Taisi olla vuosi 1995, kun kävin kyseisen leirin ja aivan loistava kokemus nuorelle ihmiselle!!! En ole ollut yhdistyksessä mukana, kuin hetken leirin jälkeen ja silloin meno oli ainakin huikeaa. Muutamissa bileissä ainakin kävin hauskaa pitämässä. Tavallisia nuoria ihmisiä kaikki oltiin, enkä voi uskoa, että leirien tai yhdistyksen toiminta olisi siitä kovin muuttunut.
Vihaksi pisti, kun joku epäili leirien olevan vain homoille ja lesboille. Saattoihan niitäkin leirillä olla, mutta niinpä niitä on ripareillakin. Silloin sain jo käsityksen, että leiri on avoin kaikille! Itse valitsin protuleirin, koska en ole koskaan kuulunut kirkkoon, enkä ole käynyt uskonnon tunneilla, joten onni oli, että riparille löytyi vaihtoehto!
Leiri pidettiin pienellä huvilalla, jossa oli tytöille oma huone ja pojille oma. Tilat olivat erittäin ahtaat. Vieraita kävi mm. Setasta ja taisipa siellä eri uskontokunnistakin ihmisiä käydä. Leirillä oli myös poika, jolla oli lievä kehitysvamma, ja sehän oli myös kasvattava kokemus. Siis kuinka tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Ennakkoluulot karisivat aikalailla pois.
Joka päivä oli eri keskustelun aihe ja jokainen päivä taisi sisältää saunomista ja uimista. Leirin viimeinen päivä todellakin sisälsi paljon halauksia (niin kuin joku taisi jossain keskustelussa mainita) ja parin vuoden ajan pidettiin leiriläisten kanssa yhteyttä...
No muistot ovat ainakin loistavat ja vaikka en nykyisestä toiminnasta juurikaan tiedä, niin luulen kuitenkin voivani suositella edelleen!
Vihaksi pisti, kun joku epäili leirien olevan vain homoille ja lesboille. Saattoihan niitäkin leirillä olla, mutta niinpä niitä on ripareillakin. Silloin sain jo käsityksen, että leiri on avoin kaikille! Itse valitsin protuleirin, koska en ole koskaan kuulunut kirkkoon, enkä ole käynyt uskonnon tunneilla, joten onni oli, että riparille löytyi vaihtoehto!
Leiri pidettiin pienellä huvilalla, jossa oli tytöille oma huone ja pojille oma. Tilat olivat erittäin ahtaat. Vieraita kävi mm. Setasta ja taisipa siellä eri uskontokunnistakin ihmisiä käydä. Leirillä oli myös poika, jolla oli lievä kehitysvamma, ja sehän oli myös kasvattava kokemus. Siis kuinka tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Ennakkoluulot karisivat aikalailla pois.
Joka päivä oli eri keskustelun aihe ja jokainen päivä taisi sisältää saunomista ja uimista. Leirin viimeinen päivä todellakin sisälsi paljon halauksia (niin kuin joku taisi jossain keskustelussa mainita) ja parin vuoden ajan pidettiin leiriläisten kanssa yhteyttä...
No muistot ovat ainakin loistavat ja vaikka en nykyisestä toiminnasta juurikaan tiedä, niin luulen kuitenkin voivani suositella edelleen!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.