pyörästä: Pyöräilijä tuottaa 100 wattia jatkuvaa tehoa. Vaihteina 7 vaihteinen napavaihde. Vaihteen kitka 15 wattia. Renkaiden rullausvastus vajailla paineilla 60 wattia. Huonot laakerit pyörässä vie 15 wattia. Eteenpäin vievää tehoa jää enää 10 wattia. Pyöräilijä liikkuu hyvin hiljaa eteenpäin. Vajaata tehoa voi hetkellisesti kompensoida pienellä kadenssilla. Tällä setillä ei mennä 100 kilsan lenkkiä. Jalat on hapoilla jo 10 kilsan jälkeen. Huonokuntoisen pyöräilijän voimat ei vaan yksinkertaisesti riitä pyöräilyyn huonolla pyörällä.

        Hyväkuntoinen pyöräilijä tuottaa 150 wattia. Jos on kevytkulkuinen huollettu pyörä, niin voimansiirto vie pari wattia, laakerit pari wattia ja renkaat muutama kymmenen wattia. Eteenpäin vievää tehoa jää 120 wattia. Tällä setillä voidaan polkea toistuvasti 100 kilsaa, jos pidetään riittävä kadenssi ja pyörän ergonomia sellaisena ettei tule vammoja.

        Samoin esimerkin huonokuntoinen pyöräilijä voi alkaa harrastamaan pyöräilyä hyvällä pyörällä. Jos tehoa tulee 100 wattia ja pyörä vie 30 wattia, niin eteenpäin vievää tehoa jää 70 wattia. Tällä pääsee jo :)

        Esimerkin hyväkuntoinen pyöräilijä jaksaa ajaa myös huonolla pyörällä. Eteenpäin vievää tehoa jää 60 wattia, jolla pystyy myös lenkkeilemään :)

        Summasummarum. Huonokuntoinen pyöräilijä tarvitsee kevytkulkuisen pyörän pystyäkseen 100 kilsan lenkkiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, huolto on tärkeää. Samoin kevytkulkuinen pyörä jos on huono kunto.

        Esimerkki keskimäärin hieman heikompikuntoisesta pyöräijästä ja pyörästä: Pyöräilijä tuottaa 100 wattia jatkuvaa tehoa. Vaihteina 7 vaihteinen napavaihde. Vaihteen kitka 15 wattia. Renkaiden rullausvastus vajailla paineilla 60 wattia. Huonot laakerit pyörässä vie 15 wattia. Eteenpäin vievää tehoa jää enää 10 wattia. Pyöräilijä liikkuu hyvin hiljaa eteenpäin. Vajaata tehoa voi hetkellisesti kompensoida pienellä kadenssilla. Tällä setillä ei mennä 100 kilsan lenkkiä. Jalat on hapoilla jo 10 kilsan jälkeen. Huonokuntoisen pyöräilijän voimat ei vaan yksinkertaisesti riitä pyöräilyyn huonolla pyörällä.

        Hyväkuntoinen pyöräilijä tuottaa 150 wattia. Jos on kevytkulkuinen huollettu pyörä, niin voimansiirto vie pari wattia, laakerit pari wattia ja renkaat muutama kymmenen wattia. Eteenpäin vievää tehoa jää 120 wattia. Tällä setillä voidaan polkea toistuvasti 100 kilsaa, jos pidetään riittävä kadenssi ja pyörän ergonomia sellaisena ettei tule vammoja.

        Samoin esimerkin huonokuntoinen pyöräilijä voi alkaa harrastamaan pyöräilyä hyvällä pyörällä. Jos tehoa tulee 100 wattia ja pyörä vie 30 wattia, niin eteenpäin vievää tehoa jää 70 wattia. Tällä pääsee jo :)

        Esimerkin hyväkuntoinen pyöräilijä jaksaa ajaa myös huonolla pyörällä. Eteenpäin vievää tehoa jää 60 wattia, jolla pystyy myös lenkkeilemään :)

        Summasummarum. Huonokuntoinen pyöräilijä tarvitsee kevytkulkuisen pyörän pystyäkseen 100 kilsan lenkkiin.

        Mielenkiintonen laskelma. Minä huonokuntonen ajoin viimekesänä yli 90km lenkejä ehkä 12 kpl. Pisin lenkkini oli 200km niin tuosta yllä olevasta laskelmasta teen sen johtopäätöksen että pyöräni täytyy olla hyvä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintonen laskelma. Minä huonokuntonen ajoin viimekesänä yli 90km lenkejä ehkä 12 kpl. Pisin lenkkini oli 200km niin tuosta yllä olevasta laskelmasta teen sen johtopäätöksen että pyöräni täytyy olla hyvä!

        Tai sitten:
        A) et ole huonokuntoinen
        B) olet vain ottanut lenkit riittävän rauhallisesti.


      • Anonyymi

        Vai on kolme vaihdetta liikaa? Onhan varmaan näin jos ei ymmärrä välitysten tarkoitusta.
        Vai käytät vain ykköstä ja kolmosta???
        Mukavaa matkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai on kolme vaihdetta liikaa? Onhan varmaan näin jos ei ymmärrä välitysten tarkoitusta.
        Vai käytät vain ykköstä ja kolmosta???
        Mukavaa matkaa.

        Olet oikeassa. Joko tuo alle kopioitu kommentti on henkilöltä, joka ei ymmärrä tai sitten nuorelta, jolla on jerkkua reisissä..

        "Vaihteita ei maantien laidassa pyöräillessä juuri tarvitse, paitsi jyrkimmissä ylämäissä. Polkupyörän kymmenet vaihteet ovat modernia hifistelyä, jollaiselle ei tavallisessa pyöräilyssä ole mitään tarvetta. Kolme vaihdetta on jo liikaa, koska kakkosvaihdetta ei ikinä tule käytettyä..."

        Onhan se totta, että tosimies ajaa lenkit fixillä. Fixillä lenkkejä ajettaessa pitää kuitenkin muistaa, että aloittaa varovasti. Muuten saa takuuvarmasti rasitusvamman.

