Hei,
kaipaisin hieman ajatuksia ja tukea siihen, kuinka jatkaa sähköpostiin kilahtavien hylkäysviestien jälkeen.
Työstin ensimmäistä käsikirjoitustani noin viisi vuotta ja siinä on mielestäni kaikki kunnossa, sekä suurta kaupallista potentiaalia. Olen lähettänyt sen nyt neljälle eri kustantajalle, ensimmäinen lähetti hylkäysviestin parissa viikossa ja toinen kuudessa päivässä. Nämä luonnollisesti masensivat hyvin paljon ja mietin, miten jatkaa. Seuraavan kerran koneelle istuessani kirjoitin niin hyvin ja koskettavasti, että liikutuin itsekin.
Kannattaako kirjoittamiseen suhtautua esimerkiksi harrastuksena ja mukavana vaihteluna? Minulla on ansiotyö, jolla pystyn elättämään itseni. Koko kirjoittaminen tuntuu kuitenkin täysin pähkähullulta. Olen raapinut kiireisestä arjesta ja vähästä vapaa-ajasta jokaisen irtoavan minuutin kirjoittamiseen, silti näyttää jopa todennäköiseltä, ettei kirjoituksiani tulla koskaan julkaisemaan (paitsi lehdissä, joihin kirjoitan jatkuvasti asiantuntija-artikkeleita).
Yksi asia, joka minua vielä mietityttää, on kustantamoiden ylimieliseltä tuntuva suhtautuminen. Jo monien kotisivuilta välittyy todella ikävä fiilis. Tulee tunne, että näissä on itseään muita parempina pitäviä kulttuurisnobeja töissä ja vain tekotaiteellista sontaa kustannetaan. Eikä sellaisia kirjoja, joita ihmiset oikeasti haluaisivat lukea. Tarkoitukseni ei ole kuulostaa katkeralta, vaan herättää keskustelua siitä, onko lukemisen vähentyminen ehkä seurausta myös siitä, ettei oikeasti mielenkiintoisia kirjoja kustanneta.
Pettymyksiin/hylkäyksiin suhtautuminen
15
273
Vastaukset
- Anonyymi
Vasta parista kustantamosta on tullut hylsy, joten ei ole syytä vaipua epätoivoon. Laita käsikirjoitus sivuun ja aloita uusi, jos oikeasti haluat kirjailijaksi. Tuollaistahan työ on, että välillä tulee hylsyjä.
- Anonyymi
Hei, näin olen tehnytkin. Jatko-osa on jo pitkälle työstetty, mutta siirrän senkin nyt sivuun jos ensimmäinenkään osa ei saa kustannussopimusta. Onneksi mielessä on jo monta tarinaa, jotka ansaitsevat minusta tulla kirjoitetuiksi :)
- Anonyymi
Pettymyksiin valmistautumista ei voi liikaa korostaa. Niiden todennäköisyyden tiedostaa ja ymmärtää, mutta ei niihin voi oikein koskaan henkisesti varautua riittävästi. En ole itsekään oikein vielä kehittänyt näihin mitään menetelmää, jotenkin sitä vaan jatkaa, vaikka tietääkin todennäköisesti joutuvansa pettymään. On sentään kiva, kun kustantajat vaivautuvat laittamaan sen hylkäämispäätös -vastauksen, niin ei tarvitse turhaan elätellä toivoa.
- Anonyymi
Noista kustantamoa koskevista kommenteista olen ihan eri mieltä. Itse pidän sellaisista teoksista, jotka varmaan monien mielestä ovat tekotaiteellisia ja kirjoitan itsekin jotain muuta kuin perinteistä lukuromaania, jotka ovat mielestäni tavattoman pitkästyttäviä. Suomessa julkaistaan parempaa kirjallisuutta kuin vuosiin, monesta marginaalikirjailijasta on tullutkin bestseller ja palkintojen voittaja ulkomaita myöten ison kustantamon myötä.
- Anonyymi
Sain itsekin paljon hylsyjä. Vaikka ymmärsin että kustantajilla on monitahoiset syynsä hylätä kässärit. Tuntui hylsyt silti jotenkin kohtuuttomilta. Karuilta. Masentavilta.
Paljon myös itse pohdin, että onko tässä mitään järkeä. Miten jatkan vai jatkanko.
Oli selvää etten kirjoittamisesta halua luopua, jos jostain päästän irti, niin tarpeesta saada kustannussopimuksen.
Ajattelin sen niin, että minulta voi viedä itsetunnon, unelmat ja mielenterveyden, mutta kukaan - kaikesta vähiten kustantajat - eivät vie kirjoittamistani. Minulla ei ole kustantajaa, mutta minulla on sanottavaa, sananvapaus ja tarve kirjoittaa. Muuta en tarvitse. Olen täysin vapaa kirjoittamaan mitä haluan. Siitä ajatuksesta revin lohtuni ja voimani.
