ihan uutena täällä kyselen että mistä kennelistä kannattaisi alkaa hakemaan koiraa? nimenomaan saksanpaimen koiraa, ja kasvatuksen suhteem otetaan hyviä neuvoja vastaan :)
sakemanni
Nimetön
141085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Käväisehän vilkaisemassa, sp-liiton sivuilla.
Useilla on kotisivut ja noilla sivuilla voi olla myös kasvattajakamujen pentueitakin nähtävänä.
Tutki myös sieltä samalta spliiton etusivulta jalostus ja sieltä astutuslista, sieltä selviää nuo hiljan tehdyt astutukset A.listalla molemmat vanhemmat jal-tarkastettuja ja B-listalla toinen vanhemmista.
Tuskin kovinkaan metsään menet kun käytät jonkun tunteroisen ensin koneen ääressä ja sitten vaan tiedustelemaan puhelimella kasvattajilta itseltään.
Kasvatuksella tarkoitit varmaan pennun hoitoa ja koulutusta t.m.s. se kasvattaja kyllä neuvoo jatkossa.
ei aina kannata katsoa mita vanhemmat ovat. minulla koira jonka vanhemmat ei ole jalostustarkastettu mutta on aivan huippu koira, niin kentällä kuin kotonakin. kannattaa myös luottaa ns. puskaradioon.
Juu, tottahan se, että niitä hyviä koiria löytyy puskaraatiollakin.
Mutta! Eikö nyt kuitenkin olisi vastuullisena rodun harrastajana oikein ohjata uutta pennun hankkijaa nimenomaan etsimään pentunsa paikasta, jossa on kiinnitetty huomiota jalostuksen vastuullisuuteen liiton antamien ohjeiden puitteissa ja suoritettu jalostustarkastus? Eikö näin saataisi vähän lisää vastuullisuutta myös saksanpaimenkoiran kasvatustyöhön, kun opetettaisiin uudet tulokkaat vaatimaan edes jollain mittarilla todistettua laatua, jolloin kasvattajien olisi pakko vastata huutoon? Ajattele nyt vähän mitä lauot. Kyllä niitä hyviä puskaradion kautta löytyviä sitten ehtii ottaa, kun on jo harrastukselle sielunsa myynyt... ;)
Jalostustarkastettu.... kaikki ei pidä ipo hommista....
Kyllä niitä hyviä koiria saa, vaikkei vanhempia ole jalostustarkastettu. Vanhemmat voi olla hyviä näyttelyissä, ovat terveitä ja pärjäävät hyvin jälkikokeissa/hakukokeissa.
Syy siihen, ettei ole narttua jalostustarkastettu on siinä, että jalostustarkastukseen kuuluu suojeluosuus. Ja kaikilla ei ole mielenkiintoa, halua tai mahdollisuutta ottaa hihaa/puruja koirallaan.
Suunta vaan on ollut se, että jos saku ei käy maalimiehen hihaan kiinni... niin eihän se ole edes koira. Vaikka tosipaikan tullen saku puolustaisikin isäntää. Ja kävisi varmaan hihaankin kiinni, jos omistajalla olisi mielenkiintoa tai mahdollisuutta viedä koira maalimiehen eteen.
Ja tarvitseeko kaikkien sakujen olle niin helvetin vietikkäitä, etteivät meinaa edes käsissä pysyä? Eikös siinä rotumääritelmässä ole, että on myös seurakoira? Ei kaikki halua suojelukoulutusta koiralleen, vaan mielummin tokoilevat ja ajavat jälkeä. Eikö heidän koirien jälkeläiset ole sitten hyviä, vaikka saisivat hyvän arvosanan näyttelystä ja ovat terveitä ja toimivat muuten ihan toivotulla tavalla?