        Fixeillä ajettaessa kannattaa muistaa, ettei poliisi katso hyvällä, jos pyörästä puuttuu käsijarru.


    • Anonyymi

      Lukko polkimet kannattaa asentaa niin saa kaikki watit hyötykäyttöön. Bibsit, energiageelit ja munarasva.

      • Anonyymi

        Nää on jo henkilökohtaisia juttuja. Toiset tarvii hiertymisen estoa, toiset ei. Onneksi on varusteita tarjolla :)


    • Anonyymi

      Itsekin olen joskus ajanut 100km jutun, en kyllä käytä enkä suosita noita pesävaihteisia, käytän pelkästään ratasvaihteisia juttuja, sähköjä en ollenkaan, koska sehän on kuin autolla ajamista sitten, ei urheilua lainkaan.

      Tunturin Marcello 10-vaihteinen taisi olla millä vedin 100km joskus, sellainen käyräsarvinen.

    • Anonyymi

      Kaksi tärkeää tekijää mitkä vaikuttaa pitemällä matkalla jaksamiseen on, päällysteen kunto ja sää (tuuli). Itse kun ajoin huonokuntosena ensimmäisen 200:n. Valitsin tien jossa oli riittävän ehjä päällyste ja mahdollisimman paljon kevyenliikenteen teitä. Sää ennusteita seurasin monta viikoa ja varsinkin tuuli ennusteita.

      • Anonyymi

        Treeniä on moneen lähtöön. Itsellä tärkein yksittäinen suorite on pysyä pois homeiselta konttorilta. Se vie kunnon.


    • Mitä näihin vaihteisiin tulee, niin ajoin nuorempana kolmivaihteisella fillarilla Helsingistä Hämeenlinnaan ja takaisin noin 12 tunnissa, eikä kyseisessä fillarissa toiminut kuin kolmosvaihde.

      Matkan aikana satoi ajoittain rankasti vettä, eikä minulla tietenkään ollut minkäänlaisia sadevarusteita, joten kyyti oli kylmänlaista vaikka kesä olikin. Vastatuulta oli joko mennessä taikka tullessa, mutta ei mitenkään mahdottomasti.

      Asiaa auttoi, että kyseisen fillarin ohjaustanko mahdollisti kyyristymisen sen päälle siten, kyynärvarsilla saattoi nojata ohjaustankoon ilmanvastuksen vähentämiseksi. Mitään lisälaitetta siinä ei normaalin ohjaustangon lisäksi ollut, mutta koska kyse oli vanhasta naisten polkupyörästä jota käytin kulkuvälineenä paremman toivossa, oli sen ohjaustanko muotoilultaan kyseiseen ajoasentoon sopiva.

      Kyseessä taisi olla joku 80-luvun Helkama Torpedo-vaihteilla.

      • Anonyymi

        Oliko jalat jumissa pitkään tuon jälkeen?

        80-luvulla oli muuten hyvin kevytkulkuiset renkaat noissa vaihdepyörissä. Runko oli vetelän mukava ja terästä. Vasta myöhempien aikojen hapatuksena on tulleet renkaat, jotka vie tuhottomasti tehoja sekä täristävän jäykkä runko.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oliko jalat jumissa pitkään tuon jälkeen?

        80-luvulla oli muuten hyvin kevytkulkuiset renkaat noissa vaihdepyörissä. Runko oli vetelän mukava ja terästä. Vasta myöhempien aikojen hapatuksena on tulleet renkaat, jotka vie tuhottomasti tehoja sekä täristävän jäykkä runko.

        Ei tainnut olla jalat jumissa, muistaakseni pyöräilin normit 20 km jo joko seuraavana päivänä taikka sitten pidin yhden lepopäivän pyöräilyn osalta.

        Hauska muisto tuli reissusta mieleen. Siskoni nimittäin oli oli jollain urheilujoukkueen reissulla silloin ja he kulkivat linja-autolla Vanhaa Hämeenlinnantietä pitkin. Heidän huomionsa oli kiinnittynyt sateessa vaaleanpunaisella naistenpyörällä polkevaan nuoreen mieheen ja kovasti oli naurattanut. Selvisi vasta myöhemmin, että kyseessä olin tosiaankin ollut minä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko jalat jumissa pitkään tuon jälkeen?

        80-luvulla oli muuten hyvin kevytkulkuiset renkaat noissa vaihdepyörissä. Runko oli vetelän mukava ja terästä. Vasta myöhempien aikojen hapatuksena on tulleet renkaat, jotka vie tuhottomasti tehoja sekä täristävän jäykkä runko.

        Kyllä mäki torpedolla. Simanolla sitten oli raskaanpaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko jalat jumissa pitkään tuon jälkeen?

        80-luvulla oli muuten hyvin kevytkulkuiset renkaat noissa vaihdepyörissä. Runko oli vetelän mukava ja terästä. Vasta myöhempien aikojen hapatuksena on tulleet renkaat, jotka vie tuhottomasti tehoja sekä täristävän jäykkä runko.

        en tiä mitä höpiset mutta kyllä pyörät on parantuneet esim insera mummis on ihan eri laatuu kuin 15v takainen helkama.. ei korkee hinta takaa helppoa poljettavuuutta


    • Anonyymi

      Mä ajelin joskus 30v sitten 1v miestenpyörällä kymmenien kisojen retkiä n. 2 ja 4v pojat kyydissä. Toinen edessä, toinen takana. Hyvin kulki kun siinä oli aika lyhyt välitys.
      Jos pitää valita, niin otan mieluummin lyhyen välityksen ja pyöritän. Pienellä kadenssilla jalat ei jaksa.

    • Anonyymi

      Tavoite kannattaa asettaa Hanko - Nuorgam välin suoritukseen. Yhteen putkeen.

    • Tilasin tässä taannoin paketin Turusta Rovaniemelle. Kesti 8 päivää, että sain sen vihdoin itselleni. Sen olisi toimittanut kuka tahansa perusjamppa polkupyörälläkin nopeammin kuin Posti rekkoineen kaikkineen.

