Tässä tilassa,
tässä hetkessä
sohjon keskellä,
varpaani kylmänä,
ihoni kananlihalla,
sormet kohmeessa,
sydän pamppaillen raahaudun ovesi taakse,
oletko kotona?
Jaksanko koputtaa?
Avautuuko ovi?
Seisotko edessäni?
Näenkö sinut vielä näkynä vai muututko todeksi
talosi lämpimään eteiseen?
Rakastatko vielä minua, kaikesta tästä sohjosta huolimatta?
Minun rakkauteni sinuun sulatti altani lumet, jotta sormeni ja varpaani saisi pitävän otteen maasta ja pääsisin luoksesi...sohjosta huolimatta.
tässä hetkessä
sohjon keskellä,
varpaani kylmänä,
ihoni kananlihalla,
sormet kohmeessa,
sydän pamppaillen raahaudun ovesi taakse,
oletko kotona?
Jaksanko koputtaa?
Avautuuko ovi?
Seisotko edessäni?
Näenkö sinut vielä näkynä vai muututko todeksi
talosi lämpimään eteiseen?
Rakastatko vielä minua, kaikesta tästä sohjosta huolimatta?
Minun rakkauteni sinuun sulatti altani lumet, jotta sormeni ja varpaani saisi pitävän otteen maasta ja pääsisin luoksesi...sohjosta huolimatta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos ihanasta runosta. voiko mies osata kirjoittaa noin ihanasti?
Odotin sinua. Sytytin kynttilät.
Sydän pamppaillen katsoin ikkunasta.
Tiesin, että tulet pian.
Avasin oven, siinä sinä seisoit
turvallisena ja tummana,
hiuksissasi kevään tuoksu.
Halasin sinua ja toivotin tervetulleeksi.
Kerroin että ikävöin.
Kiitos itsellesi.
Kyllä mieskin osaa.
Pienistä hetkistä toikominen on joskus helppoa ja joskus tulee vain puuroa,!
Jatkosi oli loistava , aivan kuin olisin nähnyt nuo sinun kynttilät ikkunassa,,
T. Deep-diver