Sinä itse tiedät mitä kirjoittaminen sinulle merkitsee ja miten siihen on viisainta suhtautua pettymysten jälkeen. Kuulostaa siltä että kirjoittaminen sinulle tärkeä asia. Pidä siitä silloin kiinni. Vaikka se tuntuisi pähkähullulta, tyhmältä ja tympeältä. Ainoa asia mikä pettymykseen lopulta parhaiten auttaa on kirjoittamisen jatkaminen. Hylsyn jälkeen myös parin päivän lepo ja tauko voi olla ihan suotavaa.
Mieti mistä haluat seuraavaksi kirjoittaa, mikä asia polttelee mielessäsi ja ala töihin.- Anonyymi
Hyvin kirjoitettu. Kustannussopimuksen saaminen ei ole nykyisin mikään pakko myöskään vakavastiotettaville kirjailijoille, koska suurin osa marginaalikirjallisuudesta julkaistaan ensin muualla. On monenlaista kirjallisuustoimintaa, joka ei liity perinteisiin kustantamoihin, mutta marginaaleista välillä ponnistetaan isojen kustantamojen myyntimenestykseksi.
Jos on sanottavaa ja halu kirjoittaa, niin kustannussopimus kannattaa panna mielessään syrjään ja keskittyä itse asiaan. Merkittävät tekstit pääsevät kyllä nykyisin esille muutakin kautta kuin kustantamoista. Ap:lla vielä se hyvä puoli, että on toinenkin ammatti ja tulonlähde. Kirjailijaksi ei kannata edes ryhtyä, jos päämääränä on jokin muu kuin itse kirjoittamiseen liittyvät asiat. Silloin tulee varmasti pettymyksiä, vaikka kustannussopimuksen saisikin. Se ei takaa sitä, että mainostettaisiin tai että kirjasta saisi tuloja elantoon.
Kustantamojen haukkuminen on ihan turhaa, koska he ovat vain välittäjiä tässä koko kuviossa. Jos olet palkkatyössä ap, voit julkaista ensimmäisen kirjasi itse ja jakaa sitä ilmaiseksi, jolloin saat tietää pitävätkö lukijat siitä. Tuollaisen markkinointikampanjan toteuttaminen on helppoa, jos sinulla on verkostoja sitä varten. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu. Kustannussopimuksen saaminen ei ole nykyisin mikään pakko myöskään vakavastiotettaville kirjailijoille, koska suurin osa marginaalikirjallisuudesta julkaistaan ensin muualla. On monenlaista kirjallisuustoimintaa, joka ei liity perinteisiin kustantamoihin, mutta marginaaleista välillä ponnistetaan isojen kustantamojen myyntimenestykseksi.
Jos on sanottavaa ja halu kirjoittaa, niin kustannussopimus kannattaa panna mielessään syrjään ja keskittyä itse asiaan. Merkittävät tekstit pääsevät kyllä nykyisin esille muutakin kautta kuin kustantamoista. Ap:lla vielä se hyvä puoli, että on toinenkin ammatti ja tulonlähde. Kirjailijaksi ei kannata edes ryhtyä, jos päämääränä on jokin muu kuin itse kirjoittamiseen liittyvät asiat. Silloin tulee varmasti pettymyksiä, vaikka kustannussopimuksen saisikin. Se ei takaa sitä, että mainostettaisiin tai että kirjasta saisi tuloja elantoon.
Kustantamojen haukkuminen on ihan turhaa, koska he ovat vain välittäjiä tässä koko kuviossa. Jos olet palkkatyössä ap, voit julkaista ensimmäisen kirjasi itse ja jakaa sitä ilmaiseksi, jolloin saat tietää pitävätkö lukijat siitä. Tuollaisen markkinointikampanjan toteuttaminen on helppoa, jos sinulla on verkostoja sitä varten.Minusta ap ei haukkunut kustantajia. Kyllä täällä on moni muukin puhunut tuosta ylimielisestä suhtautumistavasta ja minusta se on ongelmallinen suhtautuminen potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin.
En ehkä myös suosittele omakustannetta vain siksi, että ap on töissäkäyvä. Työtuntejahan tuhraantuu hirveä määrä jo kirjan kirjoittamiseen, kannattaako vielä laittaa paljon rahaa omakustanteeseen ja aikaa sen markkinointiinkin? Koska harvoinhan näistä oikeasti menestyksiä tulee, ellei ap sitten ole joka alan monitaituri, joka osaa paitsi kirjoittaa, on jonkun alan asiantuntija, ja vielä markkinointinerokin?