      • Anonyymi

        Olisit käynyt hakemassa pyörällä


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olisit käynyt hakemassa pyörällä

        Mutta edestakainen matka olisi vienyt enemmän kuin 8 päivää. Jos sen sijaan postinkuljettajat olisivat toimineet kuin viestijuoksijat ja ainoastaan jättäneet säkkinsä seuraavan kuljetettavaksi, olisin saanut pakettini nopeammin pyöräilijöiden kuin rekan tuomana.


    • Anonyymi

      Jatkosodan aikaan joukkoja vaihdettiin pyöräilemällä vuorokauden aikana komppanioittain Lieksasta Rukajärvelle n. 230 km. Ajo miehitetyllä alueelle pyrittiin suorittamaan pimeän aikaan ilmavaaran ja desanttien vuoksi. Valoja noissa pyörissä ei paljon käytetty.

      Siitä vaan kokeilemaan täysi taisteluvarustutus ja kenttäreppu selässä.

      • Anonyymi

        Ainakin ennen Suomi ei sallinut rajanylitystä tai edes rajavyöhykkeelle menoa polkupyörällä.


      • Ennen miehet ja naiset olivat kyvykkäämpiä, menemme keskimäärin suorituskyvyssä koko ajan alaspäin. Enkä siis tarkoita ikääntymistä, vaan kunkin ikäluokan kyvykkyyttä fyysisiin suorituksiin keskimäärin.


    • Anonyymi

      100 km ajaa keskiverto suomlainen 10kg ylipainoinne mies vaikka jopolla ja ruisleipäparilla, aikaa voi ottaa ja nälkä tulla, vstatuuli ja mäkisyys voi viivästyttää, rippuu paljosti millaiset olosuhteet sulla on. varaa edes juomist kunnolla ja baanaania leipää se kummottii vaadi, ajettiinhan instissäkin varusteissa, ilman eväitä..

    • Anonyymi

      Hybridi on hyvä lähtökohta harrastuksen aloittamiseen. Hinta kuitenkin saisi olla lähempänä 1000e kuin 600e. Pyörä on silloin hieman keveämpi ja koottu paremmista osista. Nyt kannattaa katsella viime tai edellisvuoden malleja joita myydään alella. Kengä kannattaa ostaa maastomallia koska maantiekingillä kävely on varsin hankalaa ja lukkopolkimet mallia kombi jonka toisella puolella lukko ja toiselta puolelta tavallinen jolloin voi ajaa tavallisillakin kengillä lyhyempiä matkoja. Lokasuojat ja takateline kannattaa myös olla. Mittarin tärkeyttä korostaisin jotta vauhti pysyy sopivana eikä nouse alkumatkasta liian suureksi. Ja pari juomapulloa. Treeni kannattaa aloittaa maltilla ja polkea matalalla 60-70% sykkeellä niin kestävyys kehittyy. Välillä voi ottaa kovempiakin lyhyitä vetoja. Alkuun vaikka 20km lekkejä ja siitä sitten vaikka tuplaksi. Kun 40km tuntuu kevyeltä voi taas lisätä 60km. Kun se tuntuu kevyeltä ei 100km ole mahdoton kunhan pidät vauhdin kurissa. Jos et käytä silmälaseja niin hommaa ajolasit ettei mene mitään silmiin. Hommaa myös joku pyöräilyopas niin lisää tietoa. Ja korjausopas niin opit säätämään vaihteet ja jarrut yms.

      • Anonyymi

        Hybridit eivät oikein sovellu maastoon eivätkä vielä vähemmän maantielle. Maantiepyörä, cyclorossari, gravel jne ovat hyviä vaihtoehtoja. Eurooppalaisittain kilpilluin luokka ovat maantiepyörät, joten sellaisen saa hinta / laatu suhteeltaan edullisimmin.

        Tuossa on esimerkiksi Evansin alennuspyöriä.

        https://www.evanscycles.com/en-fi/offers/clearance_c/road-bikes-category

        Pyörän ostossa netistä ensimmäistä kertaa pitää nähdä vähän vaivaa. Väärän kokoinen pyörä, oli tyyppi mikä tahansa, on tuskaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hybridit eivät oikein sovellu maastoon eivätkä vielä vähemmän maantielle. Maantiepyörä, cyclorossari, gravel jne ovat hyviä vaihtoehtoja. Eurooppalaisittain kilpilluin luokka ovat maantiepyörät, joten sellaisen saa hinta / laatu suhteeltaan edullisimmin.

        Tuossa on esimerkiksi Evansin alennuspyöriä.

        https://www.evanscycles.com/en-fi/offers/clearance_c/road-bikes-category

        Pyörän ostossa netistä ensimmäistä kertaa pitää nähdä vähän vaivaa. Väärän kokoinen pyörä, oli tyyppi mikä tahansa, on tuskaa.

        Kysyjä on pyöräilyn saralla aloittrelija eikä mikään maantiekiitäjä. Ei myöskään etsitty maastopyörää. Peruskäyttöön ja kuntoiluun maastopyöräkin käy mutta jos pääasiassa ajaa afaltilla hybridi on parempi vaihtoehto ja sorallakin pääsee. Aloittelijan kannattaa ostaa liikkestä niin voi kokeilla miltä tuntuu ja onko sopivan kokoinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysyjä on pyöräilyn saralla aloittrelija eikä mikään maantiekiitäjä. Ei myöskään etsitty maastopyörää. Peruskäyttöön ja kuntoiluun maastopyöräkin käy mutta jos pääasiassa ajaa afaltilla hybridi on parempi vaihtoehto ja sorallakin pääsee. Aloittelijan kannattaa ostaa liikkestä niin voi kokeilla miltä tuntuu ja onko sopivan kokoinen.

        Hybridi on huono vaihtoehto asfaltille. Se ei sovi oikein mihinkään. Maastopyörä maastoon, maantiepyörä maantielle ja Jopo tai mummis kaupunkiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hybridit eivät oikein sovellu maastoon eivätkä vielä vähemmän maantielle. Maantiepyörä, cyclorossari, gravel jne ovat hyviä vaihtoehtoja. Eurooppalaisittain kilpilluin luokka ovat maantiepyörät, joten sellaisen saa hinta / laatu suhteeltaan edullisimmin.

