Asuntolainan takaajaksi ???

Vaatiiko pankki aina takaajan asuntolainaan?

Hyvin läheltä tiedän että pankit myy velkaantumista asuntoja pöydän alta.

Ensin annetaan velkaa asunnon arvoa vastaan yli 60% sen sijaan, että toppuutetaan asiakasta.
Tämän jälkeen asunto ajetaan vapaaehtoiseen myyntiin. Nopeasti löytyy halukas ostaja jolle ei kuitenkaan sama pankki anna lainaa. Tämän jälkeen myynti jää kellumaan ja hintaa aletaan laskemaan. Lopulta löytyy ostaja ja käy ilmi että pankki on myötävaikuttanut hinnan polkemista.

Yritystaloudessa opitaan asiakassegmentointia. nykyaikana pankilla on parhaat välineet profiloida asiakas hyvinkin tarkkaan. Eli kenenkään ei pitäisi joutua kuseen jos kaikki menee tutkimuksen mukaan.

Pankeista myönnetään lainoja myös ihan hyvää suunnitelmaa henkilöille, joilla on kymmenien vuosien entisyys velkojen hoitamatta jättämisestä. Autojen jäännösarvorahoituksessa, joka ajaa persaukisen umpikujaan, lainan myöntäjä on aina pankki. Pankeista myönnetään yrityslainoja aivan holtittomiin tarkoituksiin ja paria vuotta myöhemmin IP-lehdistä saa lukea kuinka pankki velkoo onnenonkijalta miljoonaa.

Takauksien po. osalta kuvittelin nuoresta saakka olevani maailman viimeisin ihminen, joka lainaa mitään merkittävää summaa kenellekään. Silti minäkin elämäni varrella olen mennyt auttamaan peräti kahta läheistäni heidän säälittävissä elämäntilanteissa. Tulos; Kumpikin jätti velkansa maksamatta. Ensimmäisen sain perittyä myöhemmin onnellisen sattuman kautta, jääden toki häviölle vaivani ja muutaman satasen. Jälkimmäinen, suuruudeltaan auton hinta jäi iäksi saamatta takaisin. Laki on velkansa maksamatta jättävän puolella. Kun ei maksa velkaansa 3/5 vuoteen, lain mukaan sen jälkeen ei enää tarvitsekaan. Kynnys haastaa läheisenä oikeuteen ei ole ihan matala.

Älkää lainatko rahaa, älkää suostuko takaajaksi edes läheisillenne. Missään tilanteessa. Ette voi tietää mitä lainanottajan mielessä liikkuu. Vaikka lainaa ottaessa olisikin vakaa aikomus maksaa takaisin, ajan myötä aikomus voi muuttua.

Siinä ei olla kavereita eikä ystäviä. Olet takaajana tai et lähde. Kaveria ei nakiteta, eikä pankkikaan taida siihen suostua. Pitäisi olla takaajalla joku kultavaranto, jotta lähtisi tekemään sen. Tiedän itse läheltäni sellaisen ihmisen, joka teki velkaa sillä tarkoituksella, että sitä ei ollut tarkoituskaan hoitaa, vaan rahat tuhlatiin ja sovittiin muulla tapaa, eli lainat kierätettiin takaajien ohi vahinkojen välttämiseksi.

Eli aloittaja taitaa olla aivan tyhjänpäällä ja kuvitella aivan utopisesti saavansa jonkin takaamaan... ja kaiken lisäjksi useita kymppejä ellei satasia ja kaiken huipuksi sadalla prosentilla.... Niin kuin ylempänä on, niin takaaja vastaa koko pääomasta kuin omasta velastaan. Tämä vaikka takaajia olisi kymmeniä, niin yhdeltä voidaan hakea koko pääoma. Tämä tiedoksi myös takausta miettivälle.

Kysyn uudelleen: Vaatiiko pankki aina takaajan asuntolainaan?

Anonyymi kirjoitti:

Kysyn uudelleen: Vaatiiko pankki aina takaajan asuntolainaan?