Mutta minkä ihmeen takia tarvitsisi tukea kasvatustoimintaa, joka ei aja saksanpaimenkoiran pysymistä rotumääritelmän sisällä. Kas kun se rotumääritelmä pitää kyllä sisällään sen seurakoiranKIN, mutta sillä samaisella seurakoiralla pitää olla kyky hoitaa myös ne muut tehtävät, joita rotumääritelmä sille asettaa. Sillä ihan yhdellä ja ainokaisella yksilöllä - silloin se on rotumääritelmän mukainen. Eli vaikka ikinä ei haluaisi suojelua harrastaa, niin rotumääritelmän mukaisen koiran pitäisi siihen silti pystyä. Ja ominaisuuksien säilyminen taataan vaan sillä, että ne testataan eli esim. jalostustarkastetaan jalostukseen käytettävät yksilöt. Oli sitten tarkoitus niitä jälkeläisiä käyttää suojelussa tai muussa rodunomaisessa toiminnassa tai ei.
Ja jos ei halua sitä vietikästä, toiminnanhaluista koiraa, niin minkä hemmetin takia sitten pitää ottaa saksanpaimenkoira? Miksi rotua tarvitsisi muuttaa, niin että rodun pääsääntöinen taito olisi olla seurakoira, kun kerran valmiita seurakoirarotuja on pilvin pimein.
Mitäpä tähän lisäämään, hyvin kommentoitu.
Saksanpaimenkoirahan voi olla aktiivinen ja toimelias myös metsässä ja koulutuskentällä muuten. Ja täyspäinen sakemanni varmaan puolustaa omistajaansa ilman suojelukoulutustakin. Omaa olen sen verran maalimiehen edessa käyttänyt, että voin sanoa sen puolustavan niin itseään kuin minua. Ja oli sen verran huumorintajuinen, että osasi puolustamisen jälkeen myös leikkiä maalimiehen kanssa.
En ole sen jälkeen maalimiestä näyttänyt koiralle, koska täällä ei maalimiestä ihan lähellä ole.
Eikö sinusta jälki-ja haku ole lajeja? Eikö koira osaa siellä näyttää, että osaa toimia kentällä?
Ja näitä yli vietikkäitä käyttökoiria löytyy...joista ei ole tavalliseen harrastavaan perheeseen. kaikki saksanpaimenkoiran ostajat eivät hae suojelukoiraa, vaan osa haluaa koiran seurakoiraksi, jonka kanssa kyllä touhutaan.
Ja jos sattuu se ihanne rotu olemaan se sakemanni, niin pitäisikö ottaa spanieli, jos ei aio sitä hihaa koiralle tarjota. Vaikka muuten jälki, haku ja vetokisat kiinostaisi?
Täytyskö kaikkien saksanpaimenkoirien omistajien olla puruista kiinostuneita?
Eikö pk-harrastaja, vetohiihtäjä, näyttelyistä kiinostunut ihminen saisi olla saksanpaimenkoiran omistaja? Jos koira on terve, kaunis ja hyvä kansallisissa lajeissa... eikö hänen kasvatustyötä saisi tukea =) ?
Tässähän oli nyt kyse siitä, millaiselta kasvattajalta se koira otetaan! Ja sen kasvattajan pitää olla kiinnostunut siitä, että kasvattaa niitä rodunomaisia koiria ja sille on luotu mm. mittari nimeltä jalostustarkastus. Ei se sitä tarkoita, että jokaisen pennunostajan pitää sitoutua suojeluun. Suojeluun kykenevä koira voi todellakin olla aivan hyvä kansallisissa lajeissa, pk-puolella, pelastuspuolella - ei siitä ole kyse. Mutta JONKUN täytyy pitää huoli siitä, että myös se kyky suojella säilyy ja se ei ikävä kyllä säily mutu-tuntumalla. Se luonnollinen JOKU on kasvattaja, joka pyrkii työllään takaamaan sen, että kaikki ominaisuudet pysyvät samassa paketissa. Se ei tarkoita, että koira on viettipommi, vaan se tarkoittaa, että ominaisuuksia on jollain tasolla testattu.