        Tuossa on esimerkiksi Evansin alennuspyöriä.

        https://www.evanscycles.com/en-fi/offers/clearance_c/road-bikes-category

        Pyörän ostossa netistä ensimmäistä kertaa pitää nähdä vähän vaivaa. Väärän kokoinen pyörä, oli tyyppi mikä tahansa, on tuskaa.

        Gravel-pyörä ei sovellu oikein mihinkään. Se on vain hybridi-pyörä johon on asennettu käppyräsarvet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hybridi on huono vaihtoehto asfaltille. Se ei sovi oikein mihinkään. Maastopyörä maastoon, maantiepyörä maantielle ja Jopo tai mummis kaupunkiin.

        Kannattaa lukea uusin tekniikanmaailma jossa testattiin 6 n. 1000e hybridiä. Halvat ja raskaat hybridit on asia erikseen. Sporttisimmat fitnespyörät eivät eroa maantiepyörästä kuin ohjaustangon osalta. Monelle hieman pystympi ajoasento on mukavampi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Gravel-pyörä ei sovellu oikein mihinkään. Se on vain hybridi-pyörä johon on asennettu käppyräsarvet.

        Olet kyllä väärässä Gravel-pyörä väitteesi kanssa. Jos sitä johonkin kuuluu verrata, niin se on cyclocross pyörä. Gravel (sora/hiekkatie) pyörässä on cyclocrossia rennompi ajoasento, laajemmat välitykset ja leveämmät renkaat. Gravel-pyörä on se pyörä, joka soveltuu lähes mihin tahansa paitsi vaikeaan ja haasteelliseen maastoon, johon tarvitaan jo maastopyörää.

        Yhdellä ja samalla pyörällä ajaa sekä kunto- että työmatka-ajot ja vaikka pyörävaellukset. Renkaita/kiekkoja vaihtamalla sitä voi muuntaa haluttuun suuntaan, mikäli sellaista haluaa harrastaa. Jos pitää valita vain yksi pyörä, niin valintani on ehdottomasti gravel-pyörä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa lukea uusin tekniikanmaailma jossa testattiin 6 n. 1000e hybridiä. Halvat ja raskaat hybridit on asia erikseen. Sporttisimmat fitnespyörät eivät eroa maantiepyörästä kuin ohjaustangon osalta. Monelle hieman pystympi ajoasento on mukavampi.

        Mitä järkeä on ostaa fitnespyörä maantiepyörää huonommalla, suoralla ohjaustangolla? Suorassa tangossa on kaksi otetta, kahvoilta tai keskeltä, joista jälkimmäinen on vähän vaarallinen. Kippuratangossa on vähintään viisi erilaista otetta, kolme enemmän noiden kahden lisäksi. Kippuratankoa voi pitää tuollaisessa käytössä aavistuksen ylempänä kuin suoraa tankoa, jonka joutuu säätämään todella alas, koska kippurassa on vastatuuliosuuksia varten mahdollisuus alaotteeseen.

        Useampi kotimainen liike myy esimerkiksi Konan perus Rovea hintaan 799 €. SUP antoi jopa kotiinkuljetuksen kaupan päälle Matkahuollon kautta. Vaikka tuo ei ole mikään huippupyörä, niin kyllä se kaikki suoratankoiset hybridit hakkaa mennen tullen.

        Pyörän lisäksi lukkopolkimet, kengät, hyvä kypärä, pari juomapulloa telineineen, pyöräilyhousut ja -paita kannattaa hankkia samassa kaupassa. Pyörät ovat kilpailtu tuote, joten varsinkaan keväisin on vaikea saada alennuksia, mutta tarvikkeista voi saada,, jos ostaa ne pyörän mukana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä järkeä on ostaa fitnespyörä maantiepyörää huonommalla, suoralla ohjaustangolla? Suorassa tangossa on kaksi otetta, kahvoilta tai keskeltä, joista jälkimmäinen on vähän vaarallinen. Kippuratangossa on vähintään viisi erilaista otetta, kolme enemmän noiden kahden lisäksi. Kippuratankoa voi pitää tuollaisessa käytössä aavistuksen ylempänä kuin suoraa tankoa, jonka joutuu säätämään todella alas, koska kippurassa on vastatuuliosuuksia varten mahdollisuus alaotteeseen.

        Useampi kotimainen liike myy esimerkiksi Konan perus Rovea hintaan 799 €. SUP antoi jopa kotiinkuljetuksen kaupan päälle Matkahuollon kautta. Vaikka tuo ei ole mikään huippupyörä, niin kyllä se kaikki suoratankoiset hybridit hakkaa mennen tullen.

        Pyörän lisäksi lukkopolkimet, kengät, hyvä kypärä, pari juomapulloa telineineen, pyöräilyhousut ja -paita kannattaa hankkia samassa kaupassa. Pyörät ovat kilpailtu tuote, joten varsinkaan keväisin on vaikea saada alennuksia, mutta tarvikkeista voi saada,, jos ostaa ne pyörän mukana.

        Yleensä maantiepyörällä tai vastaavalla ajetaan vain yhdellä otteella.. Muu ei ole mukavaa..

        1-vaihteisessa peruspyörässä on kolme täysin erilaista asentoa käytössä. On hyvää vaihtelua pyörittämiseen.

        (1) ylämäet tms. runtataan putkelta. (2) perusajo ajetaan normaalilla otteella. (3) ilman käsiä ajo sopii kevyeen ja helppoon ajoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä järkeä on ostaa fitnespyörä maantiepyörää huonommalla, suoralla ohjaustangolla? Suorassa tangossa on kaksi otetta, kahvoilta tai keskeltä, joista jälkimmäinen on vähän vaarallinen. Kippuratangossa on vähintään viisi erilaista otetta, kolme enemmän noiden kahden lisäksi. Kippuratankoa voi pitää tuollaisessa käytössä aavistuksen ylempänä kuin suoraa tankoa, jonka joutuu säätämään todella alas, koska kippurassa on vastatuuliosuuksia varten mahdollisuus alaotteeseen.