Ei vaadi,jos lainanottajan omat varat riittävät!Olen monta lainaa ottanut ja aina on asunto-osakekirjat riittäneet.

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaadi,jos lainanottajan omat varat riittävät!Olen monta lainaa ottanut ja aina on asunto-osakekirjat riittäneet.

Jos lainan ottajalla on itsellä kohtuullinen alkupääoma, niin takaajaa ei enää tarvita.
Eihän nykyään enää anneta kuin arviolta kork. 80 %:n lainoitus. Vielä 80-luvun huumassa saatiin jopa 100 %:n lainoitusta, minäkin sain. Nyt pankit on paljon tarkempia.
Kun saa sen alkupääoman maksettua, niin seuraavassa asunnonvaihdossa jo tuo osakekirjojen antaminen vakuudeksi riittää niin ei tarvitse maanitella takaajia.
Linjana olen pitänyt sitä että takaan korkeintaan pieniä asuntolainan takauksia ja vain veljilleni ja lapsilleni. Yrityslainoja en lähde takaamaan lainkaan, sillä realisointitilanteessa saattaa olla niin, että yritys omistaa vain kirjoituspöydän, läppärin ja puhelimen.
Tuolloin joudut takaajana maksamaan koko lainan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaadi,jos lainanottajan omat varat riittävät!Olen monta lainaa ottanut ja aina on asunto-osakekirjat riittäneet.

Jos on osaketalon kämppä, pankki arvioi sen ostohinta n 70% arvoiseksi. Eli noin 30% pitää kattaa omilla säästöillään, valtiontakauksella ja muilla takauksilla. Mikäli se kämppä ostetaan muuttotappiokunnalta tai kämppään tulossa isoja remppoja voi olla, että kämpän vakuusarvo on pienempi kuin tuo 70%.

Hei miettikää! Jos asunnon hinta on vaikka satatonnia, niin ei se 2 tai 4 tonnia mitään kaada. Ei se asunnon hinta ole veroa!

Mutta kommenttini tuonne toiseen vastaukseen. Oma rahoitusosuuden pitää olla oikeasti 30% ja sitten pitää huomioida varaisiirtovero joka on kiinteistössä 4 ja osakehuoneessa 2 prosenttia.

Tuo 30% omarahoitusosuus toimii mielestäni vain kun hinta on jossain 70 - 110 e luokassa. Jos hinta on 200, 250, 300 tai sitten enemmän, niin pitää alkaa jo splittaamaan laskentaa. 200 000e lainassa ei 60 000e riitä, sillä 140 000 on jo todella iso velka. Ja miettikää 300 000e asuntoa, jossa velkaa on jo 210 000e.

Se on helppo ajatella ajan kuluvan ajallaan ja tavallaan mutta mitä se arki sitten on. No, tietenkin pitää myös olla joku selvä lainanhoitoraha jolla lainaa hoidetaan säännöllisesti joka kuu ja laitetaan myös sivuun, jotta ei tarvitse maksaa orjallisesti sitä 25 vuotta vaan lopun voisi lunastaa vaikka 22v kuluesa.

Mutta niin kuin itse jo aiemmin sanoin tähän ketjuun, niin jätetään kaverit takauksesta rauhaan ettei kaveruus mene. Kaveri tulee kuitenkin kysymään jossain vaiheessa onko kaikki asiat hyvin.....

Kun menettää 100.000 muistaa paremmin

Seassa on asiaakin, mutta sinusta ei opeillasi tulisi nykymaailmassa enää koskaan ensiasunnon ostajaa.

Anonyymi kirjoitti:

Seassa on asiaakin, mutta sinusta ei opeillasi tulisi nykymaailmassa enää koskaan ensiasunnon ostajaa.

Talous historian kun lukee niin tietää miten kävi 90-luvun lamassa monelle takaajalle.

Älä siis lähde takamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Seassa on asiaakin, mutta sinusta ei opeillasi tulisi nykymaailmassa enää koskaan ensiasunnon ostajaa.

Ehkä ei. Ei riitä työikä enään lainaan ja olen nähnyt elämässä asioita joihin mielipiteet perustuu.