"Eikö pk-harrastaja, vetohiihtäjä, näyttelyistä kiinostunut ihminen saisi olla saksanpaimenkoiran omistaja? Jos koira on terve, kaunis ja hyvä kansallisissa lajeissa... eikö hänen kasvatustyötä saisi tukea =) ? "
Omistaja toki voi olla, mutta ei kasvattaja. Ei tuollaista kasvatustyötä saisi tukea. Mikäli kuvaamasi kaltainen kasvattaja ohittaa rotumääritelmään vaadittavan KOKONAISUUDEN. Jalostuksessa pitää tulla mukana koko paketti, vaikkei sitä ikinä käytettäisi muualla kuin vaikkapa nyt kansallisissa hyödyksi. Ei voida alkaa jalostamaan koiria, jotka pystyvät jäljelle, mutta eivät puruihin, puruihin, mutta eivät vartioimaan, vartioimaan, mutta eivät seurakoiraksi, jnejne. Nykyinen käyttö- ja näyttösota on jo riittävän paha.
..suuntaa antava,muttei autuaaksi tekevä.Jos mietitään suojelua harrastavien määrää ja muita lajeja harrastavia,taitaa vaakakuppi kallistua kansallisiin lajeihin.Tottakai on hyvä,että jalostustarkastuksia``harrastetaan´´,muttei ne mielestäni ole ainut mittari jalostukseen käytöstä.
Kyllä vuosia kasvattanut,erillaisia koiria kouluttanut ja nähnyt kasvattaja näkee koirasta onko siitä jalostukseen luonteellisesti,oli koira köörattu tai ei.Kyllä sitä on tullut nähtyä jos jonkin moista koiraa,titteleitä niin maan perusteellisesti,mutta kusipää mikä kusipää.
Ja sitten on se inhimillinen tekijä,toinen kun tykkää toisesta ja toiselle taas toinen luonteenpiirre on painavampi,saksanpaimenkoiran rotumääritelmä kun on aika ``laaja´´!Siksi se niin suosittu rotu on,kun löytyy kapasiteettiä niin Saharaan kuin Alpeillekkin,eli eläköön se pieni ero.
Kikka:"Kyllä vuosia kasvattanut,erillaisia koiria kouluttanut ja nähnyt kasvattaja näkee koirasta onko siitä jalostukseen luonteellisesti"
Juu, ja suuri osa näkee sen ihan jo valokuvasta ;)
..olla.Mutta kyllä minä ainakin luotan sellaisen henkilön sanaan enemmän,jolla on tuloksia vuosien varrelta useimmilla(erillaisilla)koirilla kuin jalostustarkastuslausuntoon jota en itse ole nähnyt.Ja jos koiran käytös vielä on jotain ihan muuta.Mutta niinkuin jo aikaisemmin sanoin,koiran valinta on ihan jokaisen oma asia.Omat valinnat ei luonteen puolesta ole menneet pieleen kuin kerran(vanhemmat jalostustarkastettuja),muita ongelmia on kyllä ollut,se kun on sellaista elämässä.
Kyllä mäkin luotan niihin pitkän linjan ihmisiin, joilla on selkeästi näyttöä koepuolelta itse kouluttamillaan koirilla, että se rodunomaisuus on arvokas kyseiselle kasvattajalle. Ne vaan tuppaa ne näkijät olemaan niitä, jotka myös jaksavat panostaa siihen jalostustarkastukseenkin... ;) Kas kun ei sitä silmää siihen näkemiseen kehity kuin itse tekemisen kautta. Sen sijaan jos kasvattajan koirilla on pelkkää näyttelytulosta ja JK1:stä koirillaan, ehkä jopa satunnainen SchH1, niin se ei kyllä kerro kuin joko siitä, että maltti ja pitkäjänteisyys ei riitä koulutukseen tai sitten koirilta puuttuu ominaisuudet. Kumpi vain, ei vakuuta.
VOI KYSYÄ