        Useampi kotimainen liike myy esimerkiksi Konan perus Rovea hintaan 799 €. SUP antoi jopa kotiinkuljetuksen kaupan päälle Matkahuollon kautta. Vaikka tuo ei ole mikään huippupyörä, niin kyllä se kaikki suoratankoiset hybridit hakkaa mennen tullen.

        Pyörän lisäksi lukkopolkimet, kengät, hyvä kypärä, pari juomapulloa telineineen, pyöräilyhousut ja -paita kannattaa hankkia samassa kaupassa. Pyörät ovat kilpailtu tuote, joten varsinkaan keväisin on vaikea saada alennuksia, mutta tarvikkeista voi saada,, jos ostaa ne pyörän mukana.

        Pyorän valinnassa kannattaa huomioida myös ruumiinrakenne. Jos on vähänkin enemmän ylimääräistä vatsanseudulla niin maantiepyörä ei oikein sovellu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä järkeä on ostaa fitnespyörä maantiepyörää huonommalla, suoralla ohjaustangolla? Suorassa tangossa on kaksi otetta, kahvoilta tai keskeltä, joista jälkimmäinen on vähän vaarallinen. Kippuratangossa on vähintään viisi erilaista otetta, kolme enemmän noiden kahden lisäksi. Kippuratankoa voi pitää tuollaisessa käytössä aavistuksen ylempänä kuin suoraa tankoa, jonka joutuu säätämään todella alas, koska kippurassa on vastatuuliosuuksia varten mahdollisuus alaotteeseen.

        Useampi kotimainen liike myy esimerkiksi Konan perus Rovea hintaan 799 €. SUP antoi jopa kotiinkuljetuksen kaupan päälle Matkahuollon kautta. Vaikka tuo ei ole mikään huippupyörä, niin kyllä se kaikki suoratankoiset hybridit hakkaa mennen tullen.

        Pyörän lisäksi lukkopolkimet, kengät, hyvä kypärä, pari juomapulloa telineineen, pyöräilyhousut ja -paita kannattaa hankkia samassa kaupassa. Pyörät ovat kilpailtu tuote, joten varsinkaan keväisin on vaikea saada alennuksia, mutta tarvikkeista voi saada,, jos ostaa ne pyörän mukana.

        Fitness-pyörät ovat hybridipyörää urheilullisempia mutta niissä on kuitenkin kisakireää maantiepyörää rennompi ajoasento. Toki fitness pyörämallien välillä on myös eroja kuten kaikissa muissakin pyörämalleissa. Jotkut saattavat olla enemmän urheilullisia kuin toiset. Eri merkkien välillä on myös eroja. Aina pitää testata.

        Kippura-/käppyräsarven hyvä puoli on siinä, että halutessaan siitä löytyy monia vaihtoehtoisia otteita. Gravel pyörä on cyclocrossia rennompi mutta siinä on kippurasarvet, joten se on varteenotettava vaihtoehto, kun pyörää miettii. Cyclocross pyörässä on sporttisempi ajoasento, kun taas gravel pyörä on rennompi. Oikea koko on kuitenkin aina se tärkein pointti pyörää hankittaessa, oli pyörä sitten mikä tahansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pyorän valinnassa kannattaa huomioida myös ruumiinrakenne. Jos on vähänkin enemmän ylimääräistä vatsanseudulla niin maantiepyörä ei oikein sovellu.

        Jep. Näin on. Valitettavasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Fitness-pyörät ovat hybridipyörää urheilullisempia mutta niissä on kuitenkin kisakireää maantiepyörää rennompi ajoasento. Toki fitness pyörämallien välillä on myös eroja kuten kaikissa muissakin pyörämalleissa. Jotkut saattavat olla enemmän urheilullisia kuin toiset. Eri merkkien välillä on myös eroja. Aina pitää testata.

        Kippura-/käppyräsarven hyvä puoli on siinä, että halutessaan siitä löytyy monia vaihtoehtoisia otteita. Gravel pyörä on cyclocrossia rennompi mutta siinä on kippurasarvet, joten se on varteenotettava vaihtoehto, kun pyörää miettii. Cyclocross pyörässä on sporttisempi ajoasento, kun taas gravel pyörä on rennompi. Oikea koko on kuitenkin aina se tärkein pointti pyörää hankittaessa, oli pyörä sitten mikä tahansa.

        Luokitukset ja toteutukset menee monella tapaa ristiin mutta onko niillä niin väliä kun pyörä on hyvä omaan käyttöön. Renkaat kannattaa miettiä erikseen eikä ostaa pyörää välttämättä sen mukaan mitkä renkaat siinä on nyt. Maantiepyörissä isompi ei välttämättä mahdu mutta muissa voi miettiä mikä rengas on paras itselle. Itselä yhdessä maasturissa gravel renkaat ja sitä ennen 37mm sileät, rullaa tosi hyvin tiellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep. Näin on. Valitettavasti.

        Tuo ei pidä paikkansa. Itse asiassa päin vastoin, koska kippuratankoa voi pitää pari kolme senttiä korkeammalla ja silti jää alaote vastatuuliosuuksille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep. Näin on. Valitettavasti.

        Sitten on psykologinen puoli. Maantiepyörä voi tuntua liian proolta jos vasta aloittelee ja vauhti 15-20km/h tienoilla. Tavallisen näköisellä pyörällä sulautuu massaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten on psykologinen puoli. Maantiepyörä voi tuntua liian proolta jos vasta aloittelee ja vauhti 15-20km/h tienoilla. Tavallisen näköisellä pyörällä sulautuu massaan.

        Miltä mä näytän :) Voihan se olla noinkin, jos on sairaan huono itsetunto.

        Riippuen reitistä, niin tuo 20 km/h keskinopeus voi aloittelijalle olla ihan hyvä. Varsinkin jos osa reitistä kulkee kaupunkimaisessa ympäristössä, keskinopeus laskee äkkiä alle kahden kympin.