Oma vinkkini on, että kun saat hylsyn, laita kässäri kahdelle uudelle kustantajalle! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu. Kustannussopimuksen saaminen ei ole nykyisin mikään pakko myöskään vakavastiotettaville kirjailijoille, koska suurin osa marginaalikirjallisuudesta julkaistaan ensin muualla. On monenlaista kirjallisuustoimintaa, joka ei liity perinteisiin kustantamoihin, mutta marginaaleista välillä ponnistetaan isojen kustantamojen myyntimenestykseksi.
Jos on sanottavaa ja halu kirjoittaa, niin kustannussopimus kannattaa panna mielessään syrjään ja keskittyä itse asiaan. Merkittävät tekstit pääsevät kyllä nykyisin esille muutakin kautta kuin kustantamoista. Ap:lla vielä se hyvä puoli, että on toinenkin ammatti ja tulonlähde. Kirjailijaksi ei kannata edes ryhtyä, jos päämääränä on jokin muu kuin itse kirjoittamiseen liittyvät asiat. Silloin tulee varmasti pettymyksiä, vaikka kustannussopimuksen saisikin. Se ei takaa sitä, että mainostettaisiin tai että kirjasta saisi tuloja elantoon.
Kustantamojen haukkuminen on ihan turhaa, koska he ovat vain välittäjiä tässä koko kuviossa. Jos olet palkkatyössä ap, voit julkaista ensimmäisen kirjasi itse ja jakaa sitä ilmaiseksi, jolloin saat tietää pitävätkö lukijat siitä. Tuollaisen markkinointikampanjan toteuttaminen on helppoa, jos sinulla on verkostoja sitä varten.Tulee mieleen kun olin ulkomailla raskaissa fyysisissä töissä ja työnantaja oli sitä mieltä, ettei tarvitsisi maksaa kun oli onkinut, että mieheni suomessa on hyvin toimeentuleva.
Huono neuvo siis että normaalisti töissä käyvä kustantaisi omasta pussistaan kirjoittamista, vaikka ei tekisikään sitä päivätyönä. Minunkin päivätyöni on muuta kuin kirjoittaminen, silti minulta pyydetään kirjoituksia lehtiin ja niistä maksetaan.
- Anonyymi
Kannattaa muistaa, että Harry Potterkin hylättiin 12 kustantajan toimesta. Hekin ovat ihmisiä ja tekevät virheitä. Joskus kyllä mietin sitä tekevätkö he kovin aktiivisesti töitä kässäreiden parissa.
Miten muuten luulette, että korona vaikuttaa kirja-alaan. Itse luulen, että ihmiset alkavat taas lukea enemmän :)- Anonyymi
Viime vuonna kaunokirjallisuuden myynti kasvoi neljä prosenttia ja nyt sitten varmaan vielä enemmän.
- Anonyymi
Hei sinä ketjun aloittaja, mitä kuuluu? Onko kirjoittaminen lähtenyt sujumaan?
- Anonyymi
Kiitos kysymästä, olen kirjoittanut nyt vähemmän. Mutta se vähä, mitä olen kirjoittanut, on saanut minut liikuttumaan jo kirjoittaessa.
Olen lähettänyt käsikirjoitusta nyt muillekin kustantajille, katsotaan tarttuisiko joku siihen. Ymmärrän, että esikoiskirjailijat (joilla ei ole julkkis-/influencer- tms statusta, ovat riskejä kustantajille. Heidän hommansahan on kustantaa ja markkinointi sujuisi paljon helpommin jos kirjoittaja kiinnostaisi lukijoita jo ennestään.
Saatan tehdä myös niin, että alan hankkia ensin näkyvyyttä somessa ja markkinoin kirjaa julkaisen kirjan itse print on demand -periaatteella. Toki palkkaisin ammattilaiset editointiin, kannen suunnitteluun jne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kysymästä, olen kirjoittanut nyt vähemmän. Mutta se vähä, mitä olen kirjoittanut, on saanut minut liikuttumaan jo kirjoittaessa.
Olen lähettänyt käsikirjoitusta nyt muillekin kustantajille, katsotaan tarttuisiko joku siihen. Ymmärrän, että esikoiskirjailijat (joilla ei ole julkkis-/influencer- tms statusta, ovat riskejä kustantajille. Heidän hommansahan on kustantaa ja markkinointi sujuisi paljon helpommin jos kirjoittaja kiinnostaisi lukijoita jo ennestään.
Saatan tehdä myös niin, että alan hankkia ensin näkyvyyttä somessa ja markkinoin kirjaa julkaisen kirjan itse print on demand -periaatteella. Toki palkkaisin ammattilaiset editointiin, kannen suunnitteluun jne.Hienoa, että olet saanut kirjoitettua! Ja rohkeasti lähettänyt käsistä kustatajille.
