Eli miten olette ratkaisseet tilanteen kun isovanhempia ei käytännössä ole kuin yksi ja sitä ei paskan vertaa kiinnosta? Käy kyllä meillä mutta ei tee lasten kanssa mitään!!! Lapset eivät ole tervetulleita hänen luokseen, vetoaa pieneen asuntoon. On hoitanut lapsia kuluneen puolen vuoden aikana yhden kerran! Eli kuluneen puolen vuoden aikana olen kerran ollut baarissa, en muutenkaan hirveästi ole mennyt, mutta olis se sentään kiva edes yksi ilta kuukaudesta kiva viettää ilman lapsia... Puhuminen ei auta, Isoäiti tulee puhuttelun jälkeen pitkin hampain ja pakotettuna ja tiuskii lapsille koska joutui tulemaan. Ympäri maailmaa selittää miten rakkaita lapseni hänelle ovat. Muita ei juurikaan ole. Kummit eivät ota molempia lapsia koskaan ja lasten isä ei tapaa lapsia lainkaan. Miehen vanhemmat eivät lapsia hoida. Siskoni pitää joskus päivisin mutta nuorena ihmisenä menee viikonloppuisin itse. Maksullista en ota koska poikani on adhd lapsi.
Patti tilanne...
Patti tilanne...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eivät isovanhemmat ole velvollisia hoitamaan lastenlapsiaan, vaikka mukavaahan se tietysi olisi. Meillä on kolme isovanhempaa ja näiden vajaan kolmen vuoden aikana, kun minulla on lapsi ollut, isoäiti on yhden yön ja päivän ajan hoitanut lasta. Minulla ei myöskään ole ketään muuta, joka voisi/haluaisi lastani hoitaa. Maksullinen hoitaja olisi ainoa vaihtoehto, mutta en ole ainakaan vielä sellaista palkannut kertaakaan. Eli kyllä meitä kohtalotovereita on.
Hyvä vanhemmuus tarkoittaa että on lapsensa tukena myös lapsen aikuistuttua, luulisin, toivoisin ja kuvittelisin... Omat vanhempani on olleet, kiitos heille :)
Mutta saman on toimittava myös toisin päin, eli lapsi myös voi olla vanhemman tukena...sukulaiset vetää yhtä köyttä kaikkien parhaaksi...No tietenkin tuollainen olisi ihannetilanne, eikä todellisuudessa varmaan monellakaan tapahdu.
Mistä päin olet?Itse Turussa.Voisin auttaa sinua.Olen itsekkin yh,ollut jo kauan,tiedän millasta se on,kun isovanhemmat ei viitsi hoitaa,eikä oikein ole varaa palkata ketään.Olen lapsirakas,omat jo isoja.Olisi taas kivaa käydä puistoissa ja auttaa sinua.
Ota paikkakuntasi sos.toimen vammaispalveluhenkilöön yhteyttä, pyydä pojalle tukiperhepaikka, saisit olla säännöllisesti silloin tällöin viikonlopun yksinäsi ja lapsi saisi uusia, mutta tuttuja, turvallisia ihmisiä ymärilleen. Tukiperheet ovat luotettavia ja heille on todennäköisesti jo entuudestaan tuttua tämäntyyppinen vamma, joka lapsellasi on.
Yksi lapsi onkin jo helpompi sijoittaa kummeille tai mummeille, tädeille. Ja hyvä on terveen lapsenkin olla ilman vammaista, levotonta sisarustaan välillä kaksin äitinsä kanssa :)
Itselläni ollut sama tilanne 10 vuotta. Ja täytyy sanoa että kun tilanne on tällainen kuin alkuperäisellä kirjoittajalla ei tämä yh-äitiys mitään herkkua ole ollut.
Siskollani on 10 vuoden aikana lapseni ollut hoidossa yökylässä 2 kertaa. Muuten ei ollenkaan. Isäni on hoitanut lastani n. 2h kerrallaan korkeintaan 5 kertaa tänä aikana.Äitini kuollut ja muu suku 500 kilometrin päässä ja lapsen isä ulkomailla.On tässä mukavasti omat menot karsiutunut kun varaa lapsen vahtiinkaan ei ole. Eipä kyllä juuri niihin omiin menoihinkaan, eikä varsinkaan lapsenhoitajan palkkaamisen jälkeen voi ajatella menevänsä mihinkään.
Jotenkin oon selvinnyt vaikka mielenterveys on välillä koetuksella.
Lapsi kuitenkin terve ja joskus ihan ihanakin.