        Toisaalta aloittelijakin kokee maantiepyörällä vauhdin hurmaa, kun alamäessä nopeudet nousevat äkkiä yli viiden kympin jos antaa rullata vapaasti ja painaa ylävartalon alas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miltä mä näytän :) Voihan se olla noinkin, jos on sairaan huono itsetunto.

        Riippuen reitistä, niin tuo 20 km/h keskinopeus voi aloittelijalle olla ihan hyvä. Varsinkin jos osa reitistä kulkee kaupunkimaisessa ympäristössä, keskinopeus laskee äkkiä alle kahden kympin.

        Toisaalta aloittelijakin kokee maantiepyörällä vauhdin hurmaa, kun alamäessä nopeudet nousevat äkkiä yli viiden kympin jos antaa rullata vapaasti ja painaa ylävartalon alas.

        Peruskuntoharjoitus 60-70% sykkeellä tarkoittaa aloittelijalle tuota nopeusaluetta. Hyväntoinen ja vahva pyöräilijä ajaa samalla sykkeellä suurempaa nopeutta. Amatöörin virhe on ajaa liian korkealla sykkeellä jolloin peruskestävyys ei parane optimaalisesti. Alamäessä voi millä tahansa pyörällä nauttia vauhdista kunhan pyörä on kunnossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo ei pidä paikkansa. Itse asiassa päin vastoin, koska kippuratankoa voi pitää pari kolme senttiä korkeammalla ja silti jää alaote vastatuuliosuuksille.

        Pari senttiä sinne tänne ei merkitse mitään aloittelijalle. Kokonaisuus ratkaisee ja pyörän pitää olla sellainen millä haluaa ajaa ja millä tulee ajettua mikä lienee tärkeintä. Kun kokemusta kertyy niin tietää mitä haluaa ja tarvitsee. Ohjainkannattimet yms ovat helposti vaihdettavissa omien mieltymysten mukaan. Säädettävä on myös hyvä vaihtoehto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miltä mä näytän :) Voihan se olla noinkin, jos on sairaan huono itsetunto.

        Riippuen reitistä, niin tuo 20 km/h keskinopeus voi aloittelijalle olla ihan hyvä. Varsinkin jos osa reitistä kulkee kaupunkimaisessa ympäristössä, keskinopeus laskee äkkiä alle kahden kympin.

        Toisaalta aloittelijakin kokee maantiepyörällä vauhdin hurmaa, kun alamäessä nopeudet nousevat äkkiä yli viiden kympin jos antaa rullata vapaasti ja painaa ylävartalon alas.

        Riippuu lähtötasosta ja kunnosta. 17-19 km/h välimaastossa oleva keskinopeus voi kenties sopia vähemmän pyöräilleelle paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Peruskuntoharjoitus 60-70% sykkeellä tarkoittaa aloittelijalle tuota nopeusaluetta. Hyväntoinen ja vahva pyöräilijä ajaa samalla sykkeellä suurempaa nopeutta. Amatöörin virhe on ajaa liian korkealla sykkeellä jolloin peruskestävyys ei parane optimaalisesti. Alamäessä voi millä tahansa pyörällä nauttia vauhdista kunhan pyörä on kunnossa.

        Tuo on täysin totta. Sykemittari, johon saa kadenssitiedon, on hyvä hankinta juur sen takia, että sykealuetta seuraamalla estää liian revittelyn, joka kostautuisi myöhemmin. Kadenssitieto taas sen takia, ettei runttaa liian suurella vaihteella = pienellä pyöritysnopeudella, mikä aiheuttaa nivelvammoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pari senttiä sinne tänne ei merkitse mitään aloittelijalle. Kokonaisuus ratkaisee ja pyörän pitää olla sellainen millä haluaa ajaa ja millä tulee ajettua mikä lienee tärkeintä. Kun kokemusta kertyy niin tietää mitä haluaa ja tarvitsee. Ohjainkannattimet yms ovat helposti vaihdettavissa omien mieltymysten mukaan. Säädettävä on myös hyvä vaihtoehto.

        Senttikin tangon tai satulan korkeudessa voi olla ratkaisevaa aloittelijalle, onko pyörä kiva ajaa vai aivan /C:stä. Vaikuttavat mitat ovat yllättävän pieniä. Samoin pyörän pituus on hyvä sovittaa heti oikein, oli kyse sitten minkä mallisesta pyörästä tahansa.

        Aloittelija ajaa usein vähän korkeammassa asennossa kuin kokenut pyöräilijä. Kannattaa valita runko siten, että spacereilla tangon korkeus nostetaan vain pari kolme senttiä satulan alapuolelle. Retkiajossa joskus jopa samaan tasoon, mutta ei koskaan yläpuolelle! Myöhemmin, kun on tottunut, voi sitten siirtää tankoa alemmas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Senttikin tangon tai satulan korkeudessa voi olla ratkaisevaa aloittelijalle, onko pyörä kiva ajaa vai aivan /C:stä. Vaikuttavat mitat ovat yllättävän pieniä. Samoin pyörän pituus on hyvä sovittaa heti oikein, oli kyse sitten minkä mallisesta pyörästä tahansa.

        Aloittelija ajaa usein vähän korkeammassa asennossa kuin kokenut pyöräilijä. Kannattaa valita runko siten, että spacereilla tangon korkeus nostetaan vain pari kolme senttiä satulan alapuolelle. Retkiajossa joskus jopa samaan tasoon, mutta ei koskaan yläpuolelle! Myöhemmin, kun on tottunut, voi sitten siirtää tankoa alemmas.

        Myös ohjainkannattimen (stem) voi kääntää positiivinen kulma ylöspäin. Näin ote nousee myös hieman ylemmäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Fitness-pyörät ovat hybridipyörää urheilullisempia mutta niissä on kuitenkin kisakireää maantiepyörää rennompi ajoasento. Toki fitness pyörämallien välillä on myös eroja kuten kaikissa muissakin pyörämalleissa. Jotkut saattavat olla enemmän urheilullisia kuin toiset. Eri merkkien välillä on myös eroja. Aina pitää testata.

