Jotenkin masentaa aina, kun joka paikassa toitotetaan että "Lapsella on oltava molemmat vanhemmat". Sen jälkeen toitotetaan, että "Ei nyt uutta miestä heti edellisen perään, mikä jakelija sä oot, et pärjää hetkeäkään yksin vauvan kanssa vaikka omaa syytäs on että mies lähti" sitten kun on pärjänny yksin ja haluaa pärjätä yksin, tulee "missäs lapselle uusi isäehdokas on?".
Millon oikeen on hyvä?? Mä oon nyt valinnu sen tien, että elän pari vuotta lapseni kanssa ihan itsekseni ja opettelen tuntemaan sen. Sitten seulon tarkasti isäehdokkaan lapselleni, perustan uutta perhettä, menen naimisiin yms. Kenelläkään, siis KENELLÄKÄÄN ei ole varaa arvostella tekemisiäni ja valintojani. Kunpa nämä vanhoillisetkin sen jo tajuaisivat.
Millon oikeen on hyvä?? Mä oon nyt valinnu sen tien, että elän pari vuotta lapseni kanssa ihan itsekseni ja opettelen tuntemaan sen. Sitten seulon tarkasti isäehdokkaan lapselleni, perustan uutta perhettä, menen naimisiin yms. Kenelläkään, siis KENELLÄKÄÄN ei ole varaa arvostella tekemisiäni ja valintojani. Kunpa nämä vanhoillisetkin sen jo tajuaisivat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä välitä ulkopuolisten nokkailuista.Eikä sinun tarvitse edes itsellesi aikatauluttaa, kuinka kauan elelet lapsen kanssa yksin tms.
Lapsellasi on jo isä-älä siis käytä mahdollisesta uudesta kumppanista nimistystä isäehdokas...harvapa ensimmäiseksi nielaisee tuollaisen asian,voi hyvä ehdokas juosta karkuun ajatuksen alla.
Se kylläkin yleensä on totta, että vanhasta suhteesta pitäisi toipua ennenkun vakavalla mielellä alkaa uuteen.Vaan eipä se kenelläkkään kuulu mitä teet ja miten elät.Kunhan hoidat lapsen hyvin ja pidät hänen etunsa ensimmäisenä.
Onnea vaan elämääsi, opettele sulkemaan korvasi turhanpäiväisiltä heitoilta.Kaikkeen p....skaankaan ei tarvitse vastata.
Minullakin on tapana toitottaa että on kaikkein parasta kun lapsella on molemmat vanhemmat. Itse en kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhempien olisi välttämättä oltava yhdessä, vaan enemmänkin sitä että lapsella olisi hyvä suhde kumpaankin vanhempaan ja että lapsi kokee että minulla on isä ja äiti.
Mielestäni on jotenkin surullista, kun nainen käyttää termiä "uusi isä lapselle", koska kuitenkin olisi parempi että isä on isä ja uusi mies isäpuoli.
(ja konfliktien välttämiseksi kerron ymmärtäväni, että on monta tapausta, jossa isäpuoli on paljon parempi "isä" kuin oikea isä; ja että kaikki isät eivät edes halua pitää yhteyttä lapseensa)
Kyllä se on kumma kun piipitetään että ei oo oma vika kun on yh ja lapsella ei oo isiä. Yleensä vika on kyllä naisessa. Pitäisi vähän kattoa minkälaisen miehen kanssa lisääntyy. Kyllä hyvin äkkiä huomaa kuka mies on tosissaan ja kuka mies on sellainen että nainen ainoastaan TOIVEajattelee että mies olisi sellainen vaikka totuus on aivan muuta. Ihan oma vikanne on että lapsenne kasvaa ilman isää. Eikö yhtään hävetä? Jos mies ei halu lasta niin se ei siten halua lasta vaikka nainen kuinka kovaa haluaisi ja haluaisi että mieskin haluaisi. Sitten on taas niitä naisia jotka haluavat vaan muksuja mutta ei miestä ja miesraukka joutuu maksaa itsensä kipeäksi elatusmaksuja että "äiti" saa leikkiä vauvan kanssa kotia! Tollaset akat pitäisi laittaa töihin eikä kerjäämään elatustukea mieheltä joka ei alunperin halunnut edes lasta. Tai sitte tollasilta idioottimuijilta johtimet poikki,kun leikkii sekä lapsen että miehen elämällä. Mistä tiedätte jos lapsi olisi halunnut isän,mutta äiti niin kovaa halusi olla yksinhuoltaja. Itsekästä ja omahyvästä porukkaa! Kattokaa yh:t peiliin jos kuulutte noista jompaan kumpaan ryhmään. Jos lapsenne aikuistuttuaan ymmärtää minkälaisia idiootteja ootte niin se on silloin teille aika surullista.. Sen minkä taakseen jättää niin sen edestään löytää. Itsekkyys kostautuu aina,ennemmin tai myöhemmin. Ootte turhia.