Pettymyksiin/hylkäyksiin suhtautuminen

Hei, näin olen tehnytkin. Jatko-osa on jo pitkälle työstetty, mutta siirrän senkin nyt sivuun jos ensimmäinenkään osa ei saa kustannussopimusta. Onneksi mielessä on jo monta tarinaa, jotka ansaitsevat minusta tulla kirjoitetuiksi :)

Hyvin kirjoitettu. Kustannussopimuksen saaminen ei ole nykyisin mikään pakko myöskään vakavastiotettaville kirjailijoille, koska suurin osa marginaalikirjallisuudesta julkaistaan ensin muualla. On monenlaista kirjallisuustoimintaa, joka ei liity perinteisiin kustantamoihin, mutta marginaaleista välillä ponnistetaan isojen kustantamojen myyntimenestykseksi.

Jos on sanottavaa ja halu kirjoittaa, niin kustannussopimus kannattaa panna mielessään syrjään ja keskittyä itse asiaan. Merkittävät tekstit pääsevät kyllä nykyisin esille muutakin kautta kuin kustantamoista. Ap:lla vielä se hyvä puoli, että on toinenkin ammatti ja tulonlähde. Kirjailijaksi ei kannata edes ryhtyä, jos päämääränä on jokin muu kuin itse kirjoittamiseen liittyvät asiat. Silloin tulee varmasti pettymyksiä, vaikka kustannussopimuksen saisikin. Se ei takaa sitä, että mainostettaisiin tai että kirjasta saisi tuloja elantoon.

Kustantamojen haukkuminen on ihan turhaa, koska he ovat vain välittäjiä tässä koko kuviossa. Jos olet palkkatyössä ap, voit julkaista ensimmäisen kirjasi itse ja jakaa sitä ilmaiseksi, jolloin saat tietää pitävätkö lukijat siitä. Tuollaisen markkinointikampanjan toteuttaminen on helppoa, jos sinulla on verkostoja sitä varten.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu. Kustannussopimuksen saaminen ei ole nykyisin mikään pakko myöskään vakavastiotettaville kirjailijoille, koska suurin osa marginaalikirjallisuudesta julkaistaan ensin muualla. On monenlaista kirjallisuustoimintaa, joka ei liity perinteisiin kustantamoihin, mutta marginaaleista välillä ponnistetaan isojen kustantamojen myyntimenestykseksi.

Jos on sanottavaa ja halu kirjoittaa, niin kustannussopimus kannattaa panna mielessään syrjään ja keskittyä itse asiaan. Merkittävät tekstit pääsevät kyllä nykyisin esille muutakin kautta kuin kustantamoista. Ap:lla vielä se hyvä puoli, että on toinenkin ammatti ja tulonlähde. Kirjailijaksi ei kannata edes ryhtyä, jos päämääränä on jokin muu kuin itse kirjoittamiseen liittyvät asiat. Silloin tulee varmasti pettymyksiä, vaikka kustannussopimuksen saisikin. Se ei takaa sitä, että mainostettaisiin tai että kirjasta saisi tuloja elantoon.

Kustantamojen haukkuminen on ihan turhaa, koska he ovat vain välittäjiä tässä koko kuviossa. Jos olet palkkatyössä ap, voit julkaista ensimmäisen kirjasi itse ja jakaa sitä ilmaiseksi, jolloin saat tietää pitävätkö lukijat siitä. Tuollaisen markkinointikampanjan toteuttaminen on helppoa, jos sinulla on verkostoja sitä varten.

Lue lisää

Minusta ap ei haukkunut kustantajia. Kyllä täällä on moni muukin puhunut tuosta ylimielisestä suhtautumistavasta ja minusta se on ongelmallinen suhtautuminen potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin.

En ehkä myös suosittele omakustannetta vain siksi, että ap on töissäkäyvä. Työtuntejahan tuhraantuu hirveä määrä jo kirjan kirjoittamiseen, kannattaako vielä laittaa paljon rahaa omakustanteeseen ja aikaa sen markkinointiinkin? Koska harvoinhan näistä oikeasti menestyksiä tulee, ellei ap sitten ole joka alan monitaituri, joka osaa paitsi kirjoittaa, on jonkun alan asiantuntija, ja vielä markkinointinerokin?

Oma vinkkini on, että kun saat hylsyn, laita kässäri kahdelle uudelle kustantajalle!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu. Kustannussopimuksen saaminen ei ole nykyisin mikään pakko myöskään vakavastiotettaville kirjailijoille, koska suurin osa marginaalikirjallisuudesta julkaistaan ensin muualla. On monenlaista kirjallisuustoimintaa, joka ei liity perinteisiin kustantamoihin, mutta marginaaleista välillä ponnistetaan isojen kustantamojen myyntimenestykseksi.