        Kippura-/käppyräsarven hyvä puoli on siinä, että halutessaan siitä löytyy monia vaihtoehtoisia otteita. Gravel pyörä on cyclocrossia rennompi mutta siinä on kippurasarvet, joten se on varteenotettava vaihtoehto, kun pyörää miettii. Cyclocross pyörässä on sporttisempi ajoasento, kun taas gravel pyörä on rennompi. Oikea koko on kuitenkin aina se tärkein pointti pyörää hankittaessa, oli pyörä sitten mikä tahansa.

        Kippurasarvet/käyräsarvet/droppitanko, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Moni välttää niitä aivan turhaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kippurasarvet/käyräsarvet/droppitanko, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Moni välttää niitä aivan turhaan.

        Juuri näin. Jos haluaa tehdä mukavan pyörän tielle, niin siinä on aina droppitanko.


    • Anonyymi

      Kivivaarasta ei saa rajaa ylittää, ei, vaikka olisi voimassa oleva viisumi. Tuolla on muutenkin liikkumisrajoitteita neuvostopuolella.

      • Anonyymi

        Muistaakseni Lieksan asema Kivivaara edestakaisin on noin 110km ja ajoa kertyy niin asfaltilla kuin hyvällä sorapinnalla eli cyclolla sellainen kokopäiväreissu. Matkan varrella on muutamia sotahistoriallisia käyntikohteita kuten valloittamaton Anikainen jne.


    • Anonyymi

      Kannattaisiko ap.n ostaa sykemittari? Eivät ole hirveän kalliita. Sitten miettiä jotain treeniohjelmaa. Sellaisia parin tunnin peruskestävyyslenkkejä ihan leppoisalla sykkeellä. Välillä voi käydä vaikka hölkkäämässä/tasata henkeä ja puuskuttaa... eli ottaa hiukan vauhtikestävyyttä. Kunnon kohentaminen vie kyllä aikaa. Mikään tunti viikossa ei riitä. ensi kesänä ei osallistuta täysmatkan triathlonille..
      Hyväkuntoinen menee vaikka vaikka uimalla tuon 100 km polkupyörä selässä 😂

      Tsemppiä pyöräilyyn ja silleen. Kyllä sä vielä sen satasen vedät.

      • Anonyymi

        Terve maalaisjärki ja maltti riittää. Peruskestävyysalueella pitää pystyä puhumaan eikä saa hengästyä. Se on ihan hyvä muistisääntö. Jos tasamaalla alkaa tuntea poltettä reisissä niin mennään liian kovaa. Silloin ollaan jo vauhtikestävyyden puolella. Kävelyä kannattaa harrastaa myös koska kuormittaa lihaksistoa hieman eritavalla. Lenkin loppupuolella voi kerran tai kaksi viikossa vetää vähän kovempaa ja hetken täysillä ja loppumatka hiljaa palautellen. Voimaa saa kehitettyä ajamalla isommalla vaihteella samaa nopeutta mutta jos mahdollisuus saliin niin suosittelen. Jos mahdollista niin ympyrälenkki lähistöllä useaan kertaan kierrettynä on turvallisempi valinta kuin lähteä kauemmas ja huomata voimien loppuvan. Ja mäissä kannattaa suosiolla valita pientä pykälää, pienemmissä nyppylöissä voi vähän runtata voimallakin mutta se kuluttaa myös pyörän osia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terve maalaisjärki ja maltti riittää. Peruskestävyysalueella pitää pystyä puhumaan eikä saa hengästyä. Se on ihan hyvä muistisääntö. Jos tasamaalla alkaa tuntea poltettä reisissä niin mennään liian kovaa. Silloin ollaan jo vauhtikestävyyden puolella. Kävelyä kannattaa harrastaa myös koska kuormittaa lihaksistoa hieman eritavalla. Lenkin loppupuolella voi kerran tai kaksi viikossa vetää vähän kovempaa ja hetken täysillä ja loppumatka hiljaa palautellen. Voimaa saa kehitettyä ajamalla isommalla vaihteella samaa nopeutta mutta jos mahdollisuus saliin niin suosittelen. Jos mahdollista niin ympyrälenkki lähistöllä useaan kertaan kierrettynä on turvallisempi valinta kuin lähteä kauemmas ja huomata voimien loppuvan. Ja mäissä kannattaa suosiolla valita pientä pykälää, pienemmissä nyppylöissä voi vähän runtata voimallakin mutta se kuluttaa myös pyörän osia.

        Piti vielä mainita että haasteen suuruus riippuu tietysti lähtötasosta. Ruumiillista työtä tekevälle matka taittuu ilman ongelmia leppoisalla vauhdiila kylmiltäänkin varsinkin jos pyöräilee edes jonkin verran säännölliseti. Istumatyöläinen joutuu aloittamaan takamatkalta jos ei muuten harrasta liikuntaa. Leppoisalla 15km keskinopeudella aikaa kuluu n.6 tuntia 40minuuttia tauot mikä vastaa noin normaalia työpäivää. Taukoja kannattaa pitää mieluiten useita lyhyitä. Pitkän tauon jälkeen on vaikea saada konetta uudelleen käyntiin kun lihakset alkavat jäykistyä. Ja nythän ei olla kellottamassa mitään ennätyksiä. 100km haaste on aloittelijalle on enemmäm psykologinen kuin fyysinen haaste kun unohdetaan aikatavoitteet. 6-7h satulassa on tottumattomalle kova juttu. Hanuri vaatii myös oman harjaantumisensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Piti vielä mainita että haasteen suuruus riippuu tietysti lähtötasosta. Ruumiillista työtä tekevälle matka taittuu ilman ongelmia leppoisalla vauhdiila kylmiltäänkin varsinkin jos pyöräilee edes jonkin verran säännölliseti. Istumatyöläinen joutuu aloittamaan takamatkalta jos ei muuten harrasta liikuntaa. Leppoisalla 15km keskinopeudella aikaa kuluu n.6 tuntia 40minuuttia tauot mikä vastaa noin normaalia työpäivää. Taukoja kannattaa pitää mieluiten useita lyhyitä. Pitkän tauon jälkeen on vaikea saada konetta uudelleen käyntiin kun lihakset alkavat jäykistyä. Ja nythän ei olla kellottamassa mitään ennätyksiä. 100km haaste on aloittelijalle on enemmäm psykologinen kuin fyysinen haaste kun unohdetaan aikatavoitteet. 6-7h satulassa on tottumattomalle kova juttu. Hanuri vaatii myös oman harjaantumisensa.