Uskon siihen, että jos kirja on hyvin kirjoitettu, ja siinä on kantava tarina, teema tms - jokin, pieni seikka joka tekeee kirjastasi jollain tavalla "poikkeuksellisen" (en keksi parempaakaan sanaa tuohon) niin kyllä jokin kustantaja siihen tarttuu oli kirjoittaja sitten kuinka tuntematon tahansa.
Voisit kenties hyötyä siitä, että lähettäisit tekstiäsi kustantajien lisäksi myös arvostelupalveluun? Sieltä saisit palautetta ja ulkopuolisen arvion, ehkä myös näkemyksiä siitä olisiko omakustanne viisas ratkaisu tehdä, vai jatkaa tarjoamista kustantajille. On hienoa, että kirjoittaminen herättää tunteita ja liikutusta. Se on jo itsessään arvokasta! Mutta se että tekijä liikuttuu omien sanojen äärellä, niin siitä ei voi vetää johtopäätöksiä itse. Se mikä herkistyttää itseä, voi tylsistyttää lukijaa. Tämä seikka on syytä pitää mielessä. (Anteeksi, en halua olla turhan tyly tai teilaava, tämä ajatus tuli vain mieleeni kuin luin viestisi) Hienoa kun kirjoitat! Jatka.
- Anonyymi
Tein vähän laskelmia ideaasi liittyen, ei näytä taloudellisesti huonolta vaihtoehdolta. Books on demand palveluilla kirjailijalle tulee yleensä noin kolmannes tuotoista kun taas perinteisessä kustantamisessa noin 20%. Vaikka kansikuvan ja editoinnin teettäisi ammattilaisella niin samoihin rahoihin pääsisi books on demand palvelulla esim tuhannen kirjan myynnillä kun perinteistä kustantajaa käyttämällä myyntiä pitäisi olla tuplat ja rahatkin tilitetään luultavasti ennakko pienemmän painoksen mukaan ja loput vasta myyntiä seuraavana vuonna.
Typistettynä: jos taidat markkinoinnin, saat pienemmällä myynnillä ja rahat samantien itsellesi. - Anonyymi
Kannattaa varautua myös pettymyksiin, jos tuhannen kirjan myynti ei menekään rikki heittämällä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sanna Marin teki sen, mihin muut eivät pystyneet - sote kerralla maaliin
Yli 15 vuotta Suomessa vatvottu sote-uudistus meni lopulta läpi Sanna Marinin hallituksen aikana. Edeltävät hallitukset758312Marinin hallitus hyväksyi soten (105-77) vuonna 2021
vastaan äänesti Kok, persut, KD, Liike Nyt. Nyt on sitten käynyt niin kuin on käynyt. Pääkirjoitus: Sanna Marin jätti905747Pikkupersu osoitti olevansa hieman yksinkertainen
"Heikosti älykkyystesteissä pärjänneistä lapsista tulee muita todennäköisemmin ennakkoluuloisia ja konservatiivisia", uu1004521Enää viisi yötä Sannan kirjaan
Ihan täpinöissään tässä odotellaan. Vaikea pysytellä aloillaan, kun koko ajan tekisi mieli jo kirjakauppaan rynnätä, mut463901Sanna-kulttilaiset hehkuttaa edelleen Marinia, vaikka esim. Sote oli susi jo syntyessään
mutta kulttilaiset eivät ole järjen jättiläisiä, ja sanoihin Lasse Lehtinenkin, että Suomessa on pohjoismaiden tyhmimmät443655Kannattaako suomalaisen duunarin enää äänestää vasemmistopuolueita
sillä eivät ne tunnu kovasti ajavan suomi-duunarin etuja. Jos katsotaan Vasemmistoliittoa, niin sehän on ihan feministi613606Jos on heikkolahjainen ja laiska koulupudokas, niin silloin äänestää vasemmistopuolueita
näin tämä on käytännössä aina mennyt. Jos ei älyä ole paljon suotu, niin ei silloin inssiksi opiskella, vaan päädytään273256Lehtinen: "Oli demareidenkin onni, että valkoiset voittivat sodan 1918"
Lasse Lehtisen mukaan vasemmalla on radiohiljaisuus hänen uutuuskirjastaan, "Läheltä piti. Kansakunnan hurjat hetket" L1133060IL - 100 000 potentiaalista sotilasta pakeni Ukrainasta!
"Ukrainasta nuorten miesten joukkopako Liki 100 000 asevelvollisuusikäistä miestä on poistunut Ukrainasta parin viime k572869SDP:n valtuutettu valehtelee koulutuksensa
SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mahad Ahmed käyttää maisterin titteliä suoritettuaan 60 opintopisteen epäviral972843