Jos on sanottavaa ja halu kirjoittaa, niin kustannussopimus kannattaa panna mielessään syrjään ja keskittyä itse asiaan. Merkittävät tekstit pääsevät kyllä nykyisin esille muutakin kautta kuin kustantamoista. Ap:lla vielä se hyvä puoli, että on toinenkin ammatti ja tulonlähde. Kirjailijaksi ei kannata edes ryhtyä, jos päämääränä on jokin muu kuin itse kirjoittamiseen liittyvät asiat. Silloin tulee varmasti pettymyksiä, vaikka kustannussopimuksen saisikin. Se ei takaa sitä, että mainostettaisiin tai että kirjasta saisi tuloja elantoon.

Kustantamojen haukkuminen on ihan turhaa, koska he ovat vain välittäjiä tässä koko kuviossa. Jos olet palkkatyössä ap, voit julkaista ensimmäisen kirjasi itse ja jakaa sitä ilmaiseksi, jolloin saat tietää pitävätkö lukijat siitä. Tuollaisen markkinointikampanjan toteuttaminen on helppoa, jos sinulla on verkostoja sitä varten.

Lue lisää

Tulee mieleen kun olin ulkomailla raskaissa fyysisissä töissä ja työnantaja oli sitä mieltä, ettei tarvitsisi maksaa kun oli onkinut, että mieheni suomessa on hyvin toimeentuleva.

Huono neuvo siis että normaalisti töissä käyvä kustantaisi omasta pussistaan kirjoittamista, vaikka ei tekisikään sitä päivätyönä. Minunkin päivätyöni on muuta kuin kirjoittaminen, silti minulta pyydetään kirjoituksia lehtiin ja niistä maksetaan.

Viime vuonna kaunokirjallisuuden myynti kasvoi neljä prosenttia ja nyt sitten varmaan vielä enemmän.

Kiitos kysymästä, olen kirjoittanut nyt vähemmän. Mutta se vähä, mitä olen kirjoittanut, on saanut minut liikuttumaan jo kirjoittaessa.

Olen lähettänyt käsikirjoitusta nyt muillekin kustantajille, katsotaan tarttuisiko joku siihen. Ymmärrän, että esikoiskirjailijat (joilla ei ole julkkis-/influencer- tms statusta, ovat riskejä kustantajille. Heidän hommansahan on kustantaa ja markkinointi sujuisi paljon helpommin jos kirjoittaja kiinnostaisi lukijoita jo ennestään.

Saatan tehdä myös niin, että alan hankkia ensin näkyvyyttä somessa ja markkinoin kirjaa julkaisen kirjan itse print on demand -periaatteella. Toki palkkaisin ammattilaiset editointiin, kannen suunnitteluun jne.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kysymästä, olen kirjoittanut nyt vähemmän. Mutta se vähä, mitä olen kirjoittanut, on saanut minut liikuttumaan jo kirjoittaessa.

Olen lähettänyt käsikirjoitusta nyt muillekin kustantajille, katsotaan tarttuisiko joku siihen. Ymmärrän, että esikoiskirjailijat (joilla ei ole julkkis-/influencer- tms statusta, ovat riskejä kustantajille. Heidän hommansahan on kustantaa ja markkinointi sujuisi paljon helpommin jos kirjoittaja kiinnostaisi lukijoita jo ennestään.

Saatan tehdä myös niin, että alan hankkia ensin näkyvyyttä somessa ja markkinoin kirjaa julkaisen kirjan itse print on demand -periaatteella. Toki palkkaisin ammattilaiset editointiin, kannen suunnitteluun jne.

Lue lisää

Hienoa, että olet saanut kirjoitettua! Ja rohkeasti lähettänyt käsistä kustatajille.
Uskon siihen, että jos kirja on hyvin kirjoitettu, ja siinä on kantava tarina, teema tms - jokin, pieni seikka joka tekeee kirjastasi jollain tavalla "poikkeuksellisen" (en keksi parempaakaan sanaa tuohon) niin kyllä jokin kustantaja siihen tarttuu oli kirjoittaja sitten kuinka tuntematon tahansa.

Voisit kenties hyötyä siitä, että lähettäisit tekstiäsi kustantajien lisäksi myös arvostelupalveluun? Sieltä saisit palautetta ja ulkopuolisen arvion, ehkä myös näkemyksiä siitä olisiko omakustanne viisas ratkaisu tehdä, vai jatkaa tarjoamista kustantajille. On hienoa, että kirjoittaminen herättää tunteita ja liikutusta. Se on jo itsessään arvokasta! Mutta se että tekijä liikuttuu omien sanojen äärellä, niin siitä ei voi vetää johtopäätöksiä itse. Se mikä herkistyttää itseä, voi tylsistyttää lukijaa. Tämä seikka on syytä pitää mielessä. (Anteeksi, en halua olla turhan tyly tai teilaava, tämä ajatus tuli vain mieleeni kuin luin viestisi) Hienoa kun kirjoitat! Jatka.