        Hanuria pitää harjoittaa monilla lyhyemmillä lenkeillä. Se taitaa olla se, joka ensimmäisenä sanoo auts, jos on vähänkään epäsopiva satula.


    • Anonyymi

      Täällä sykemittarin suosittelija komppaa. Kannattaa ottaa edellisen kommentoijan neuvoista tärpit. Siis ota sellainen liikuntaharrastelu osaksi normaalia elämää. Pyöräilyn lisäksi harrastelen hiihtoa, uintia ja rullaluistelua. Muutama laji joista pitää on aina parempi kuin yksi. Työmatkat kannattaa vetää ilman muuta lihasvoimilla, jos vain suinkin mahdollista.
      Itselle tuo sykemittari on sellainen kiva lelu tai mikä lie motivaattori. Ilman sitä tulisi painettua aivan liian lujaa ja sitten olisi seuraavana päivänä ns. paikat jumissa, eli perse sohvalla...

    • Anonyymi

      Niin nyt se sykemittarin suosittelija luki vielä sen alkuperäisen kysymyksen ;)
      Se on vähän vaikea sanoa kannattaako ostaa mikäkin pyörä. Riippuu lompakon paksuudesta ja siitä missä aikoo pyöräillä. Itse vedän kahden pyörän taktiikalla. Läskipyörä ja normaalin ajoasennon peruspyörä. On minulla ihan oikea maantiepyöräkin mutta sillä ei tule juurikaan ajeltua. Ajoasento on ihan persiistä, ranteet tulevat herkästi kipeiksi. Soratiellä tai huonolla pinnalla yleensäkin surkea. Saa pelätä että renkaat puhkeavat.
      Niin kallista pyörää ei olekaan että se olisi hyvä jokaiselle ja joka paikkaan.

      • Anonyymi

        Sulla on väärin mitoitettu maantiepyörä. Kaivapa jostian tuollainen opus: Pyöräilijän käsikirja, jonka on suomeksi kustantanut readme.fi. Älä sekoita lähes saman nimiseen Veikkasen Jussin kirjaan, joka on sekin hyvä, mutta siinä ei ole yhtä hyvää kremppa-lukua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla on väärin mitoitettu maantiepyörä. Kaivapa jostian tuollainen opus: Pyöräilijän käsikirja, jonka on suomeksi kustantanut readme.fi. Älä sekoita lähes saman nimiseen Veikkasen Jussin kirjaan, joka on sekin hyvä, mutta siinä ei ole yhtä hyvää kremppa-lukua.

        Siitä on näemmä tullut uusi painos:

        https://www.booky.fi/tuote/hewitt_ben/pyorailijan_kasikirja/9789522201058

        Ei kannata antaa (minusta huonosti valitun) kansikuvan hämätä. Kirjassa on juuri aloittelijoille sopivaa tietoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla on väärin mitoitettu maantiepyörä. Kaivapa jostian tuollainen opus: Pyöräilijän käsikirja, jonka on suomeksi kustantanut readme.fi. Älä sekoita lähes saman nimiseen Veikkasen Jussin kirjaan, joka on sekin hyvä, mutta siinä ei ole yhtä hyvää kremppa-lukua.

        Jos ei ole mikään kilometrinnielijä niin maantiepyörä jää helposti käyttämättä. Jos harrastaa pyöräilyä niin jokaiseen käyttöön pitää olla oma pyörä tai useampikin. Jos taas on kuntoilija tai muuten vain pyörä on väline liikkua se pitää valita käytön mukaan. Muuten se jää käyttämättä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ole mikään kilometrinnielijä niin maantiepyörä jää helposti käyttämättä. Jos harrastaa pyöräilyä niin jokaiseen käyttöön pitää olla oma pyörä tai useampikin. Jos taas on kuntoilija tai muuten vain pyörä on väline liikkua se pitää valita käytön mukaan. Muuten se jää käyttämättä.

        Minulla on kaksi pyörää. Maastopyörä ja Cyclocross pyörä jossa vaihteet on enemmän Gravel pyörän kaltaiset. Myös ajoasentoa on muokattu pystymmäksi, kuten Gravel pyörissä on. Näillä kahdella pärjään joka paikassa. Jos jommankumman pitäisi valita, niin ottaisin Cyclocross (Gravel) pyörän joka käy maantieajosta metsäpolkuihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ole mikään kilometrinnielijä niin maantiepyörä jää helposti käyttämättä. Jos harrastaa pyöräilyä niin jokaiseen käyttöön pitää olla oma pyörä tai useampikin. Jos taas on kuntoilija tai muuten vain pyörä on väline liikkua se pitää valita käytön mukaan. Muuten se jää käyttämättä.

        Sanoisin juuri päin vastoin. Ostettuani ensimmäisen maantiepyöräni nelikymppisenä, aloin vasta kiinnostumaan pyöräilystä kuntoilumielessä. Aikaisemmin oli ollut retkipyöriä ja sittemmmin hybridejä,. Hyvä retkipyörä oli kiva ajaa, mutta niiden laatu heikkeni tultaessa 80-luvulle. Sitten tuli surkeita hybridejä, joita ei ollut kiva ajaa.

        Vuosituhannen vaihteessa ostin ensimmäisen maantiepyörän. Tonnilla sain siihen aikaan koko paketin: pyörä, kengät, kypärä, housut ja paita sekä pari juomapulloa telineineen. Siitä heräsi kiinnostus niin työmatka-ajoon, kuntoiluun kuin uudestaan pyöräretkiin.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      144
      2221
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1948
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1908
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1710
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      62
      1498
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1276
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1190
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1178
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1173
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1157
    Aihe